Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Mun nähdäkseni tuo ylempi on takavirtarele. Siitä päältä kuparinväristä osaa painamalla, samaan tapaan miten se liikkuu sähkön avulla kun latausta löytyy. Siinä ”lipareen” päässä, vasemmassa reunassa, on pieni erivärinen nasta, se on kontaktinastan pää mikä on tyssätty että pysyy paikallaan, samaisen nastan toinen puoli yhdistyy releen vetäessä sen vastapintaan, ja tämä on se paikka mikä pitää putsata ja missä kontakti syntyy…
Samaan tapaan putsaaminen mitä kärkien kanssa, eli kärkiviila sopii tuohonkin. Hyvä on sitten muistaa, että tuossa on aina sähköä, eli akusta tulee naru suoraan tuohon takavirtareleeseen. Eli viilan kanssa saa olla varuillaan, ettei tee oikosulkua releen muihin osiin, silloin savu löytää laitteista tiensä ulos. Kannattanee ottaa akkukaapeli irti viilaamisen ajaksi…
Oletko latausreleen sisälle kurkistanut? Releen kansi auki, kone käyntiin, ja kierroksia koneeseen niin takavirtareleen pitäisi vetää. Takavirtarele on se missä on vain sulkeutuvat kärjet, se/ne toinen/toiset osallistuu latauksen magnetoinnin säätöön joita on yksi tai kaksi eli releitä on ns. kaksi- ja kolmetolppaista mallia…
Jos takavirtarele vetää, niin se kertoo latausvirtaa laturista tulevan, mutta mikäli tuolloin ei akkujännitteessä nousua tule tai ampeerimittarin neula ei positiiviseen suuntaan liiku, todennäköisimmin on kyse vain takavirtareleen kärkien hapettumasta. Ei yllättäisi talvi- tai pitemmän tauon jälkeen se. Jos rele ei vedä, niin käsin kärkien kiinnipainaminen koneen käydessä ”pakko-magnetisoi” laturin ja jos laturissa/latausreleessä on kaikki kunnossa niin tällä ”pakkokäytöllä” monesti herää takaisin eloon…
Etäisesti tähän liittyen, ihan hupina testasin Lantikanpätkän mukana kulkeutuneen sen alkuperäisen tasavirtalaturin, että mahtaisiko Lucas kuitenkin toimia. Tiettävästi kyseinen laturi-rele -paketti olisi ollut viimeksi käytössä 90-luvun alkuvuosina, ennen starttivian aiheuttamaan pitempää seisahtumisen jaksoa josta liikkeelle elvytin pari vuotta takaperin, niin odotus ei kovin korkealla ollut sähköntuotannon käynnistymiselle. ”Dynamo” ruuvipenkkiin kiinni, piuhat laturin ja releen välille, ja kuormaksi H4-polttimo, akkuporaan sopiva hylsy kiinni millä pääsi pyörittämään laturia. Ja kas kummaa, maailma valkeni kun kierroksia sai heräämiskynnyksen ylittämiseen, ja nättiä vajaata 14 volttia lähti laitteet kehittämään kuormasta huolimatta, neljännesvuosisadan tauon jälkeen tai siitä huolimatta. Tottakai oli releen kansi auki, että näki mitä tapahtuu, ja pystyy kärkiä härnäämään jos ei toiminta oikeanlaista olisi, vaan kaikista pahoista puheista ”Pimeyden Ruhtinasta” kohtaan niille puheille ei syytä ollut…
Tuo esimerkki vain siksi, että tämmöiset yksinkertaiset laitteet saattaa yllättää toiminnallaan, eikä viat välttämättä ole nykytyyliin ”vaihda osa” korjattavia, vaan yksinkertaisillakin keinoilla voi selvitä. Nämä tasavirtavermeet kun on tehty siten että ne saa helpolla takaisin toimintaan, ja ne tosiaan vaatii toisinaan hellää huolenpitoa pysyäkseen toimintakunnossa. Hiiliä menee, niiden loppuessa kipinöinti ”mustuttaa” ankkuria ja sitä pitää puhdistaa, releen kärjet vaatii omaa huomiotaan mutta silti nämä kaikki on semmoisia mitä voi vähillä työkaluilla reissussakin tehdä… Eikä tarvi etsiä lähintä merkkiliikettä vikakoodien lukua varten…
