Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
^Vaikken pyydetty taho olekaan, niin vastaan silti. Pitäis toimia, ilman ongelmia…
Se vähän, mitä on tullut 123-sytkään tutustuttua, niin se on “kärkiä vastaava” paketti, vain elektronisesti toteutettuna. Kiinni vaan, jos intoa riittää…
Joitakin erikoistyökalujakin on kiva olla, ja onneksi osan tekeminenkin on varsin simppeliä…

Tuollaisen silppusin, päädystä mistä oli löystynyt päätymutterin tullut läpi. Rasiaporalla vaan isommaksi reikiä ja nyt tuolla saa pidettyä laakerit paikallaan niiden avaamista/kiristämistä varten. Toimii muissa paitsi Nelkun laatikossa, siinä kun on tuon ylemmän mutterin avainväli 35mm, Kutosessa/Ami8:ssa sen ollessa 30mm…
Siirtohaarukoissa onkin sit omat “hauskat” kantansa, niitäkin varten oli kaveri aikanaan työkalun tehnyt. Tai oikeammin wanhus-DS:n moottorinkiinnityspultteja varten, mutta sama työkalu käy kivasti näihinkin…
Tässä vielä pultinkanta sekä avain toisesta suunnasta kuvattuna… Lähteehän nuo toki auki muutenkin, 6mm kiintoavaimella, pienellä jakarilla, hyvillä siirtoleukapihdeilläkin, mutta oikea työkalu on kuitenkin aina mukavampi…Ajatus on kokeilla tehdä itselle oma työkalu, ja jos onnistuu työkalun teko työkalua varten, niin teen kyllä muutaman myyntiin asti…
Tätä aihettu löyhästi sivuten, kaikista palstan viesteistä n. 45% on “kärkikymmenikön” naputtelemia… 😆
Ja se mitä tällä yritän sanoa, on että saa tänne muutkin tarinaa suoltaa kuin aktiivisimmat. Keskustelutkin olisivat hieman monipuolisempia kuin “pikkujoukon” kesken… 🙄
http://www.nettiauto.com/citroen/2cv6/5747159″ onclick=”window.open(this.href);return false;
Tämän mahdatko olla jo huomannut..?@Akaile wrote:
Tuo musta on ilmeisesti vaikuttanut Keravalla vielä 2009?
On, sama laite kyseessä… 8)
@Isoo-Jukka wrote:
Kun loota oli pöydällä, avasin myös päällikannen ja tein lisälukituksia siihen 2-3 rataspakan murheenkryyni-kiristysrenkaaseen, joka tuppaa löystymään peruutettaessa.

Tähän liittyen, laittelempa muutaman kuvatuksen…

Tällai hauskasti jumittunut siirtäjäholkkimysteerio joskus ajatui haltuuni. Enää en muista, mutta saattoi olla Citroman tai Jalppis tuon toimittajana..? Kuitenkin aika yhtä puuta tuntui olevan, mutta ratkaista viimein piti miten tuokin on tuonne mennyt…
Kuten näkyy, tuossakin oli jo “murheenkryynipaikka” taputeltu tiukemmaksi, oli silti avautumaan päässyt…
Vaan eipä tiukassa edes ollut, paketti ruuvipenkkiin ja isoilla putkipihdeillä varovasti kiinni niin ei edes vääntää tarvinnut kun osat irti pyörivät..!
