Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Kyllä, kivaa oli. Eikä ne säät mitenkään huonot olleet, paitsi tällaiselle joka ”jännästi reagoi” kuumuuteen… Se pieni sadekin vaan piristi mikä lauantain iltapäivällä tuli, ei edes palellu sateessa joka on yllättävää kotimaamme sateissa..!
Kisa oli taas kerran varsin kekseliäästi toteutettu, ja ihan hyvä ettei ajamalla tarvinnut, olisi saatu tehdä ehkäpä enemmänkin remonttia kisan aikana/jälkeen. Pikkasen meinas olla jarrut kateissa välillä, ja just tuli puhelu että jarrupaloja oltaisiin vailla. Onneksi anoppilan naapurikunnassa, jonne muutenkin oli ajatus tänään lähteä käymään…
Arpajaiset on kyllä varsin legendaariset, ne pitää nähdä ja kokea, ei niistä muuten saa kunnollista kuvaa. Palkintoja on runsaasti, ja mikä yllättävintä, niin niistä riitti tällasellekin joka ei edes arpoja ostanut…
Mikään ei kaivelemaan jäänyt, onneksi tuli lähdettyä. Ensin vuonna uudestaan… 8)
^Mitäs kuraa tuosta heitellä pitäis, nyt ei ymmärrä… :lol:
Juu, osia noihin on tullut haalittua, vähän milloin mistäkin. Yllättävän omavaraiseksikin sitä on ajautunut, kun noita ”romuja” vaan tarttuu hyppysiin maata kiertäessä…
Mut jotain listausta mistä olen hankkinut:
-Sitronen
-Automeca
-A.Artikkeli/AutoGallialainen
-”marmoritiski” eli paikallinen Sitikkamyymälä
-Storck, Keuruulta. On kyllä kauan viime ostoksesta
-harrastajakaverit
-sekalaiset autotarvikeliikkeet
-koneistamo
-omat varastot
-jne jneKyllä näihin kivasti saa osia, varsinkin kun uustuotantoa on aika runsaasti. Ulkomailtakin voisi tilailla, mutta siihen en ole toistaiseksi näiden mallien kanssa lähtenyt. Niitäkin paikkoja on varsin paljon, niistä ostaneet voivat sitten esimerkinomaisesti kertoa, myös kokemuksistaan..?
Kampiakselille on ainakin joskus saanut ”ylikokolaakereita”, mutta en nykyistä saatavuutta tiedä. Tuohonkin just purkamaani ehkä sellaisia tarvitsisi, tai sitten ei, riippuu naarmujen syvyydestä/määrästä, ehkä kiillottamallakin vielä menisi..? Arveluttaa vaan, kun tuolla öljynkierrossa on metallimurusia ollut, niin miten ne saisi kiertokangenlaakereita pois, ei taida muuta varmaa konstia olla kuin purkaa koko akseli, ja siitä on monenlaisia kokemuksia kuultuna, enemmän huonoja…
Periaatteessahan tuollaisen prässätyn akselin purku ja kasaus ei ole edes mitään rakettitiedettä, mutta jotenkin pitäisi varmistaa purkaessa ettei ”revi väljäksi” keskimmäisen limpun reikiä, jolloin kasatessa akselin suorassapysyminen pitemmän päälle olisi kovin epävarmaa. Toisaalta, se vähäinen kokemus mitä on, niin 652-Visan kammen sai naputeltua takaisin suoraksi yllättävän vähäisellä voimalla/pienellä messinkivasaralla (tarina miksi noin piti tehdä, on sitten ihan toinen). Nelkun akseliin verrattuna, Visa oli kovin paljon löysemmällä sovitteella, yksi Nelkun akseli kun joskus purettiin ihan vain akateemisessa mielessä…
Tällaisia prässättyjä akseleita kun on kuitenkin paljon käytössä, ja niitä korjataankin ihan yleisesti. Itäpyöräporukassa aika normaali huoltohomma, vaihdetaan uudet rullan kiertokangelle, ja sit prässätään takaisin. Toki niissä antaa pikkasen anteeksi se että runkolaakerit on kuulalaakereita ja kiertokankien alapään neuloilla, mutta paljoa nekään eivät linjastaan pois olla saa, kun alkaa täristää epämukavasti…
