Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Eiköhän se ole tuo mikä siihen kuuluu. 4mm tapit on liittimissä, ja ihan toimivia asennuksia on saatu aikaan 4mm abikoillakin, joskus jotain tarinaa Nyytisinkin noista tuli tehtyä kun tällaisia alkuperäisen kaltaisia uustuotantoliittimiä ei vaan ollut tarjolla ja alkuperäistenkin tuotanto oli jo aikoja sitten lopetettu…
Nuo liitinsarjat, eristeineen, näyttää ainakin kuvissa hyviltä, etenkin jos tykkää alkuperäistyyppisillä liittimillä tehdä, niin veikkaan että olisi helppo noihin sortua…
Tuossa vilkkujen lisäämisessä saattaa sitten päästä tukkanuottasille suikkalakin katselmuksessa. Ehkä nykyään helpompaa, mutta tapahtuipa kerran ns. wanhaan hywään aicaan eli ennen katsastustoiminnan avautumista kilpailulle. Kohteena tuolloin oli eräs, jokseenkin tunnettu “Karvis-Paku” eli AK350 -65, jonkatakaseinään oli erään kunnostuksen yhteydessä asettuneet Nelkun takavalot. Ja tottakai ylävilkku parkkeineen edelleen kytkettynä, ja tästäpä sen aikainen, hymyilemätön ja muutenkin ilman asiakaspalveluhalukkuutta oleva suikkalakki sitten riemastui. Että laiton on tämä, vilkun tuplaamissääntö ei toteudu niin miltään osin. Hetki keskustelua että missäkö mennään ja mikäkö on järkevää, ainoa vaihtoehto leiman saannille tuntui olevan laittoman lisätyn vilkun poistaminen, ja tässä aina suikkalakki muisti osoitella sitä yläkulman vilkkua…
No, tilanne sittemmin laukesi, kun Pakun omistaja totesi että “onnistuu, otetaan lisätty vilkku pois”, osoittaen sitä alakulmaan asettunutta Nelkun valopakettia. Tässä kohtaa suikkalakki sitten hämmentyi, ja alkoi selittämään että “no ei tuota tietenkään oteta pois, kun sehän vastaa nykymääräyksiä”, niin omistaja pysyi tiukkana, “tämä ylhäällä oleva vilkun ja parkin yhdistelmä on se mikä tehtaalla vuonna 1965 on tähän kulkimeen ainoana vilkkuna laitettu, että jos tästä joku lähtee niin se on tämä nykyaikaisempi lisätty valopaketti”…
Arvannette miten tässä kävi? Leima paperiin, ja valot sai jäädä ennalleen, arvon suikkalakin unohtaessa koko vilkun tuplaamissäännön rikkomisen…
Onhan näitä muitakin kokemuksia, taisipa olla LGA:n viimeisin katsastustapahtuma, kun suikkalakki aloitti keskustelun kysymyksellä että “oletko varma että tänään haluat, kun tuolla on nuo Trafin tarkastajatkin seuraamassa katsastuksia?” Minullehan ei tuosta mitään haittaa ollut, joten jatkettiin siitä Tinskua kohti. Ojensin avaimet, opastaen mistä kaukosäätimen napista lukot saa auki, sitten etupenkeille istumaan ja kuulemaan seuraava kysymys: “mites, tarviiko tässä ryyppyä”, joka oli äkkiä käsiteltyn kun totesin yksikantaan “ei tässä yksilössä ole tarvinnut syksyn 2007 jälkeen”… Kysyvä oli katse, joka kirkastui kun käänsi virrat päälle, bensapumppu surisi pari sekuntia, muutama merkkivalo vilahti kojelaudalla ja hanskahyllyn alla, kysäisi notta “ei tainnutkaan olla enää kaasarilla tämä”… Sitten nopea kertaus vaihdekaavioon, joka siinä yksilössä onkin “perus