Siinäpä ne sit kivasti levällään olivatkin. Ilmeisesti tässä oli käynyt siten että siirtäjän holkin löystyttyä/avauduttua oli 2/3-vaihteen kytkentäholkki mennyt liian pitkälle pakki/ykkös-rattaaseen nähden, ja sitten ykkösen synkronirengas siten päässyt livahtamaan väärään väliin. Ja jos sen jälkeen sitten on holkkia yritetty pyörittää paikalleen, tai jopa kiertynyt omia aikojaan kun siirtohaarukka on pidellyt kiinni, niin siinäpä sitten olikin hyvät ainekset pähkinälle..?Kuka sen sit oikeaksi sanoo miten on noin käynyt, mutta noin epäilisin käyneen…

Tästähän oli sitten lauennut myös kolmosen synkronirengas. Usein kuulee puhuttavan akselin päällä olevasta puolipyöreästä teräslankarenkaasta, joka noihin synkronin kolmeen kynteen ottaa, että se olisi synkronirengas. Ei ole, vaan se vain on osa tätä synkronointia. Kuvassa näkyy messinkinen (???) kartio, teräksinen tähän vastaava kartio sekä jälkimmäisen lukkorengas joka pitää mokoman kivasti tuon 2/3-siirtoholkin sisällä. Vastaavat osat, pikkusen isompi löytyy neloselta, sekä runsaasti isompana ykköseltä…Arvatkaas onko tuon paketin paikalleenasentaminen sitten helppoa ja hauskaa? Sitä voi sitten miettiä seuraavan kuvasarjan jälkeen..:

Ensin lukkorengas tuonne pesän pohjalle…
Sitten teräskartio kaveriksi, ja tässä vaiheessa hyvin huomataan ettei se mene riittävän syvälle, kiitos tuon äskeisen lukkorenkaan…
Nyt tuosta reiästä näkyy missä se lukkorengas on, sekä ura minne se pitäisi saada taiteiltua…
Sopivalla koukulla kaivamalla, tuosta äskeisestä reiästä, saa lukkorenkaan “kiipeämään” uran reunan päälle, toiselta puolelta sormilla pidellen ettei lukkorengas karkaa väärille suunnille. Vähän pitää kartiokappaletta nostaa ulospäin, että lukkorengas sitten mahtuu ilmeisesti asennusta varten tehtyyn pieneen kevennykseen…Teräsrenkaassa on mukavasti tehty neljä kolosta, mistä pääsee lukkorengasta työntämään ulospäin, jotta sen saisi asettumaan edes sinne suunnalle minne pitäisi. Samalla tietenkin sormella vastapuolelta kiinnipitäen, ettei rengas (taas) karkaa…

Jo mainitusta reiästä pääsee sitten näkemään, kun lukkorengas on menossa oikealle suunnalle.
Rengasta kiertäen, pääsee näkemään mikä on tilanne missäkin puolella rengasta. Tuosta reiästä mahtuu pienellä ruuvarilla siirtämään lukkorenkaan uransa pohjalle, koko matkalta. Ja siinä se, aikaa tuohon meni tuskin tuntiakaan (tai ainakaan paljoa yli)
Vähän tuli tuossa sitten inventoitua vaihteisto-osien kasaa, ja onhan noita mokomia kertynyt. Eikä kaikki ollut edes tuossa, lisää olisi kun vain jaksaisi puhdistella ja lajitella…
Muutama laakerikin on tullut pois käänneltyä noista. Minkähän takia nekin on kaikki pitänyt säilyttää..?
Hauskasti vielä 50-luvulla oli laakereihin meistetty minkämerkkiseen ne kuuluvat. Noissa takapään kaksirivisissä ei sitten muita merkintöjä ollutkaan kuin nuo viikset… Ilmeinen vihjaus spesiaaliosista..?Otin sit verstaalla käydessä muutaman kuvan aiheesta, jos tulee joskus jollekin muulle sama vastaan…

Tuossa siis irrallaan käsijarruvipu, välitankoa esittävä lattaraudanpätkä sekä tapit sokkavaihtoehtoineen
Tässä sitten se “ongelmapaikka”, eli vivun pää jonka sisäosa pääsee hauskasti liikkumaan. Sisäosa pitää vain siirtää sellaiseen kohtaan että on reiät kohdakkain
Tältä pitäisi näyttää kun osat on paikoillaan. Vanhemmissa sokkana saksisokka, uudemmissa tällainen hienompi useampaan kertaan irroitettava malliNiin, arvaa vaan tuliko aikanaan ekaa kertaa tuotakin ihmeteltyä, purkaantui helposti mutta kasaamisen kanssa pitikin miettiä.