Sit nokat. Uusiakin saa vielä, ja vanhan voi hioa. Enemmän nokkien hionta tulee vastaan kun halutaan muuttaa moottorin luonnetta, hakea lisää voimaa, vääntöä, siirtää noiden kierrosaluetta jne. Ja ihan kotomaassa kohtuuhintaan onnistuu nokkien uudelleenajoittaminen, sitäkin on tehty lähivuosinakin…
Mitä tuollainen ”itse kasattu” kone sitten kestää? Viimeinen ajosta poistunut itse kasaamani yksilö (tai siis minkä tiedän) poistui pari kesää sitten. Moottorin olin ostanut silloin muistaakseni entiseltä TM:n toimittajalta, tällaisia ainakin puhelimessa muistan jutelleeni. Hän oli aloittanut peruskunnostusta, uuden kampi- ja nokka-akselin sekä mäntien ja öljypumpun kanssa kasatun ”alakerran” hankin. Siihen sitten parhaanoloiset pytyt ”takapihalta”, tietenkin hoonaten ja varmistaen männänrenkaiden päittäisvälys, kansirempan koneistamossa teetin. Tällä sitten tuli tovi ajeltua, ruiskuksi muutettuna viimeiset kymppitonnit, kilometrimäärä koneen viedessä öljyä litran tuhannelle oli 380 tonnin tasoa… Olihan se jo vähän väsynyt, lämpöisenä öljynpainevalo iloisesti vilahteli tyhjäkäynnillä eikä veto ollut enää ihan sitä mitä halusi. Mutta kivasti se kesti, ja vei vielä lopulta verstaalle asti missä pannuhuoneeseen sitten vaihdettiin ajomäärältään arvoituksellinen yksilö…
Melkein kuvittelisin että jos/kun vielä koneen kasailee, niin tuskin tulee ihan itse sitä loppuun enää ajettua, ellei sitten jotain vahinkoa sille satu..?
@LPN wrote:
@Akaile wrote:
Mitta 85,5mm on todennäköisesti sen lukkorengasaukon halkaisija männässä, mutta kuten sanottua, jos tulppa pysyy männäntapissa niin tuota uloketta pystyy kyllä muotoilemaan kotikonstein.
Oho, melkoinen lukkorengasaukko…
Olisko nyt kuitenkin niin, että nuo mitat ovat männän halkaisijoita? Ainakin vastaavilla mitoilla löytyy kuplan mäntiä.
Miepä luulen että tuosta on jääny yks sana pois..?
Mitta 85,5mm on todennäköisesti sen lukkorengasaukon kohdan halkaisija männässä
Vissiin tuollai..? :roll:
@cee4 wrote:
Sulla oli vinkki näistä sivuista: http://www.aircooled.fi/kategoria/194/mannatrenkaatlukot” onclick=”window.open(this.href);return false;
Mikä koko noista on oikea kun pienin on 85,5mm :shock: mitä tuo koko sitten tarkoittaakaan??
Mikko
Muistaakseni vain 1200cc Kuplassa olisi 20mm männäntappi, isommissa sitten 22mm? Siltä pohjalta voisi kysymään lähteä, toki asian saanee selville kun kysyy ko. nylontapin mitat tai ilmoittaa Sätkän männän/männäntapin mitat Volkkarikaverille. Jotain tuli tuolta joskus kysyttyä, ja aika nopeasti sähköpostiin vastaili…
@Masa wrote:Eipä taida tämäkään ongelma ihan harvinainen olla? Kannattaisiko etummaisen laakerin pysyminen varmistaa liimalla?
Yllättävää kyllä, tässä ei ollut päässyt laakeri pyörähtämään…
@Akaile wrote:Mutta oiskonaa pettänyt ensin nokka-akselin rataspuolikkaiden niittaukset ja sen jälkeen lähtenyt hampaita kävelemään? Vähän soikealta näyttää tuo kuvassa näkyvä reikä, joten löysällä on tainut olla.
Juu, niitti on kateissa, liekö öljypumpun läpi mennyt ja jämät suodattimesta löytyisi?
