Akaile

Myös pelkääjän aurinkolippa kelpaa, eli metallisilla saranaosilla, muovisaranaiset ei kiinnosta. Ehjällä peilillä tai ilman peiliä. Tarjoa.

Tänään töistä lähtiessä ja ajatuksissani raidetankoremppaan valmistautuessa.. “Eihän tuo lätäkkö ole minun kuljettimestani?..no ei kai..” Kuskin takaoven kohdalla nääs katto…

No olihan se, hyvä että kotiin asti pääsin ilmakuplien juostessa bensapumpulle!

Ei muuta kuin tankki käteen:

Tämä on nyt kolmas vastaava kohdalle sattunut kangaspunosletku tässä kunnossa. Välttäkää näitä! Olkoonkin useampaa toimittajaa laatuineen päivineen, mutta tuon letkun pahin ongelma on se, että kun sitä hapristumista ei edes näe päälle päin. Kaikki nuo märät jäljet yo. kuvassa ovat siis hiljattain vuotanutta bensaa. Koko letku on kauttaaltaan täynnä pientä reikää, aivan kuin ammuttu! Kutosissa tuo pätkä on vielä viheliäinen vaihtaa, kun tankin joutuu ottamaan irti huoltoluukun puuttuessa 😥 Ja tietysti eilen juuri tankannut piripintaan asti niin siitähän se tonkkaralli alkoi.

Nooh, näköjään joltakulta ei puutu huumorintajua, sillä eilenhän juuri päivittelin, että olispa bensamittari.. Tulihan sekin tässä samalla sitten korjattua. Anturista oli katkennut piuhan liitin juurestaan ja jouduin poraamaan niittauksen auki ja tekemään uuden eristetyn läpiviennin. Päälle ruiskasin vielä sinkkikuraa, joten eiköhän tuo taas hetken kestä.

Bensalinjaston vääntelin koko matkalle 5mm kupariputkesta, joten tuskin syöpyy hetkessä pois.

Konehuone näyttää nyt tältä:

Nyt tulee taas tuhannen taalan vinkki niille, jotka varapyörää havittelevat konehuoneeseen:
Siirsin tuon ilmanputsarin sivuun juurikin tätä aspektia silmälläpitäen ja koko homma kävi kädenkäänteessä siten, että otin sen alkuperäisen raudan käteeni, jolla putsari kiinnitetään lohkoon. Rautasahasin tämän raudan suurinpiirtein keskeltä poikki ja entinen oikeanpuoleinen raudanpätkä jäi kokonaan pois. Tämän jälkeen putsarin jäljelle jäänyt vasemmanpuoleinen rauta lohkon oikeanpuoleisen mutterin alle. Sen jälkeen brutaalia taivutusta niin, että alkuperäinen kumiputki ylttyy putsarin suulle. Ja se on siinä. Vielä voisi tehdä yhden takakiinnikkeen putsarista lämmönvaihtajaan, mutta en taida jaksaa. Klemmareilla olevat letkut tukee kyllä riittävästi.

Vasemmalle pitäisi tehdä tilaa myös ja askarrella paskarrella varapyörän teline. Ajattelin taivutella putkesta. Josko kuitenkin ensin ne raidetangon alapäät…

Dodiin, käytiin ottamassa kesätuulia keuhkoihin merenrannalta!

Saas nähdä mimmonen kone tästä vielä kehkeytyy, kun tuntuu jo nyt tottelevan pedaalia hyvin. Syttyä en ole edes säätänyt, sytkäboksi laittamatta, ilmanputsari pitää vaihtaa, suuttimiin ehkä koskea, lootaan pitää öljyt vaihtaa kiireesti ja sen jälkeen vielä koko lootakin..Etupenkki on mallia “hirveä” jne. Ehkä järkyttävin pettymys koeajolenkillä oli etuakselisto. Ihan valehtelematta voin kertoa, että useammalla enemmän tai vähemmän rullatulla “katiskalla” olen ajanut, mutta tämä tuntui käteen ylivoimaisesti kauheimmalta tähän mennessä! 😆 Töyssyistä tietä ajaessa tuntui, että pyörät eivät mene yhtään sinne minne niiden pitäisi mennä. Sen enempää tutkimatta sanoisin, että raidetangonpäät ja olkatapit lähtevät vaihtoon kiireenvilkkaa. Ja renkaatkin pitäisi jostain taikoa, tuo ässärenkaan pinnoitettu “Hakkapeliitta” ei kyllä miellytä kesäteillä.