Eikä sitten kannata unohtaa tapeista sokkia, on ikävämpi ylläri jos pääsee ajossa tappikin poistumaan, ja vielä ikävämpää on jos vastaavan sokan on unohtanut vaihdekepakosta ja on jättänyt käsijarruvaijerit asentamatta (sopivat puuttuivat, ja “ehtiihän sen myöhemminkin”)…
@esa.tahtinen wrote:
Miten nuo kolme reikää pitää liittää toisiinsa, jotta käsijarru ja myös kahvan lukitus toimii? Tarvitsenko liitokseen jonkin mystisen osan (joka ehkä on nyt sitten vauhdissa pudonnut)?
Tappi joka menee noiden reikien läpi, ja tapin päähän sokka. Toimii myös M6-osakierrepultti kivasti korvaavana osana, nyloc-mutterin kanssa ettei tule kiristettyä niin kireäksi ettei osat enää liikkumaan pääse.
Vaikuttaisi siltä että tässä nyt puhutaan kolmesta eri asiasta sekaisin.
1. vaihdevipu, siis se mikä tulee ohjaamosta moottoritilaan
2. tanko mikä yhdistää em. vivun vaihteistoon
3. vaihteiston kannesta se mihin kohdan 2. tanko yhdistyyEikä helpommaksi tee se, että näitä kaikkia on erilaisia..:
1. Ainakin wanhuksissa on erimittainen (pidempi, muistelen) kuin Nelkussa ja Kutosessa, Amia en kommentoi ja mahdollisen eron Dyaneen voi yrittää muistaa tarkistaa
2. Ami8:n osa on suora, 2CV/Dyane omaa kahdesta kohtaa taivutetun. Wanhukset on oma lukunsa, tämä kun on kiinteä kohdan 3. osan kanssa
3. 2CV4/6, Dyane4/6, näissä tämä “tappi” on pystysuorassa. Ami8:n tapauksessa lähtö on eteenpäin kallistettu. Wanhuksissa sitten koko vipunen on toistakymmentä senttiä taaempana, kiinteämpi osa vaihteistoa, ja näissäkin on eroja; 12/18-kaakkisissa suora tanko, Ami6 parilla mutkalla varustettu. AK-350 on ymmärtääkseni vastaavalla tangolla kuin Ami6, mutta paremmin tietävät osannevat varmistaa?
Tuohon “vapaan merkkiin” vaikuttaa sitten suurinpiirtein kaikki, eli vaikka olisi käytössä oikeat osat, niin tuon sijainti “elää” yllättävän paljon sen mukaan miten on korin etulattia pehmentynyt/vajonnut, onko runkoaisat edessä pikkasenkaan mutkalla, miten moottorin/vaihteiston kumityynyt on ajan kanssa antautuneet, joissakin yksilöissä on korotuspaloja moottorin etukumityynyjen/rungon välissä sekä se mihin asentoon on tämä vaihteiston ja vaihdevipusen välinen tanko kiristetty kun sen pyöräyttämällä vähänkin eri asentoon asettuu vaihdevipu yllättävänkin paljon eri kohtaan…
Jotenkin noin nuo on tullut havaittua/ymmärrettyä, kommentoikaa vapaasti jos tuntuu joku juttu oudolta tai väärältä.
Muutama nopeasti mieleen tuleva vaihtoehto:
-roska O-rengasurassa
-naarmu pumpun kannessa O-renkaan kohdalla
-viallinen O-rengas
-pumpunkansi halki
-pumpun pesä halki
-pultit liian kireällä/löysällä
-vai tuleeko sittenkin lohkon ja pumpun välistä, jolloin paperitiiviste olisi rikkiOn varmasti muitakin vielä, mutta “todennäköisimpiä” listasin… 🙄
Yksityisellä viestittelyllä lähestytty… 🙄
@kari80 wrote:
Superin tankin takakiinnikeet ovat 27cm taaempana kuin kutosen…
Pitäisi olla samassa kohdassa Ami8 ja Superin tankin kiinnikkeet, voin yrittää tarkistaa muistaessani tuon… 8)
@kari80 wrote:
mutta kuinkas lukitaan irrallinen loota?
