Akaile

207 000km
Viimeisen parin kuukauden aikana työmatkani on muuttunut sen verran, että nyt on enemmän motaria kuin liikennevaloja. Näillä speedway-osuuksilla olen pistänyt merkille, että 4800rpm:n jälkeen kierroslukumittarin neula alkaa vaeltamaan n. 200 rpm:n haitaria ja muitakin epämääräisyyksiä on. Tämä ei voi johtua mistään muusta kuin vaihtelevasta kipinästä. Ts. mitä ylemmäs mennään, sitä enemmän kipinän osumatarkkuudessa on hajontaa. Tämä johtuu siitä kuuluisasta kieroudesta hyvin monen 2cv:n nokka-akselin päässä ja toisaalta myös siitä, että kärkisysteemin osat ovat kuluvia mekaanisia osia ja niihin syntyy välyksiä. Omastani naputtelin kierouden pois moottorin kasauksen yhteydessä, mutta tänään strobolla tarkastaessa taas siellä oli se hampaan heitto.

Kaivoin takataskusta 123-Tune Android-version ja pyöräytin sen keulalle. Vai pitäisikö sanoa, että vihdoinkin asensin! Ero on nimittäin selvä heti kättelyssä. Kylmätyhjäkäynti on heti parempi ja liikkeelle lähdettyä lisääntyneen alaväännön tuntee heti, jopa sillä esiasetus-sytytyksen ennakkokäyrällä. Yläkierrosalue oli laiskempi, mutta siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun muutin asetuksia lämpimässä kabiinissa bussipysäkillä. Pakko oli vähän nauruakin tirskauttaa matkan jatkuessa entistä ripeämmin, sillä onhan se nyt piruvie koomista säätää näitä vanhoja vehkeitä kännykällään! Voisi jopa sanoa, että lapsuudessa Ritariässästä tutuksi tullut tekniikka auton ja Hasselhoffin välisestä etäyhteydestä on arkipäivää jo, vaikkei tässä pahiksia jahdatakkaan…Ja toisaalta, se on myös plussaa, ettei tämän laitteen luoja anna nasevaa palautetta vanhan sedän äänellä tekemistäni säätöpäätöksistä..

Mutta se Ritariässästä, takaisin todellisuuteen; plussaa tulee 123-Tunen käyttöliittymästä ja ylipäätään siitä, että tuote on tuotu markkinoille. Tämä antaa aika paljon uusia mahdollisuuksia moottorirakenteluun yhdistämättä kipinää ruiskujärjestelmään.
Miinusta sen sijaan tulee tuon aplikaation epävakaudesta, mutta se ei estä ajamista.

Toivon pitkää ikää tälle laitteelle, säätämisiin!

Olen päässyt kiinni sellaisiin fasiliteetteihin, että tämän kuparikennoversion tekeminen olisi varsin vaivatonta. Tuon kupariversion lämmönsiirtymää saisi parannettua juottamalla sen ison halkileikatun kupariputken pakoputkeen kiinni messinkijuotteella. Tästä aloin kuitenkin pohtimaan, että siitä syntyy tuolloin sähkökemiallinen pari, jossa teräs joutuu luovuttajan rooliin. On siis olemassa riski, että tämän metalliparin ansiosta pakoputki alkaa happanemaan entistä nopeammin, jolloin voipi jollain reissulla saada pakokaasut kabiiniin. Periaatteessa siihen vaadittaisiin myös vettä ja erityisesti suolavettä, mutta sitä sikäli on mahdollista saada talviajon yhteydessä.

Tämä siis teoriassa, vaan miten käytännössä? Olisiko kokeilemisen arvoinen juttu?

Muut löytyneet, mutta molemmat ovipahvisarjat edelleen hakusessa. Tarjoa.