Akaile

Jimmi jos päädyt tuohon ratkaisuun niin johtojen värejä en voi kertoa, kun se riippuu tekijästä. Yksi on maa, yksi on plussa, yksi on kärjille ja neljäs puolan miinukselle. Pitäisi ottaa kuva.. Kytkentä kannattaa tehdä johtosarjaa rikkomatta, eli vetää kolme kaapelia boksilta puolalle ja tehdä Y-liitos johdoilla ja liittimillä siten, että puolan plussalle tulevasta johdosta boksi saa plussansa ja puola myös. Tee liitos hyvin, sillä tämä on yksi elintärkeimmistä kytkennöistä sätkässä. Puolan miinukselle menevä johto siihen puolaan suoraan ja kärjille menevä johto siihen, mikä ennen meni puolan miinukseen. Tällöin jos jotain häikkää tulee, tai sytkäboksi kastuu, on johdot palautettavissa entiselleen. Kärjillä kannattaa vaihtaa tiedettävästi ehjä kondensaattori, katkaista sen johto ja sujauttaa päät sokeripalaan. Tämä mahtuu sellaisenaan paikalleen. Sokeripalaan kytketään johto kulkemaan lenkkinä tuulipellin ulkopuolella ja lenkin pää katkaistaan. (Vielä tarkentaen; kondensaattorin katkaistu johto menee sokeripalan napaan 1 ja kärkikotelon liittimen johtopätkä menee sokeripalan liittimeen 2. ) Tällöin, jos boksi hiljenee, kuoritaan tuon lenkkijohdon päät auki ja yhdistetään johdot, jonka jälkeen kärkien konkka on jälleen käytössä. Palautetaan tietty ne alkuperäiset johdot puolalla takaisin käyttöön. Saattaa kuullostaa monimutkaiselta, mutta kun hiffaa, että reissun päällä ei tarvitse propellia irottaa, mikäli jotain menee pieleen, niin tajuaa tämän tuomionpäivän vehkeen nerokkuuden.

En ole omassa käytössäni joutunut tätä toimenpidettä kertaakaan tekemään, mutta äitini sätkässä se tehtiin pariin otteeseen männävuosina. Syynä oli loskan ja suolaveden kastelema boksi, joka alkoi pätkimään. Huono sijoittelu siis. Varajärjestelmän valmistelen kaikkiin, joihin tuon olen asentanut, koska ei vara venettä kaada 😉

Sen verran oikaisen, että otsikossa tahattomasti sotketaan nyt kahta asiaa: Kärjettömällä yleensä tarkoitetaan kärkien tilalle asennettavaa 123, Cassis tms. sytytysyksikköä, kun taas sytytys/syttyboksilla tarkoitetaan Vellemanin tai Piranhan transistorisytkäyksikköä, joka saa signaalinsa kärjiltä, mutta kipinä synnytetään ko. yksikössä. Jälkimmäinen vaihtoehto on näistä vanhempi versio vältellä kärkien vaihtoa.

Molemmille on mielestäni paikkansa, varsinkin nykyisten surkeiden kondensaattorien aikaan. 123-yksiköissä on ollut laatuvaihtelua, mutta toisaalta myös takuu on pelannut. 123:n eduiksi voi mainita vahvan kipinän, lämpötila-anturoinnin ja ajoituksen säädön ohjelmallisesti lämpötilasta riippuen, sekä kipinän tarkkuuden varsinkin yläkierroksilla. Käytännössä nämä näkyvät tavalliselle kurvailijalle parempana käynnistyvyytenä, vääntönä, tehona ja vähentyneenä bensankulutuksena. Huonoina puolina kalleus ja laatuvaihtelut.