Olisko että kiristetään molemmat yhtäaikaa?Yhtä aikaa kiristäminen ei käy, kun ovat erikätisiä nuo mutterit.
Vaihteiston saa lukittua laittamalla esim. ykkösen ja nelosen yhtä aikaa päälle, “reunimmaisten” siirtotankojen keskinäistä liikettä ei mikään rajoita Sätkän laatikossa kuten lähes kaikissa muissa (GS mukaanlukien) vaihteistoissa tehty on…
Hampaiden väliin ei pitäisi ikinä mitään laittaa millä pyöriminen estettäisiin, aika helposti tulee jälkiä hampaisiin ja ne jäljet sitten ikävästi kuuluvat ajossa. Ai mitenkäkö tuokin piti opetella… 😳
@Lasse1 wrote:
että kiristäessä ylempi laakeri tuli vähän ulospäin, sen sain takaisin paikoilleen varovasti pienellä vasaralla naputtamalla. En tiedä mistä moinen ilmiö johtuu.
Tämä meinasi kommentoimatta jäädä. “Ilmiö” johtuu vain siitä että vaihteistossa on vinohampaiset rattaat. Tällaisiin rattaisiin kun kohdistaa voimaa, niin osa voimasta haluaa suuntautua akseleita poistyöntäviksi, suorahampaisilla rattailla ei tällaista ilmiötä olisi. Kuten ei myöskään Sitikan viiksilogon mukaisista rattaista, erisuuntaiset vinot hampaat kun kumoavat itsensä aiheuttamat kuormat…
Kyllä, kivaa oli. Eikä ne säät mitenkään huonot olleet, paitsi tällaiselle joka “jännästi reagoi” kuumuuteen… Se pieni sadekin vaan piristi mikä lauantain iltapäivällä tuli, ei edes palellu sateessa joka on yllättävää kotimaamme sateissa..!
Kisa oli taas kerran varsin kekseliäästi toteutettu, ja ihan hyvä ettei ajamalla tarvinnut, olisi saatu tehdä ehkäpä enemmänkin remonttia kisan aikana/jälkeen. Pikkasen meinas olla jarrut kateissa välillä, ja just tuli puhelu että jarrupaloja oltaisiin vailla. Onneksi anoppilan naapurikunnassa, jonne muutenkin oli ajatus tänään lähteä käymään…
Arpajaiset on kyllä varsin legendaariset, ne pitää nähdä ja kokea, ei niistä muuten saa kunnollista kuvaa. Palkintoja on runsaasti, ja mikä yllättävintä, niin niistä riitti tällasellekin joka ei edes arpoja ostanut…
Mikään ei kaivelemaan jäänyt, onneksi tuli lähdettyä. Ensin vuonna uudestaan… 8)
^Mitäs kuraa tuosta heitellä pitäis, nyt ei ymmärrä… 😆
Juu, osia noihin on tullut haalittua, vähän milloin mistäkin. Yllättävän omavaraiseksikin sitä on ajautunut, kun noita “romuja” vaan tarttuu hyppysiin maata kiertäessä…
Mut jotain listausta mistä olen hankkinut:
-Sitronen
-Automeca
-A.Artikkeli/AutoGallialainen
-“marmoritiski” eli paikallinen Sitikkamyymälä
-Storck, Keuruulta. On kyllä kauan viime ostoksesta
-harrastajakaverit
-sekalaiset autotarvikeliikkeet
-koneistamo
-omat varastot
-jne jneKyllä näihin kivasti saa osia, varsinkin kun uustuotantoa on aika runsaasti. Ulkomailtakin voisi tilailla, mutta siihen en ole toistaiseksi näiden mallien kanssa lähtenyt. Niitäkin paikkoja on varsin paljon, niistä ostaneet voivat sitten esimerkinomaisesti kertoa, myös kokemuksistaan..?