Ennen lenkkiä setvin vähän sähköjä. Amppeerimittari sai väistyä, uudet paksut pääliitäntäkaapelit, laturilta startille paksu plussa, päävirtakatkaisija akun viereen, paksu piuha korista vaihteistoon, muutamia vauriokorjauksia, uusi laturinremmi, käsijarruvaijerit, pyyhkijät, lämpöputket, lämmönsäätövaijereiden voitelut, öljynsuodin adapteriin ö-lämpö ja paineanturit kiinni, pakoputken klemmarien hienosäätöä, ilmanputsarikotelon siirto oikean lämmönvaihtajan päälle, moottorin ja vaihteiston alla oleva pelti repsotti ja revin sen pois. Ihan hiinä ja hiinä etuaisojen lahoaminen ko. kohdasta kaksoispeltirakenteen vuoksi…

Hommaa riittää kyllä, mutta sitähän tämä on 😀 Harrastaminen, meinaan.

Tähän samaiseen painelaakerin tiukkuuteen kiinnitin eilen huomiota ja säikähdin jo, ettei se mahdu akselille, kunnes sitten tajusin kuinka kohtisuoraan sitä pitää siihen tarjota. Tämän jälkeen testasin vielä kytkinhaarukalla, että se liikkuu normaalisti ja vastaan kakistelematta. Eli ei, en ole hoonannut ja tämä ei ole ensimmäinen johon tällaisen naitoksen teen. Voi olla, että vähemmän ajetuissa laatikoissa tuo sovite on vielä tiukempi? Eniten mulla tuotti ongelmia itse kytkinakseli, kun tässä mallissa siinä on todella ärsyttävän kulmikas viiste juuri ennen booritusta ja en millään meinannut saada konetta lumpsahtamaan paikoilleen, vaikka kytkinlevyn keskitin kahteen kertaan ja pyöritin konetta asentaessa. En muista, että olisin ikinä taistellut yhtä kauan näin yksinkertaisen toimenpiteen kanssa 👿

Imupakosarja höylätty laipoistaan suoraksi, kaasari liimailtu uuden bakeliitin kera ja kokeiluun Nord-Lock aluslevyt, josko nuo palvelisivat hyvin kaasarin mutterien kanssa…? Samalla kun imupakosarja kaasareineen oli viilapenkissä niin vaihdoin vielä kiihdytyspumpun kalvon, ettei sitten heti ahtaassa tilassa tarvi näprätä helposti hukkuvia ruuveja.

Moottorin pellit maalattu pintaväriin ja täytyy kyllä sanoa, että tuulipellistä tuli karmea 😆 Syy on siinä, että erehdyin jälleen ostamaan Motox-merkkistä sinkkimaalia ja siinä tuntuu olevan melkoinen laatuvaihtelu, sillä toisesta purkista tuli ulos melkoisia sinkkimatopieruja, jotka kriittisellä hetkellä pilasivat pohjamaalauksen pinnan. Korroosionkeston kannalta tällä ei ole mitään merkitystä, joten en jaksanut enää hinkata kerrosta pois ja ottaa uutta riskiä, josko roiskeita tulisi uudestaan. Siispä pintamaali sai mennä röpelön päälle…aivan sama. 8)

Onhan se sentään enää alapeltejä ja koekäyttöä vaille valmis!

(Karille tiedoksi, että rappasin siitä piipusta 1.5 neliöö tämän saman illan aikana, että hyvinhän tässä taas ehti tänään 😆 😆 Enemmänkin olisi mennyt, mutta loppui laasti kesken… )