Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
PYYHKIJÄT.
Pakuuni on ympätty uudenmanmalliset pyyhkijät eräänlaisen välityskappaleen avulla, mutta vuosien varrella nämä olivat väljistyneet ja lisäksi akselien päät karkailivat mielellään ohjaamon puolelle, mistä oli seurauksena takuuvarma pyyhkijän irtoaminen juuri ei-toivotulla sateisella hetkellä. Loppuaikona naru olikin estämässä pyyhintä karkaamasta tielle, yleensä se putosi kuitenkin siististi konepellille.Akseleista olivatkin sokat ym. estolaitteet kuluneet pois. Uuden sokan akselin uraan virittelin abiko-laattaliittimestä, jossa oli sopivan kokoinen reikä. Sen sai katkaistuna sopivasti puristettua uraan. Alle tuli rosterinen aluslevy. Tuntui pitävältä, aika näyttää kestääkö. Mahdollisesti ihan oikeanlaisia sokkiakin saisi jostain alan liikkeestä? No, ne pääsee helposti vaihtamaan myöhemmin.
Toisen kuluneista “välityskappaleista” korvasin uudella sahaamalla akselin pään irti vanhasta nelkun pyyhinkoneistosta. Kairasin siihen alhaaltapäin sopivan ahtaan reiän wanhuksen akselille. Sitten kyljestä läpi 5mm kierteellä oleva reikä, johon lukitsijaksi kannaton kuusioruuvi. Ehkä kuvat kertovat paremmin.
Normaaleita wanhuksen pyyhkijänvarsia olisi tietysti voinut käyttää, jos vain sellaisia kunnollisia olisi löytynyt. Nelkun varret tuntuvat lisäksi antavan paremman kosketuksen ja pyyhintätuloksen. Sulkia saa joskus jopa kaupasta; Ranskassa Carrefourissa myyvät muuten liian pitkiä 2CV.n sulkia.
Pyyhkijät valmiina koitoksiin; sataako Tsekeissä? Vatupassi on valmiina konepellillä seuraavaa remonttikohdetta varten, joka alkaa pyöränkulmien mittaamisella…
Niin tuollaisena simppelinä kulmana tosiaan, en katsellut niin tarkkaan. Jos saisi oikein sellaista korjauspalaa, jossa oli ikäänkuin ura orkkiskumille.
Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan toimii tuokin korjaustapa.
Terveisiä Anetjärven koulun porukoille Raid Poronkuseman järjestelijöiltä. Aikataulut ei nyt sallineet mukana olemista, mutta toisemman kerran sitten varmaankin.
Tyytyväisiä olimme talviseen pikavierailuumme.
Samansävyinen nahka ulkopuolelle ommeltuna voisi olla siisti. Katto tuppaa kutistumaan ikääntyessään ja juuri tuolle kohdalle syntyy jännitettä, joka pikkuhiljaa venyttää materiaalia. Uudet niittaukset voisi tehdä hieman leveämmälle, jos mahdollista.
Itse korjautin vuosikymmeniä sitten katon tuolta kohtaa nahkapaloilla suutarilla (joka kyllä epäröi homman vastaanottamista). Vieläkö vanhan ajan oikeita suutareita löytyy?
No, on meillä toinen 2CV, jossa koukku mahtuu olemaan leveän puskurin kanssa. Täydellä lastilla saattaa kyllä raapia maata. Tai raapiikin.
Riippuu koukusta, niitä on monenmoisia. Itselläni on koukku, jonka kaikki kiinnitykset on rungossa, puskurin pulttien alla ja taaempana diagonaalituki. Omassani mahtuu kapea puskurikin olemaan paikoillaan, mutta leveän kanssa olisi jo ahtaampaa.
Kiitos mikkeliläisille hyvästä tapahtumasta. Viileähkö sääkin unohtui, kun muuten oli niin lepposan lämmin tunnelma!
Ainakin on työllistävä vaikutus 🙂 kun papereita pyöritellään ja verotusarvoja tutkaillaan. Vanhasta kulkimesta vero jää usein muutamiin kymppeihin.
Der Franzose on Vechtassa ennen Bremeniä. http://www.franzose.de/
Edellisessä kuvassa on vasemmalla näkyvään jousivarvan päätykappaleen sisäosaan tehty viritys (joka saattaa olla ihan toimivakin). Mainitsen tämän vain siksi, ettei alkuperäinen kysyjä ihmettele eroa.