Paljon on kyllä metallimurua kierrossa, sekä alumiini että teräsmurua. Öljypumppu aika surullisennäköinen oli, kuten myös takalaakeri, tuossa on saattanut käydä niinkin ikävästi että suodatin on tukkeutunut ja sen ohivirtausventtiili on sitten päästänyt öljyä suodattamattomana kiertoon…
Tänään sain lopulta kokonaan osiksi uusimman hankinnan keulalla mukanatulleen AK2 -moottorin. Oli kuulemma silloin joskus, pari vuosikymmentä sitten hyytynyt ajossa, hinattu kuusen alle, jossa vietti seuraavat vuosikymmenet…
Aikani tuota keulallakin pyörittelin, ihan kohtuullisesti pyöri kampiakselista räikällä, mutta ei ympäri asti. Tätä sitten en kauaa ihmetellyt, vaan piti kone kammeta keulilta pois ja palastella hiljakseen…
Olihan tuolla mäntien päällä aika paljon öljyistä karstaa, joka sekin olisi voinut tuon aiheuttaa, pakokanavatkin liki täynnä lehtevää karstaa…
Männänrengaskin oli poikki toisesta männästä, mutta pikaisesti katsoen ei ollut vielä edes naarmua ehtinyt tehdä. Olisiko sitten katkennut itekseen ajamattomuuden aikana..?
Mutta se syy. Tahmea tuo oli pyörimään vielä silloinkin kun männät poissa oli, kiertokankien alapäissä ei tuntunut välystä ja ne olivat herkät. Syy kyllä sitten löytyi kun lohkonpuolikkaat irti toisistaan sai. Ei vaan meinannut irrota, piti jo ”taputtimia” apuun hakea…
Että tällainen tapaus. Uskoisin tuon jo ääntäkin pitäneen, ettei ihan yllätyksenä hyytyminen ehkä tullut..?Etummainen kammen laakeri jumii, ehkä tuon rattaan aiheuttaman litistyksen ansiosta, takalaakeri aika huonon näköisenä. Öljypumpun läpi oli kulkenut aika runsaasti metallia, ei sinänsä yllätä kun rattaasta puuttuu muutama hammas ja muutenkin on aika ruhjotun oloinen…
Ehkä tuon etummaisen laakerin saisi vielä vaihdettua, ja rattaan, mutta pieni pelko on että sitä samaa metallijauhetta on myös kiertokankien alapäissä. Kiertoonhan sitä pääsee jos vaikka suodatin olisi ehtinyt tukkeutumaan, sinne en vielä kurkistanut…
@Savitaipale wrote:
Oliko silloin ennen vuotta -71 taka-akselilla massat ja putket, vai massat ja kitkat? Ja tuokos massavaimentimien laitto taakse putkien lisäksi minkämoista muutosta?
Massavaimentimet voi lisätä, jos vaan tukivarsista kiinnityspisteet löytyvät. Ei aiheuta mitään muita muutostarpeita…
Tuota haltuun kulkeutunutta Tiinaa (vissiin -68 väsätty yksilö) kun on nyt ihmetellyt, niin siitä löytyy tällä hetkellä 12 iskaria. Joka kulmassa kitkat, massat ja putkimallit. Etummaiset putki-iskarit on tosin jälkiasennetut, mutta takana on alkujaan ollut kaikki kolme vaihtoehtoa paikallaan..!
Ja sit jos lähtee soveltamaan, niin ”valmiita” vaihtoehtoja on, runsaasti…
Mm Acewell tekee monenlaisia mittareita moottoripyöriin, noille tarvitsee vain anturin samaan tapaan kuin polkupyörän mittareissa. Ja näissä on mm -tarkkuudella aseteltava renkaan ulkohalkaisija, lisäksi mahdollisuus siirtää merkkivalot sekä kierroslukumittari samaan pakettiin. Voisi olla hauska jossain PakuWanhuksessa, ikkunankulman pikkumittarin tilalle…Eikä nämäkään yhtään pöllömmiltä näytä, jos pelkkää nopeusmatkamittaria sähköisenä haluaisi..?