Syttyboksi taasen loistaa yksinkertaisuudellaan ja kärkien pysymisenä varajärjestelmänä. Testikilometrejäkin kertynyt jo kohtuullisesti. Hiljattain kuulin perheemme työmyyrästä, jossa taitanee 800 000km (=dokumentoitu 1995 lähtien) lähestyä, ellei ole jo ylittynyt. Tässä oli pientä käyntiinlähtöongelmaa ja syyksi paljastui pienentynyt kärkiväli. Miksi? Samoilla kärjillä ajettu sytkäboksin kanssa arviolta ainakin 200tkm ja bakeliitti oli kulunut matalemmaksi! Siis se osa, joka hinkkaa nokka-akselilta tulevaa pyörijää. Tämä siis ainoa kuluva osa sytyksessä sen jälkeen, kun kondensaattori ohitetaan ja transistori hoitaa kipinän syntyä.

Itse käytän molempia sytkäjärjestelmiä. Talvikulkimeeni valitsin Vellemanin, sillä se ei ole moksiskaan alijännitteestä. Koneen kun saa vähän pyörimään niin yleensä silloin räjähtää. Vko 1/2016 ja -28,4 oli tähän mennessä kovin testilämpötila ja käyntiin lähti ensipyöräytyksellä. Toki lohkolämppäri hohkasi tunnin, mutta huomattavasti epävarmempaa tuo käyntiinlähtö noilla lämpötiloilla olisi vakiosytytyksellä. Ainakin sahata saisi pidempään.

Kuten sanottua, molemmille paikkansa ja toivottavasti kirjoitukseni avasi edes vähän tätä elektronisen kipinän mystiikkaa?

Jos nyt rehellistä mielipidettä kysyt, niin mua. Positiivinen lisä on ollut tuon tekstivärin muuttaminen mustaksi, mutta edelleen seison sanojeni ja lähettämäni selkeyttävän kuvan takana, että näiden reuna-alueiden leveyttä voisi kaventaa, jolloin tekstille tulisi enemmän tilaa. Valintamahdollisuutta isommalle fontille kaipaan myös, kerta sitä ei voi pysyvästi isommaksi muuttaa.

Saiskos Avattaren alle käyttäjän paikkakunnan näkymään? Helpottaa hahmottamista kartalla, mikäli myynti/ostoilmoituksesta jää paikkakunta mainitsematta.

Neuvokaas nyt ihan ensimmäiseksi miten pääsen aiheen “2cv:n moottorin kokoonpano (4 ja 6)” ensimmäiselle tai viimeiselle sivulle? Jos ette ymmärrä kysymystä niin kokeilkaas ihan käytännössä niin ymmärrätte mikä mua korpeaa tässä hakulogiikassa.

En haluis olla jäärä tässä asiassa, mutta mä en usko normikutosen 10 000rpm:ään ennen kuin näen sen videolta tai koeajan sellaisen yksilön luonnossa. Lähes poikkeuksetta vakiokutoset, joita olen kengittänyt alkavat olla nihkeitä yli 5000 kierroksessa ja sen on todennut valmistaja ja lehtiarvostelijatkin verratessaan nelkkuun, joka taas veivasi pitkälti yli 6000 kierrosta. Ja se taas miksen usko johtuu ihan puhtaasti mekaniikasta, kun nelkku tykkää tuplajousista kansissa, kun taas kutosissa on monesti pelkät yhdet jouset nostajilla. Sama juttu iskunpituuden osalta, nelkku lyhyt, kutonen pitkä. Kolmas juttu on kärjellisten vehkeiden kipinän hajonta yläpäässä, jossa sen pitäisi olla erittäin tarkka, että korkeakiertoisuus pysyisi jotakuinkin tahdissa.

En siis väitä Jasu, että koneesi ei olisi kiertänyt 10 000, väitän ainoastaan, että tätä lukemaa ei voi yleistää kaikkiin kutosiin. Jos tuo on mahdollista mekaanisesti niin kone vaatii ainakin pitkällisen “koulutuksen” kengitykseen, jotta sylinterin yläpäässä ei ole mitään kynnyksiä männänrenkaille yms.