Alkuperäisessä kappaleessa on isompi silmä ja suurempi vapaaliike. Läpi kulkeva kolmiomainen tappi keinuu “laakeroituna” pyöreällä pinnalla. Nerokas systeemi, mutta ei täysin kulumaton sekään. Rasvaus on suositeltavaa; nippa on hyvä idea, mutta sitäkään ei löydy alkuperäisestä osasta.
Toivotaan, että Suomeenkin saataisiin jonkinlainen “vanhojen ajoneuvojen” tai “harrasteajoneivojen” luokka, johon voisi kulkimensa ilmoittaa tietyn ikäisenä niin halutessaan. Näin on useissa Euroopan maissa, ikäraja on yleensä 25-30 vuotta ja ko. rekisteröinti tuo tullessaan sekä rajoituksia että helpotuksia:
– Ranskassa “vehicule collectionaire”; saa ajaa vain oman tai naapuridepartementin alueella. Ei tarvitse katsastaa. Pidemmille matkoille voi hakea viranomaisilta luvan.
– Belgiassa voin vanhan auton rekisteröisä veteraaniksi, mutta ajo öiseen aikaan on kielletty (paitsi kokoontumisajoihin). Ei katsastusta.
– Ruotsissa vastaavassa luokassa on työmatka-ajot kielletty.
Ylläolevat ovat muistinvaraista tietoa. Ainakaan noissa maissa ei tarvitse erityisesti osoittaa kulkimen alkuperäisyyttä. Tarkennelkaa, ken tietää.
Suomen museoajoneuvorekisteröinti on täysin poikkeava systeemi. Minusta on ok, jos sinne on onnistunut pääsemään hieman lievemmillä kriteereillä kuitenkaan suorastaan huijaamatta. Ikäraja on muuten nykyään 30 vuotta.
@ernest wrote:
näinhän mullekin vilhovuurenkarulla kerrottiin 7.4 kun veinpaperit verotustavarten mutta 8.4 oli lähetetty lisäselvityspyyntö, tarvitsemme suomalaisen 😈 rekistöröintikatsastustodistuksen kirjallisesti 22.04 mennessä ja 14.5 lähetetyssä kirjallisesti 28.5 mennessä tai tulli tekee päätöksen olla verottamatta. näin käytin kulkimen näytillä kesken korjauksen ! Saapa nähdä, ei olisi ensimmäinnen kerta, kun viranomaisilla on toisistaan poikkeavat tulkinnat. Aika erikoista, kun juuri nimenomaan tuota “rekisteröintikatsastuksen alloittamista” tänään uudestaan kysyin ja vastaus oli, että ei tarvitse enää aloittaa 10 vrk:n sisällä. Olisiko sitten huhtikuun jälkeen systeemi muuttunut oikeasti? Ilmoittelen tällä palstalla, kun saan viranomaisilta ukaasin.
Joka tapauksessa ei ole mitään haittaa rekisteröintikatsastuksen aloittamisesta, hinnan pitäisi olla sama, koska katsastus vain “keskeytetään”.
Hupaisa sattumus, että juuri itsellänikin tuli ajankohtaiseksi ihmetellä tyttäremme sätkän outoa kilkatusta. Osoittautui, että toiselta puolelta puuttuivat ko. prikat molemmilta keinuakseleilta kokonaan ja akselit liikkuivat lähes millin vapaasti. Käsin liikuttelemallakin sai melkoista kalinaa aikaiseksi. Jousiprikkojen aluslevyt oli asennettu lisäksi väärin yläpäähän, millä nyt sinänsä ei enää ollut suurempaa merkitystä, kun itse välyksen poistoon tarkoitetut osat puuttuivat.
Palauttamalla prikat ja levyt akselin alapäähän, välykset hävisivät ja äänet tasoittuivat huomattavasti. Ennen tätä oli käynyt jo mielessä kammen mahdollinen kypsyminen.
Eipä ole noihinkaan milloinkaan tullut erityistä huomiota kiinnittäneeksi. Kiitos Mustahattuiselle puhelinkonsultaatiosta ja diagnoosin vahvistamisesta.
Korjaustyö kesti hieman pidennetyn ruokatunteroisen…