H-kaavio” lattiavaihteella, osat GeeSusta peräisin. Tästäkin kysyi että miksi, tällä kertaa vastasin asiallisesti eli syyt “peruutusvalokatkaisija, synkronoitu ykkönenkin, vakiota isommat levyjarrut sekä huomattavasti pitemmät välitykset kompensoimaan ruiskun tuomaa alavääntölisää”. Oli siinä pikkurattiakin, mittaritauluna kavennettu BX:n nopeudennäytin, sävylasia (oikeilla leimoilla jopa), ja se kake-keskuslukko. Niin, ja peppureppu, joka sekin on ollut jo 90-luvun puolivälistä asti paikallaan. Papereissa edelleen Nelkku-Tiina, josta sitten kysymään että “mitenkäs nuo muutokset, kun ne näkyy jääneen kirjaamatta papereihin, kuutiolisäys nyt ainakin ja voimansiirto”, tässä kohtaa korjasin tilannetta että “no jarrumuutokset ainakin taitaa nykyään saada tehdä ilman lupakuvioita, mutta nuo muut. Ei ole koskaan kukaan halunnut niitä kirjata, edes erikseen kysyttäessä, ruiskunkaan kohdalla”. Seuraava vastaus viimeiseen kysymykseen sitten putsasi pöydän, “missäs tämä olikaan viimeksi katsastettu, kun nuo Trafin väijytkin semmoisia saattaa kysellä”, niin tämä keskustelu loppui yhteen sanaan eli vastaukseeni: “teillä”…
Ymmärsi tuossa kohtaa, että jos hallissa metelin muutoksissa nostaisi, niin ampuisi itseään jalkaan, ehkä useamminkin. Eikä tuossa vielä päästy jutustelemaan mistään AMI8 rungosta, joka sekin siellä alla lymyilee. Eikä näitä tekniikan eroavaisuuksia paperitietoihin kukaan niistä neljästä väijystäkään keksinyt, joita parhaimmillaan siellä alla tutkimassa pyöri. Oli kuulemma niin outoja ratkaisuja koko pohjapuoli täynnä, kun ovat tottuneet nykyteknisiin ratkaisuihin…
Niin, se ruiskuhommakin aikanaan, eli kun piti leimata just ennen Ruotsin maailmankokousreissua, ja tuolloin oli se tarkkaan määrätty katsastusaika, ja jos käytti ennakkoon niin se ei mitenkään korvannut sitä hetken päässä tulevaa eikä katsastusaika tuosta muuttunut. Niinpä heti kun Ruotsista oltiin kotiuduttu, kärjet vaihtui kärjettömään ja kaasari ruiskuun, ja sitten vuosikatsastukseen. Sattui sama katselija mikä muutamaa viikkoa aiemmin, ja totesin että “nyt siinä sit on se ruisku, mistä uhkailin”, niin tämäpä säikähti kysyen “ai näin nopsaan sen sit laitoit”. Seuraavaksi tämä sitten, nuorempi katsastaja, huuteli hallin toisessa päässä olevalle vanhemmalle katsurille, että “tää muutti tämmösen ruiskuks, saako semmosen tehdä”, niin tämä vanhempi katsoi, tunsi ajopelin sekä kuskin, ja vastasi vaan että “anna tuon tehdä mitä se haluaa”… Ja niin jäi sekin muutos leimaamatta, vaikka päästötkin mittasivat, mielenkiinnosta lähinnä. Ja kummastellen että olisi mennyt läpi tämän vuosituhannen päästörajoistakin, johon vaan totesin “kai sen pitäis mennä, kun on kunnossa eikä vielä neljää satkuakaan ajettu kone”. Eikä siinä ollut edes kattia apuna…
Sillä ei väliä ole, onko kyseessä levy- vai rumpujarrut. Vaihteiston takakansi pitää vaihtaa sellaiseen jossa on mahdollista kiinnittää katkaisija peruutusvalolle, jos pitäytyy alkuperäisratkaisuissa…
https://www.mehariclub.com/en/1013004–gearbox-rear-plate/
Siis tämmöinen takakansi
https://www.mehariclub.com/en/1603265–reverse-light-contactor/
Ja siihen tämmöinen katkaisija
Mitenkähän lie kuvat asettuu viestiin, saas näkee. Ja kun esikatselumahdollisuuttakaan ei ole, niin voi olla miten sattuu…
Muita vaihtoehtoja, poraa vaihteiston kanteen (paikka reiälle on jossaki jemmassa, saattaa etsimällä ehkä löytyä? Isoo-Jukka löytää ehkä helpommin, häneltä sen aikanaan sain. On palstallakin jossakin, etsiminen ei vaan tuottanut tähän hetkeen tulosta) jarruvalokatkaisijalle paikan, ja hioo pakki-ykkös -siirtotangon pään viistoksi, täten saa myös tehtyä toimivan version aiheesta. Vaatii tosin vanhemman version (70-luvun Nelkku) katkaisijasta, metallisella käyttötapin päällä, muovinen (lopumman pään Kutonen) ei tässä tule kestämään kauaa…
Mikrokytkin telineineen, osaa olla pikkasta vaille prkleellinen saada toimimaan luotettavasti. On siinäkin joku onnistunut, mutta varmuutta sen toimintaan ei ole helppo saada. Alkuperäisratkaisu helpoin, takakannen pystyy vaihtamaan vaihteistoa irrottamatta, ainoastaan öljyt pois vaihteistosta (tulee pois jos unohtaa poistaa), takakumityyny irti (samalla voi vaihtaa senkin ehjään, mikäli pehmentynyt huonoksi), ja nostaa vaihteiston takapäätä vähän ylöspäin niin saa riittävästi tilaa kannen vaihtoon… Luulisin näitä takakansia löytyvän harrastajiltakin, itselle ei semmoista ole jäänyt mutta olenkin jostakin syystä keskittynyt muunikäisiin kuin viimeisiin Kutosiin missä näitä oli…
1 käyttäjä kiitti kirjoittajaa tästä viestistä.
Fasebookissa oli jotain arveluja, kun sinne pääsi tarinoita lukemaan. Nyt ei päästä jostakin syystä näkemään mitään ilman tunnuksia…
Kukaan ei pysty arvaamaan minkälaiseen ratkaisuun tuossa yksilössä on päädytty. Ilmeisen poikkeavasti verrattuna alkuperäiseen, Wanhuksessa on kovin erilaisia toteutuksia eri ikäisissä, eli vuosimallikin jo auttaisi arvelemaan mitä siellä voisi olla, mutta silti kaikki arvelut perustuisi siihen olettamaan että kyseessä on jonkinlainen alkuperäinen systeemi, ennenkuin nykyisestä paikallaan olevasta saa tarkempaa kuvausta, ellei jopa kuvia kuten Masa tuossa yllä esitti…
Palsta on kyllä ikävästi hiljentynyt, sille ei vaan näemmä voi mitään ettei enää päivittäin tule kymmeniä uusia viestejä, aktiivisuus on vähentynyt ja palstan aktiivisuutta vähentää vielä lisäksi nuo fasebookkiin kirjailtavat jutut “sinne kun on niin helppo kuvia laittaa” tms selityksiä, sinne vaan sitten katoaa ne tarinat kuin pieru saharaan lyhyessäkin aikaa, verrattuna tämmöiseen palstaan mistä löytyy jutut vielä vuosienkin päästä…
Ihan ennenkuulumatonta ei tuo halkeaminen ole. Muutama sattunut omallekin kohdalle, yhtään ei varoittanut ennakkoon ja taas oli ropelisilppua jäähdytyskanavat täynnä, eräällä kerralla ropisi pieniä palasia tuulilasin kummallekin puolelle…