Pudota vaan paineita. Kulkeehan kyllä herkästi, korkeilla paineilla, mutta mukavuustekijöissä on sitten pahasti puutteita…
Toyo:n renkailla tullut viime ajat ajeltua, nekin toimii ”suosituspaineilla” suht mukavasti, ei Michelin X:n veroinen mutta hyvä korvike. Hinta tuolloin auttoi valinnassa. Laitatin tuolloin rengasliikkeessä vanteille, kovat oli paineet asennuksen jälkeen ja järkytys kyydin kovuudessa oli, pudottelin paineet oikeammalle suunnalle ja sieltä se mukavuusalue alkoi löytyä…
Epäilen että rengasliikkeen kaveri ei sisäistänyt että kuljin mihin renkaat menee on painoltaan sitä luokkaa mitä tulee nykyautossa yhdelle renkaalle. Kevyt kuljin tykkää matalammasta paineesta, kuten sen kuljettajakin…
Letkuna on tullut käytettyä uretaanipohjaista pneumatiikkaletkua, pitäisi kyllä lämmintäkin sen kestää. Toisaalta, jos imusarjassa on niin kuumaa että letku, olkoon vaikka ihan perus -nylonletkua, niin alkaa olla syytä huoleen. Imusarjassa kuitenkin virtaa suht viileää ilmaa, paljon, jota myös bensan kaasuuntuminen viilentää…
Alipainesäädön pitäisi hieman parantaa polttoainetaloutta, etenkin matka-ajossa, mutta tuskin mitään mahdottomia säästöjä saa syntymään. Toki pienikin on aina enemmän kuin ei ollenkaan…
Poraat/kierteytät M5 -reiän imusarjaan. Jos ”putken” osuus tuntuu liian ohuelta, niin sitten siihen valuosaan kaasarin alla…
Omaan tekaisin kierteen putken osuudelle, ei ongelmia ollut…
On tässä muutakin näemmä muuttunut, lisää tilastoja tunnuksen alla, sekä osa linkityksistä jälleen muutettu… Ihmettelin meinaan, kun antoi virheilmoitusta kun viimeisimpiä viestejä haki, selaimen pikalinkeistä, ja syy löytyi kun katsoi tarkemmin mitä osoiteriville ilmestyy…
https://www.2cv.fi/keskustelut/nayta/uusimmat/
Tämmöinen siellä oli aiemmin, taitaa olla siitä lähtien kun tälle wordpressille siirryttiin..?https://www.2cv.fi/keskustelut/nayta/latest-topics/
Nyt sitten tuolta valikosta löytyy tämmöinen…Muutaman muunkin katsoin, ja taitaa olla nuo kaikki pikalinkit nykyään ”lontoon kielellä” eikä enää kotimaisella murteellaa…
Entäs tämä viestilaatikon alla oleva listaus käytettävistä attribuuteista, onko kyseinen laatikollinen kirjainlyhenteitä ilman selityksiä tarpeellinen..?
Tunnuksella ei päästä sisälle, tulee tuo virheilmoitus. Sähköpostiosoitteella kirjautuminen onnistuu, ei ihan helposti olisi edes tullut mieleen sillä kokeilla, kiitos tuosta vinkistä…
Jep, ja nollan tilanteen myös, eli veteen sulavaa jäähilettä niin näkee sen toisenkin pään arvon. Jos siis oikeasti tarkkaa haluaa. Todennäköisesti tarkkuus on ”tarpeeksi lähellä” että edes suuruusluokan tietää, ja noin jäähileellä ja kiehuvalla vedellä testatessa näkee senkin paljonko heittää jos heittää…
Ehkä helpompi vielä mitata siten että kytkee anturin mittariin, ja käyttää anturissa nolla- ja sata-asteista vettä. Se että huoneenlämmössä sait pienen eron, ei välttämättä edes mittarissa erona näy…
Oma lentokenttä olisi kyllä kiva. Saattaisi vaan olla vaikeaa olla tekemättä ”Päätaloja” eli luvatta rakentaa pientä lentävää mihin mahtuisi mukaan…
Laitetaas vielä perjantailta pari lyhytelokuvaa..:
Aina ei ihan onnistu. Liekö lisäjännitystä kun kameran virittelin jalustalle, ihan puhtaasti näppihäiriö ja epähuomiossa vetäisin moottorin seis heti kun lähti lentoon… Mitään vahinkoa ei tuossa sentään sattunut, takaisin vanerilevyn päälle ja uutta yritystä…
Tässä vähän paremmalla menestyksellä. Ihan tuurissa oli, että sain tuon videolle, vilkutteli kamera jo akun tyhjyyttä, pakkanen puraisi aika äkkiä sähköt kamerasta, ja jos en olisi kuvausta pysäyttänyt niin tarttumatta kortille olisi jäänyt tuo suoritus. Toisaalta, jos olisi kamerassa sähköä piisannut, niin seuraavalla lennolla olisikin ollut erilaista nähtävää, tuuppasin sujuvasti hankeen josta selvisi muutaman tunnin kunnostuksella. Akseleita kieroksi, päälavat silppuna, pyrstön vetohihna poikki, pyrstöputki sekä vinotuet säleinä, hiilikuitu kyllä silppuuntuu hienosti kun kestoraja on ylitetty…
Tuossa osa rikkoontuneista osista, päälavatkin näytti ehjiltä vaan samaan tapaan oli kuidut lähteneet irtaantumaan toisistaan kuin pyrstöputkesta, ja ne kun pyörii aika vauhdilla niin isona riskinä sitten on että lähtee palaset lentämään ja sitten alkaa tapahtua hallitsemattomia…Tuo lennätyspaikka, melkein oma lentokenttä. Tyhjä tontti josta purettiin kolme vuotta sitten päiväkoti ja ”teletalo” pois, tilalla sekalaista purkujätettä sekä iso monttu jonka päällä oikeasti pitäisi harjoitella niin ei tulisi maankuoren äkillinen vastaantulo niin herkästi…
On kyllä koukuttava laji, ja palauttaa hienosti maan pinnalle kun alkaa tuntua että osaisi. Liika varmuus kostautuu varaosien vähentymisenä…
Tämmöisiä tuli vastaan, lehdestä ”Purje ja Moottori”, tammikuun 1974 numerossa..:
Ensin tämmöisiä perusohjeita, kukakohan lie tuon nimimerkin takana olikaan..?
Entäs tämmöinen rakennettu yksilö? Muistaako kukaan, liekö säilynytkään..?Joo, omia muistikuvia ei tuolta ajalta oikein ole, kun tuli vasta muutamaa kuukautta myöhemmin synnyttyä. Tuollaista lehteäkään en ollut koskaan nähnyt, tiennyt olemassaolostakaan. Naapuri löysi vintiltään, ja meinasi että ”saattaisi olla jotain kiinnostavaakin siellä”…
Oot sit reilun 10 vuotta edellä, mun tusaamiset tuli aloteltua ekan kerran noin 40 vuotta sitten. Koulun lennokkikerhossa jotakin, kotona samoihin aikoihin tutustumista lennokkiliiman tuoksuun. Ehti sitä olla monenlaista vapaasti lentävää, kymmenen vuotta myöhemmin pari radiohäirittävää liidokkia ja sit eka polttiskopteri. Yksi Old Timer -projekti on seurannut muutoissa mukana, tikuista veistelty sen verran että on runko ja peräsimet valmiina, moottoripukki 3,5 kuutioiselle nelitahtimosalle, tuli vaan muuta elämää häiritsemään sen rakentamista tuota pitemmälle, vaan eipä ole hennonut hävittääkään vielä… Vastahan tässä tuli toissakesänä kokeiltua vieläkö se moottori suostuu käymään, pikku houkuttelulla sai taas pihaan risiiniöljyn tuoksun nitron häivähdyksellä…
Nyt sitten näitä sähkökoptereita, vähän helpompia kuin metanolikoneiset, ja hinnat ihan mitättömiä vanhoihin aikoihin verrattuna. Orastavaa kiinnostusta osalla jälkikasvuakin, jos heitä alkaa tosissaan kiinnostamaan niin siihenkin on lääkkeitä jo olemassa eli pieniä koptereita ja sitä ennen simulaattorilla opettelua. Pojat kaikki on jo vähän simulla lentäneet, ja jopa tuo kuus vuotias pitää välillä hallussa sen. Mutta vain sen verran välillä, ettei ihan arvaa minkäänlaista lentävää kokeilla, mutta ehkä tässä joskus vielä? Seiskaluokkalainen on pari akullista käynyt pihallakin kokeilemassa, isointa kiinnostaisi mutta ei vielä ole uskaltanut lähteä testaamaan…