Sitten jos tykkää enemmän rakennella, niin ei ne vaihtoehdot noihin vielä lopu. Aina voi valita vaikka jostain uudemmasta autosta/prätkästä sähköisen mittarin, ja etsiä sellaisen anturille hyvän paikan…
Vaikka noin, vaihteiston kylkeen tylysti reikä ja anturi siihen…
Sama sisältäpäin, lukee ”kolmosen rattaan” hampaita…
Näyttäisi toimivan. Laskennallisesti tuo näyttää muutaman prosentin sisään todellista lukemaa, aika näyttää sitten käytännössä miten lähelle osuu. Tokihan tuota testatessa voisi laittaa alkuperäisen mittarin ja verrata näyttämiä…
(vielä kun löytää km-mittarin tuon mailimittarin tilalle, mutta kaipa sitä tuollaisellakin toimeen tulisi?)Aina on myös olemassa se alkuperäisen korjaus tai vastaavaan vaihtomahdollisuus. Vaan tällaisia pitää miettiä/soveltaa jos haluaakin jotain muuta kuin sen tehtaan tekemän ratkaisun… 8)
Miulla vois olla jotain sanottavaa tuosta OP-Pohjolan korvauskäytännöstä…
Ei ihan niin sujuvaa kuin ymmärtää antavat. Tekevät jopa päätöksiä ennenkuin heidän tilaamastaan tutkimuksesta on tuloksia saatu…
Nimim. vasta 9 vuotta vahingosta, ja vieläkään eivät usko että siinä tapaturmassa ois vahinkoa tullut… :roll:
Helpommalla selviät yhdistämällä Nelkun rungon Pakun korin kaveriksi. Käytännössä hyvinkin yhteensopivia ovat rungot eri mallien kesken, jotain pikkueroja toki noissa on mutta ei kuitenkaan mitään isosti työllistäviä…
Moottorin osalta pitäytyisin missä tahansa muussa kuin Nelkussa, Wanhuksen koneellakin ehtii varsin sujuvasti (18-kaakkisella jopa paremmin kuin Nelkulla), vaihteisto sitten käytettävän moottorin mukaiseksi. Tosin 12/18-kaakkisten vaihteistoissa ei ole välitysen kannalta kovin isoa eroa Kutoseenkaan, eli tämä on vähän makuasia minkä vaihteiston laittaa, Nelkussa on sitten tavattoman tiheät välitykset millekään muulle moottorille…
Varmasti tuohon valintaan vaikuttaa se että haluaako tehdä museokelpoisen vai käyttöPakun tuosta..? :roll:
@Herra_Pii_Poo wrote:
Matkamittari tuntuu siis pyörivän välillä liian hitaasti ja välillä liian nopeasti. Onko se edes mahdollista?
On. Mahdollista siis. Vaikuttaa mittarin ”kuivahtamiselta”, eli korjattavissa purkamalla, puhdistamalla ja uudelleenrasvaamalla…
Veglian mittarin rakennetta en tunne, mutta Jaegerin valmistama on varsin yksinkertainen ”pilkottava”..:
-ensin mittari esille, muovikehys muutamalla ruuvilla pois. Kojelautakin muistaakseni irroittaa piti
-mittarin takaa vaijeri sekä piuhat irti. Saattaa ylettää pienillä käsilläkin, mutta kovasti helpottuu kun akkutelineen irroittaa
-mittarinkehyksen ”lirpakkeet” taittaen auki, kyllä ne useamman edestakaisen taittamisen kestää
-tuon jälkeen lasi ja lasin alla oleva pelti pois
-mittarin takaa kaksi 8mm kannalla olevaa ruuvia pois, nyt on mittarin mekanismi irti
-mittarin asteikkolevyä ei tarvitse irroittaa, mutta jos haluat niin se on vain kahdella niitillä kiinni. Tällöin pitää nopeusmittarin neulakin irroittaa, on vain painamalla kiinni, merkkaa paikka hyvin jos sen irroitat
-matkamittarin numerokiekkopaketti irtoaa paketin oikeassa reunasa olevan kiinnitysjousen irroittamalla, käyttörattaan pää on vain reiässä