Eniten ehkä ärsytti se kerta, kun olin ensin uuden ropelin laittanut edellisen särkyneen tilalle, joka meni “hieman” matalahkolla maavaralla ajellessa tietyön töyssyihin, ja runko kaapaisi sepeliä kaveriksi. Eikä ollut mitään esteitä sepelin löytää reittiään ropelille, Tiinassa kun ei sitä oravaverkkoakaan ole mikä Sätkässä on, eikä tuolloin ollut (vielä) peltiä helman ja rungon pään välissä. Tuosta kun selvisin, niin ei viikkoa mennyt kun ropelin pohja halkesi, ja taas oli silppuna hieno ropeli. Tuolloin tuli pohdittua, ottiko se pohja siitä aiemmasta repäisystä itseensä, vai menikö vaan vanhuuttaan…
Pitäisi toimia kummallakin tavalla. Yhdistämällä BAT ja DYN navat, on sama vaikutus kuin takavirtareleen kärkien kiinni painamisella. Akkusähköä Exc -napaan antaa täyden magnetoinnin eli tuolloin laturista tulee täysi teho ulos. Jos taas on “se toinen versio”, missä lataustehoa säädetään maadoittamalla Exc -napaa, se ei riko mitään…
Wikistä mitään löydy, paitsi tapahtumiin liittyviä. Jostain syystä ei löydä sivuja missä on teknistä infoa…
Exc on magnetointi- eli kenttäkäämi. Sen virtaa säätämällä laturin lataustehoa säädetään. Muistikuvan mukaan siihen pitäisi tulla joko täysi akkujännite tai täysin maihin vedettyä täydellä latauspyynnöllä, noissa oli eroja ja kumpaakin versiota oli käytössä Sätkässäkin. Arkistossa/Wikissä pitäisi olla enemmänkin tarinaa 6v latausjärjestelmistä, löytyisikö sieltä apuja..?
Mun nähdäkseni tuo ylempi on takavirtarele. Siitä päältä kuparinväristä osaa painamalla, samaan tapaan miten se liikkuu sähkön avulla kun latausta löytyy. Siinä “lipareen” päässä, vasemmassa reunassa, on pieni erivärinen nasta, se on kontaktinastan pää mikä on tyssätty että pysyy paikallaan, samaisen nastan toinen puoli yhdistyy releen vetäessä sen vastapintaan, ja tämä on se paikka mikä pitää putsata ja missä kontakti syntyy…
Samaan tapaan putsaaminen mitä kärkien kanssa, eli kärkiviila sopii tuohonkin. Hyvä on sitten muistaa, että tuossa on aina sähköä, eli akusta tulee naru suoraan tuohon takavirtareleeseen. Eli viilan kanssa saa olla varuillaan, ettei tee oikosulkua releen muihin osiin, silloin savu löytää laitteista tiensä ulos. Kannattanee ottaa akkukaapeli irti viilaamisen ajaksi…
Oletko latausreleen sisälle kurkistanut? Releen kansi auki, kone käyntiin, ja kierroksia koneeseen niin takavirtareleen pitäisi vetää. Takavirtarele on se missä on vain sulkeutuvat kärjet, se/ne toinen/toiset osallistuu latauksen magnetoinnin säätöön joita on yksi tai kaksi eli releitä on ns. kaksi- ja kolmetolppaista mallia…
Jos takavirtarele vetää, niin se kertoo latausvirtaa laturista tulevan, mutta mikäli tuolloin ei akkujännitteessä nousua tule tai ampeerimittarin neula ei positiiviseen suuntaan liiku, todennäköisimmin on kyse vain takavirtareleen kärkien hapettumasta. Ei yllättäisi talvi- tai pitemmän tauon jälkeen se. Jos rele ei vedä, niin käsin kärkien kiinnipainaminen koneen käydessä “pakko-magnetisoi” laturin ja jos laturissa/latausreleessä on kaikki kunnossa niin tällä “pakkokäytöllä” monesti herää takaisin eloon…