Hyvää vastapainoa muulle elämälle, unohtuu ihan kaikki ylimääräiset kun tuommoisen pyöriväsiipisen nostaa ilmaan. Ja jos erehtyy jotain muuta mieleen, niin siitä kyllä seuraa heti ohjelmaa. Jonkinlaista kuntoutustakin aivolaatikolle tämä…
Lisätääs vielä tuommoinen kuva eiliseltä. Mitähän tuon neiti yks veen kanssa vielä tulee, kummasti kiinnostaa kaikki missä vaan joku pyörii…
On näpeille tosiaan hieman turhan viileää vielä, mutta nämä alta kymmenminuuttiset menee vielä muutaman asteen pakkasessa. Kuuden asteen jälkeen tuntui ettei montaa minuuttia enää kestä, vaan hyytyy akutkin aika paljon nopeammin pakkasen kiriessä…
Onkin pitänyt kysyä, mutta aina unohtunut, että sinäkö se olet jolla on silloin tällöin lennokkikamaa myynnissä torissa. Nimi ja paikkakunta kun täsmää, niin tuskin niin täyskaimaa löytyy…
Kummasti auttaa näkyvyyteen huomiovärit. Syksyn hämärtyessä alkoi sulautumaan taustaan tummansinisellä ja harmaalla maalattu yksilö. Sitten kuulin vihjauksen huomioväreistä, ja kummasti tuli näkyvyyttä lisää. Kuvassa yksi viimeisiä hankintoja, taas pykälää isompi kuin aiemmat 450-kokoiset, 550-kokoon venytetty Gaui Hurricane ekan lennon jälkeen eli kumma kyllä ehjänä…
Ja ettei ihan sananhelinäksi menisi, niin on tuossa takapihan valvontakamerasta todiste, että lentää se. Ihan liian ahtaassa paikassa, mutta kyse oli vain testauksesta, naapuritontilla eli pois puretun päiväkodin paikalla on oikeampi lentotoimialue jossa on tilaa muttei pelkoa ylimääräisistä kulkijoista. Kylillä kävellessä tuli kyllä mieleen mennä satamaan jäälle, sielläkin olisi kummasti tilaa mutta varmasti yleisöäkin paikalla…Löytyyköhän täältä vielä muita lennättäjiä? Kempeleessä ainakin yksi hurja on ollut, vieläköhän Timppa lentelee..?
Suoritin ulosajon, eli siirsin nelikon tallista ulkoilmaan. Tokihan se piti kokeilla toimintaa, ahtaalla takapihalla, vaan kyllä se vielä tottelee kaasua ja ohjausta, hienosti ovi edellä kulkee kuten ennenkin niin halutessa…
Säät sentään sallineet varovasti taas kokeilla kopterihommia, yhteen yksilöön tuli vaihdettua nupit jotta sai kolmannet lavat niin pää- kuin pyrstöroottorillekin. Muuttui luonne, mielestäni pelkästään positiiviseen suuntaan… Ei vaan tuuli eikä pakkanen, varsinkaan yhdessä, ole suotuisaa tälle lajille, kylmän ottaessa sormiin turhankin tehokkaasti…
^Saako utelias olla? Vihjaatko vähäsen Superin aiempaa elämää..? Vaikka yksityisviestillä jos et julkisesti halua…
Jostain syystä kaikenlaiset rakennellut on aina kiinnostaneet alkuperäisiä enemmän…
On tosiaan menny kumilaadut huonoksi. Suorastaan ärsyttävän huonoksi…
Vielä en ulos siirtänyt, olkoon vielä sisällä lumimyräkän ajan, ottaa pihalle kun tulee tarve ajella. Kuvaustelineenä sitten toimi tuolle isoimmalle uusvanhalle harrastekohteelle, ne millä on nyt tullut opeteltua on aika paljon pienempiä, ja reilun puolta kevyempiä noin kilon painoisia, kuvassa oleva kaks-puol kiloinen tapaus, moottorissa tehoja rapiat 1,6kW jatkuvaa kuormaa, ja reilun puoli kW enemmän lyhytaikaisesti…Hauska, haastava, vaikea ja palkitseva laji tuokin. Ja koukuttava, voimakkaasti…
