Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Tosiaan muovinpalojakin löytyi vaihteistoöljystä ja pari kuulaa siltäkin puolelta.
Ei kai noita lastuja oikein muuten saa luotettavasti pois kuin purkamalla sisukset. Hiput tuntuvat levinneen jo kaikkialle. Mahdollisesti joku oikein moninkertainen petroolihuuhtelu tms rattaita pyöritellen ja muita osia liikutellen? Laakereihin saattavat silti pesiytyä.
Argentiinalainen takalaakerikin löytyisi varastosta (ei kuulemma paras mahdollinen valinta), mutta puutelistalla olisi kutosen urituksella oleva ylempi kiinnitysmutteri, joka siis pyörittää sitä nopeusmittarin ratasta.
Mulla on skannattuna englanilainen lehtileike turbosätkästä, joka paloi. Lähetän, jos joku haluaa luettavakseen (fin2cv-at-saunalahti.fi). Tosin kärvähtämisen saattoi hyvinkin aiheuttaa joku muukin kuin turbo.
Tämä ei ole kannanotto, tuli vain mieleen kuin turboista puhuttiin. Meilläkin on turbo-2cv-projekti ollut jo vuosia standby-vaiheessa. Projekti ei ole minun aloittamani, mutta mielenkiintoista olisi joskus nähdä ja kokea se toiminnassa.
Jo vuosi sitten talvella museoryanemme koki takaiskun. Loodasta oli jo pitkään kuulunut kahisevaa ääntä muistaakseni kolmosella moottorijarrutuksessa, ilmeisesti syynä oli jo silloin ylemmän takalaakerin vika. Lopulta laakeri ”räjähti” ylemmän akselin tullessa takakannen läpi. Kuljin jäi niukin naukin ajokuntoon ja nilkutti kotiin.
Tilanteen voi kuulemma aiheuttaa myös ylemmän laakerin kiristysrenkaan kuluminen. Se kun on samalla myös nopeusmittarin rattaan pyörittäjä. Näistä tulikin kerralla molemmista selvää. Kiristysrengas oli kyllä paikoillaan akselissa, joten oman tulkintani mukaan laakeri tuli tiensä päähän. Haulit putoilivat yhtä lukuunottamatta lattialle, kun takakansi avattiin.
Lisäksi loodan sisällä taaimmainen ratas oli vuollut takaseinästä sopivan määrän pientä alumiinilastua niin, että looda on pakko purkaa vaikka muuten korjaus olisi näennäisesti mahdollista vain tuhoutuneet osat vaihtamalla.
Nyt on toinen loota menossa sisään. Kiristelin siitä molemmat takalaakerit, joiden mutterit olivat tyypillisesti löystyneet, niin kuin aina. Lisäksi löin lisäliukituksia ongelmia aiheuttavan 2-3 siirtäjän lukitusrenkaan ympärille avatun yläkannen kautta. Suositeltavia toimenpiteitä aina, kun kissa on pöydällä. Taidanpa vaihtaa nyt tilaisuuden tullen myös koneen takastefan, kun siihen ei liene koskettu kulkimen yli 30-vuotisen historian aikana (vain n. 100.000 ajettua kilometriä).
Jarrusatuloita siirrettäessä loodasta toiseen, hyvä apu on tavalliset puupuristimet. Ei roisku nesteet niin valtoimenaan ympäriinsä ja varsinkin apumiehen kanssa kiinnitys uudestaan käy helposti.
Kyllä tämä ”parantelu” on 2cv-harrastuksen suola. Sitten on niin mahtavaa palata taas välillä juurille, ja taas innostua jostain uudesta kehitelmästä…
Porailitko jousien koukuille reiät alumiinilevyyn vai kuinka teit. Muistan nähneeni penkinkehikkoja jossa koukku oli syönyt millitolkulla reikää ”pidemmäksi”.
Mielenkiintoinen ajatus. Mulla on kotona offset-koneen alumiinisia painolevyjä. Niistä voisi kiepsauttaa kenties pohjat kaksinkerroin ja panna vielä sen teräslangankin sinne reunoihin sitä kankaista alkuperäissysteemiä mukaillen.
Ongelmahan penkeissä on juuri nuo repeilevät pohjakankaat, joihin varsinainen rasitus kohdistuu. 70-luvun malleissa on kuitenkin fylliä sen verran, ettei korvaava metallilevy todennäköisesti heti persuksiin paina. Ja kumithan sen jouston ja mukavuuden tekee.
Se jokin toinen taisi olla varapyörätilan pohjapropujen poistaminen. Sieltä vietiin ohuet kurkkutorvet taaimmaisten sivuikkunoiden tuntumaan. Putket tuppasivat mennä aina lyttyyn.
Itse aina tilkitsen talveksi tarkkaan takapenkin alustan. Silloin ilmavirta nousee ylös ja vedontunne vähenee takana. Nyt kun ei enää ole noita takapenkkiläisiä, niin tämä talvi on mennyt liki kesäterässä olevalla kulkimella.
Ärsyttävä piirre on tähän löysästi liittyen nämä katsastusmääräykset. Äärimmäinentalvisätkä KF865 pitäisi katsastaa, mutta siinä ei ole järkeä ennen ensi kuuta, koska muuten saisi vain äärimmäisen lyhyen leiman. Miksi katsastusleima ei voi olla voimassa tasan vuoden edellisestä hyväksytystä katsastustapahtumasta numeroista ja käyttöönottopäivistä välittämättä. Nykyiset tietojärjestelmät varmasti mahdollistaisivat tämän, etenkin kun rekisteriote tulostetaan joka kerta uudestaan.
IL:n sivuilla oli tämä kuva
mutta muistan nähneeni tuosta aiemmin toisenlaisia huutokaupan esittelykuvia, joissa oli erikoinen AZAM-wanhus USA lisävarustein. Ilmeisesti tuo on vain joku kuvituskuva Dollysta.
Muikea hinta joka tapauksessa. Mitäköhän aarteita meillä omissa talleissa oikein onkaan!
Kallefaarao on edelleen äärimmäisessä toiminnassa (yli 25 vuoden jälkeen) tai ainakin melkein… kun on tuplalasit, pysyy näkyvyyskin hyvänä.
Mielelläni lunastaisin muutamat kumilätkät ja jossain vaiheessa avaisin jonkun noista vanhoista huohottajista.