Etäisesti tähän liittyen, ihan hupina testasin Lantikanpätkän mukana kulkeutuneen sen alkuperäisen tasavirtalaturin, että mahtaisiko Lucas kuitenkin toimia. Tiettävästi kyseinen laturi-rele -paketti olisi ollut viimeksi käytössä 90-luvun alkuvuosina, ennen starttivian aiheuttamaan pitempää seisahtumisen jaksoa josta liikkeelle elvytin pari vuotta takaperin, niin odotus ei kovin korkealla ollut sähköntuotannon käynnistymiselle. “Dynamo” ruuvipenkkiin kiinni, piuhat laturin ja releen välille, ja kuormaksi H4-polttimo, akkuporaan sopiva hylsy kiinni millä pääsi pyörittämään laturia. Ja kas kummaa, maailma valkeni kun kierroksia sai heräämiskynnyksen ylittämiseen, ja nättiä vajaata 14 volttia lähti laitteet kehittämään kuormasta huolimatta, neljännesvuosisadan tauon jälkeen tai siitä huolimatta. Tottakai oli releen kansi auki, että näki mitä tapahtuu, ja pystyy kärkiä härnäämään jos ei toiminta oikeanlaista olisi, vaan kaikista pahoista puheista “Pimeyden Ruhtinasta” kohtaan niille puheille ei syytä ollut…
Tuo esimerkki vain siksi, että tämmöiset yksinkertaiset laitteet saattaa yllättää toiminnallaan, eikä viat välttämättä ole nykytyyliin “vaihda osa” korjattavia, vaan yksinkertaisillakin keinoilla voi selvitä. Nämä tasavirtavermeet kun on tehty siten että ne saa helpolla takaisin toimintaan, ja ne tosiaan vaatii toisinaan hellää huolenpitoa pysyäkseen toimintakunnossa. Hiiliä menee, niiden loppuessa kipinöinti “mustuttaa” ankkuria ja sitä pitää puhdistaa, releen kärjet vaatii omaa huomiotaan mutta silti nämä kaikki on semmoisia mitä voi vähillä työkaluilla reissussakin tehdä… Eikä tarvi etsiä lähintä merkkiliikettä vikakoodien lukua varten…
Pudota vaan paineita. Kulkeehan kyllä herkästi, korkeilla paineilla, mutta mukavuustekijöissä on sitten pahasti puutteita…
Toyo:n renkailla tullut viime ajat ajeltua, nekin toimii “suosituspaineilla” suht mukavasti, ei Michelin X:n veroinen mutta hyvä korvike. Hinta tuolloin auttoi valinnassa. Laitatin tuolloin rengasliikkeessä vanteille, kovat oli paineet asennuksen jälkeen ja järkytys kyydin kovuudessa oli, pudottelin paineet oikeammalle suunnalle ja sieltä se mukavuusalue alkoi löytyä…
Epäilen että rengasliikkeen kaveri ei sisäistänyt että kuljin mihin renkaat menee on painoltaan sitä luokkaa mitä tulee nykyautossa yhdelle renkaalle. Kevyt kuljin tykkää matalammasta paineesta, kuten sen kuljettajakin…
Letkuna on tullut käytettyä uretaanipohjaista pneumatiikkaletkua, pitäisi kyllä lämmintäkin sen kestää. Toisaalta, jos imusarjassa on niin kuumaa että letku, olkoon vaikka ihan perus -nylonletkua, niin alkaa olla syytä huoleen. Imusarjassa kuitenkin virtaa suht viileää ilmaa, paljon, jota myös bensan kaasuuntuminen viilentää…
Alipainesäädön pitäisi hieman parantaa polttoainetaloutta, etenkin matka-ajossa, mutta tuskin mitään mahdottomia säästöjä saa syntymään. Toki pienikin on aina enemmän kuin ei ollenkaan…