Kampiakselille on ainakin joskus saanut “ylikokolaakereita”, mutta en nykyistä saatavuutta tiedä. Tuohonkin just purkamaani ehkä sellaisia tarvitsisi, tai sitten ei, riippuu naarmujen syvyydestä/määrästä, ehkä kiillottamallakin vielä menisi..? Arveluttaa vaan, kun tuolla öljynkierrossa on metallimurusia ollut, niin miten ne saisi kiertokangenlaakereita pois, ei taida muuta varmaa konstia olla kuin purkaa koko akseli, ja siitä on monenlaisia kokemuksia kuultuna, enemmän huonoja…
Periaatteessahan tuollaisen prässätyn akselin purku ja kasaus ei ole edes mitään rakettitiedettä, mutta jotenkin pitäisi varmistaa purkaessa ettei “revi väljäksi” keskimmäisen limpun reikiä, jolloin kasatessa akselin suorassapysyminen pitemmän päälle olisi kovin epävarmaa. Toisaalta, se vähäinen kokemus mitä on, niin 652-Visan kammen sai naputeltua takaisin suoraksi yllättävän vähäisellä voimalla/pienellä messinkivasaralla (tarina miksi noin piti tehdä, on sitten ihan toinen). Nelkun akseliin verrattuna, Visa oli kovin paljon löysemmällä sovitteella, yksi Nelkun akseli kun joskus purettiin ihan vain akateemisessa mielessä…
Tällaisia prässättyjä akseleita kun on kuitenkin paljon käytössä, ja niitä korjataankin ihan yleisesti. Itäpyöräporukassa aika normaali huoltohomma, vaihdetaan uudet rullan kiertokangelle, ja sit prässätään takaisin. Toki niissä antaa pikkasen anteeksi se että runkolaakerit on kuulalaakereita ja kiertokankien alapään neuloilla, mutta paljoa nekään eivät linjastaan pois olla saa, kun alkaa täristää epämukavasti…
Sit nokat. Uusiakin saa vielä, ja vanhan voi hioa. Enemmän nokkien hionta tulee vastaan kun halutaan muuttaa moottorin luonnetta, hakea lisää voimaa, vääntöä, siirtää noiden kierrosaluetta jne. Ja ihan kotomaassa kohtuuhintaan onnistuu nokkien uudelleenajoittaminen, sitäkin on tehty lähivuosinakin…
Mitä tuollainen “itse kasattu” kone sitten kestää? Viimeinen ajosta poistunut itse kasaamani yksilö (tai siis minkä tiedän) poistui pari kesää sitten. Moottorin olin ostanut silloin muistaakseni entiseltä TM:n toimittajalta, tällaisia ainakin puhelimessa muistan jutelleeni. Hän oli aloittanut peruskunnostusta, uuden kampi- ja nokka-akselin sekä mäntien ja öljypumpun kanssa kasatun “alakerran” hankin. Siihen sitten parhaanoloiset pytyt “takapihalta”, tietenkin hoonaten ja varmistaen männänrenkaiden päittäisvälys, kansirempan koneistamossa teetin. Tällä sitten tuli tovi ajeltua, ruiskuksi muutettuna viimeiset kymppitonnit, kilometrimäärä koneen viedessä öljyä litran tuhannelle oli 380 tonnin tasoa… Olihan se jo vähän väsynyt, lämpöisenä öljynpainevalo iloisesti vilahteli tyhjäkäynnillä eikä veto ollut enää ihan sitä mitä halusi. Mutta kivasti se kesti, ja vei vielä lopulta verstaalle asti missä pannuhuoneeseen sitten vaihdettiin ajomäärältään arvoituksellinen yksilö…
Melkein kuvittelisin että jos/kun vielä koneen kasailee, niin tuskin tulee ihan itse sitä loppuun enää ajettua, ellei sitten jotain vahinkoa sille satu..?
-
JulkaisijaArtikkelit
