Akaile

Eli alhaisemmalla jännitteellä taikoo puolaan tarvittavan varauksen, mutta 12 volttisessa voi aikaansaada puolan kuumentumista?

Viikonloppu alkoi perjantaipuhteilla, eli en viitsinyt alkaa rakentamaan kiinnitystä puusorviin, joten tyydyin perinteiseen pikasorviin:

Nylon on kyllä erikoista tavaraa lastuta, varsinkin kaavarilla ja porakoneella 😉 Mutta niistä tuli kuin tulikin sopivat männäntappien päihin.

Peltejä alkaa olemaan vaille ja niille näytin tänään teräsharjaa rälläkässä, sekä sipaisin sinkkiä pintaan. Vielä pintaväriin ja paikoilleen.

Se mitä muuta kerkisin la-su niin koko komeus näyttää nyt tältä:

Kaikki pultit vedetty momenttiin, venttiilit säädetty ekaa kertaa, öljyt sisällä, öljyt nostatettu kansille, uudet kärjet ja konkka, silikoonibrillitiivisteet kokeiluun. burtonin uratiivisteet venttiilikopille ja mitähän vielä. No ainakin imupakosarjan laippojen plaanaus, tiivisteet, kaasari ja ne pellit.

Huolella ku tekee niin hitaasti tuppaa etenemään! 😉

Tänään iltapuhteet pyörivät työntötankojen nostajakuppien parissa. Olen tästä joskus aiemminkin kirjoittanut, mutta kertauksena uudemmille lukijoille: Kun vaihdetaan uutta tai hiottua nokka-akselia sätkän koneeseen niin pitää/kannattaa varmistaa myös nostajakuppien kunto. Toimenpide ei ole vaikea:

Työntömitan kylki on mittatarkka tasopinta, johon on hyvä verrata nostajakupin kuntoa. Jos “aurinko paistaa läpi” kuvan mukaisesti niin sellaista ei kannata laittaa takaisin koneeseen sellaisenaan. Tämä johtuu siitä, että kuopalle kulunut kuppi kuluttaa nokka-akselin nokkia reuna-alueilta ja mitä syvempi kuoppa, sen suurempi nokan reunan murtumisvaara. Uusi tasainen nokka kuluu myös nopeammin pienemmälläkin kuopalla.

Nostajakuppeja on ilmeisesti saatavana uusiakin, mutta myös vanhoja voi elvyttää tiettyyn pisteeseen saakka. Yksi vaihtoehto on koneistaa kuppi suoraksi tai erittäin hienoisesti kuperaksi. Koneistusmahdollisuuden puuttuessa voi tehdä, kuten tänään tein, hioa hienolla hiomapaperilla nostajakuppia lasilevyn päällä. Lasilevy on hyvä alusta, koska se on kauttaaltaan tasainen. Siihen paperi päälle ja paperille tippa öljyä. Tämän jälkeen hiotaan yhdensuuntaisin vedoin esim. 10x, jonka jälkeen kuppia käännetään “10-15min” verran ja toistetaan jälleen 10 vetoa. Tämä toistetaan täyden kierroksen verran ja tarkastetaan pinta. Näin menetellen kuppi hioutuu riittävän tasaisesti ja symmetrisesti. Ilman symmetriaa venttiilinvälyksestä voi tulla erittäin hasardi, eli kupin asennosta riippuen välys saattaa olla kohdallaan tai ei. Kupithan pyörähtelevät lohkossa jonkin verran, työntötankojen tapaan.

Koveruudesta johtuen hiontaa on helppo seurata, sillä nostajakupin keskelle muodostuu rinki, joka pienenee ja pienenee hionnan edistyessä. Tönärillä voi katsella onko rakoa olemassa ja kun rako häviää, on hionta riittävä. Mitä hienompi viimeistelypaperi, sen parempi.

Hyvän ja huonon eron näkee jo tästäkin kuvakulmasta, mutta valoa vasten on hyvä tarkastella lopullinen tulos.

Käytetyn, mutta hyvän nokka-akselinkin voi laittaa takaisin koneeseen, mutta tuolloin nostajakupit olisi hyvä pitää alkuperäisillä paikoillaan, eli merkkaus purkaessa. Tietenkään tuolloinkaan ei kannata huonoa kuppia takaisin laittaa.

Tällaisen operaation jälkeen venttiilikoneisto voi olla alkuun äänekäskin ja venttiilinvälykset saattavat “elää” normaalia enemmän ensimmäisen parintuhannen kilometrin ajan. Osien hakeuduttua uusiin uomiinsa tilanne tasoittuu.

Kylläpä aika rientää kun on kivaa! Ja eilenhän sitä oli poikkeuksellisesti, kun onnistui illan keskittymään lohkon läjäilyyn. Nokka tuli hionnasta juuri ennen Helaritorstaita, mutta muut hommat sotkivat nämä kivat puuhat.

Puolisentoistasataa rahaa hionta ja fosfatointi, joten älkää heittäkö vanhoja nokkia roskiin, niille tekee vielä ihmeitä! Varsinkin ne kolmeniittiset vanhemmat nokat ovat kovaa tekoa.

Lauhduttajaan lotrasin rasvanpoistajaa putkeen ja tiiviisti paineilmaa 8 baria puhkuen, eikä tuntunut puskevan läpi mistään. Tämä on hyvä testata ennen asennusta, sillä aivan seulat lauhduttajat saa paljastettua tällä. Asentaessa huomasin jälleen, että pultti kannattaa laittaa vasemmalta oikealle, eikä oikealta vasemmalle, koska kenttäolosuhteissa lauhduttajaa vaihtaessa säästyy bensapumpun irrottamiselta asentamalla purkusuunnan vasemmalle puolen.

Kyllä puhdas lohko on komia!

Lohkopintojen välistä pursui tasainen pieni palko tiivisteliimaa ja laitoin sitä todella ohuen kerroksen sormenpäällä töpöttämällä molempiin lohkoihin. Tämän olen havainnut hyväksi aiemmissa koneissakin.
Kampeen vaihdoin sen uuden takalaakerin, mutta ikäväkseni huomasin asentaessa etulaakerissa pienenpienen välyksen suhteessa lohkon niittiin. Tähän laitoin kokeeksi öljykanavia varoen pienen tipan hydraulilukitetta ja annoin kuivua. Tämä vaikutti ainakin kasausvaiheessa lukitsevan etulaakerin paikalleen, se on toinen juttu kauan se käytännössä kestää. Ajoa se ei estä vielä satoihin tuhansiin kilometreihin, mutta ääni tulee lisääntymään.

Edit. Yks ylmääräne kuva pojes

Itse itselleni vastaten, ainakin tässä kuvassa näin todella on: http://www.ymotor.com/spa/item/resource/ART64373/23022009546.jpg” onclick=”window.open(this.href);return false;

Osaako joku selittää tuota eroavaisuutta miksi näin on?

Vastaavasti 2cv6: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/95/Citro%C3%ABn_2cv_engine.jpg” onclick=”window.open(this.href);return false;