-tämän jälkeen on kiekkopaketti käsissä, varovasti pienellä ruuvarilla saa kammettua käyttörattaan pois
-nyt voikin nostella akselilla olevat numerokiekot ja niiden lukitus/pyörityslevyt pois. Niiden järjestys kannattaa vaikka kuvata/muistiin piirtää
-sitten vain puhdistus ja kevyt rasvaus. Vaseliini ymmärtääkseni on hyvä rasva tuonne
-kasatessa sitten toimintaan vaikuttaa se kuinka tiukkaan käyttörattaan asettaa. Vähän vaikea selittää, mutta sormituntumalla selvinnee?Kasauksen jälkeen oikean/halutun mittarilukeman voi pyöräyttää kiekkoon kerrallaan, kevyesti kyseisen kiekon lukitusjousta painamalla ja sen jälkeen sormin siirtämällä kiekolle halutun numeron. Helppoa ja hauskaa…
Toinen vaihtoehto on tietenkin hankkia toimiva mittari tilalle, mutta sellainen vähän sotii omaa ajatusmaailmaa vastaan… :roll:
Tuli tämä ketju mieleen kun pari ilmoitusta silmille hyppäsi…
Jollain tasolla tuon hinnoittelun ymmärtää, kuitenkin kyseessä on kovin vähän valmistettu malli joka sisältää omaa spesiaalitekniikkaa…
Kukahan sen yhden yksilön tähän maahan toi, tullin sivuillakin näkyy autoveropäätöksen saaneen..?
Juu. Pitäs kyytiin sopia, kun ehkä itekseen tai sit kaverin kanssa liikun…
Eihän ny työkalut koskaan niin isoja ole ettei kyytiin sopis..? :roll:
@sitikkapuoskari wrote:
Tiinassahan on jo valmiiksi enemmän tilaa.
Juu. Tiinasta voi vaikka moottorin pois nostella siten että lokasuojat paikallaan on, Sätkästä ei oikein mahtua taida…
Eilen viimeks noin tuli toimittua, vähän vaan meinasin kahtella miltä moottori tuntuu, suostuisko pyörähtämään ees hitusen, mutta siinä ihmetellessä moottori ikäänkuin irtosi… Ensin toki venakopat auki pyörittelin, ja tunnustelin olisko joku venttiili juminut, mutta kun kerran kaikki liikkuivat niin miksipä sitä ei olis pois nostanut…
Ja juu, ihan helpolla ei Tiinan lokasuojia irroittaa viitsi, venttiilit tulee yleensä säädettyä oikeastaan mitään purkamatta. Omassa ”käyttö-Dyanessa” helpottaa vielä se, että AMI:n runkoaisoilla on hyvät tasot mihin öljynkeräysastian saa kivasti, useamman kerran on tullut jauheliha-astiaa tuossa käytettyä. Toki ilman jauhelihaa, mahtuu kopasta tulevat öljyt paremmin…
@toppok wrote:
Tulkaa sinne ettei jää kaivelemaan
Joo. Pittää saapua. Männäkesänä ku ei piässy, nii se kaivelee vieläki… :roll:
Tuo maskiverkon muutos näemmä mainitaan tuolla Cats’in Dyane -historiaosuudessa. Kuten myös ”kananmunanmuotoinen” vaihdetangon nuppi, toisin kuin uudemmissa joissa on pyöreä. Tuo vanhempi nuppi löytyy myös tästä Wanhuksesta kun sitä nyt osasi etsiä…
Sitten, tuota tarinaa on ollut wanhempien paremmasta luontoa vastaan taistelusta. Kokeilin huvikseni miten mahtaisi lähteä korin kiinnityspultit irtoamaan, ”uudemman” eli -74 vuotisen kanssa katkesi lähes kaikki jo liki pari vuosikymmentä sitten. Tästä wanhasta kun kokeili, niin kolme katkesi, ja kaikki loput pyörivät kuin uutena… Lisäksi monen pultin kanta on edelleen kirkkaasti keltapassivoitu, ei edes pientä patinoitumisen alkua havaittavissa…
On tosiaan tainnut olla tukevammat myrkyt käytössä vielä 60-luvulla… :roll:
