Sähkönsininen

Eilen sain repun pohjamaaliin…eihän tässä ole vielä edes kiire 😆 😥

Pebareba maalattu ja kuljin pakattu 8) Ei tietysti mennyt maalaus ihan putkeen, sillä juuri kun sain metallinhohtomaalin jotakuinkin hyvällä pinnalla suihkuteltua niin eikö tietysti tule juuri sopivasti sadekuuro, joka kerkiää ruiskaista pisarat pintaan..prkl. Nooh, sentään sen verran pieleen meni sävyvalinta, ettei ihan loputtomasti harmita.

Viime viikonloppuna tapahtui taas konehuoneessa jänniä: balttiarallaa 6500 ajetun kilometrin jälkeen alkoi motarilla tuntumaan, että kylläpä tämä surraa kevyellä kaasulla hyväst. Annoin lisää lusikkaa ja hetken kuluttua havaitsin dippaavani nopeusmittarin neulalla Specialin mittarin pohjalukemaa, joka ei tietysti aivan todellista nopeutta ole mittarivirheestä johtuen…mutta kuitenkin, tähän lukemaan ei vielä tänä kesänä olla (kutosen loodalla) ylletty. Epäilen, että yleisen sisäänajautumisen lisäksi kaasarista on vihdoin irronnut jonkun pienen kanavan saostumaa tai muuta tukkeumaa, sillä myöskin ajoittainen todella erikoinen ja epäsäännöllinen yskäisy on loistanut poissaolollaan nyt parisen viikkoa.

Nyt kun talven polttopuut alkaa olla hakattuina ja mukiloituina liiterissä niin pitäisi kehitellä aikaa valojen ja lämmönvaihtimien terästämisille ja muille omituisille talvitoimille, jotka jo kolkuttelevat ovella.

Ens kuun peräst on jo marraskuu!

Femsan-startin korjauskertomus

Tilasin uudet “Femsan hiilet”. Ensimmäinen virhe.
Viilasin hiilet alkuperäisten jämien paksuus- ja leveysmittaan, suurinpiirtein. Toinen virhe.
Asensin uudet hiilet paikoilleen välittämättä kollektorista roottorin päässä. Kolmas virhe.
Eli vaivaisesti pyöri ja vain hetken.

Tästä vaivaantuneena ja hetken päätä raavittuani palasin perusasioiden äärelle. Kollektori oli mustunut ilmeisen huonon kontaktin seurauksena, joten päätin avata startin perästä kaksi M5 mutteria. Toisen hiilisillan päältä piti vapauttaa staattorin kytkentäkaapeli, jonka jälkeen startin persuksen sai käteen. Tässä vaiheessa huomaan, että viilasin huolimattomasti toisen hiilen, eikä se liu´u kevyesti koko matkaltaan hiilisillassa. Tämä olisi ennen pitkää tehnyt ilmavälin toisen hiilen ja kollektorin väliin, jolloin lopputulemana olisi jälleen pyörimättömyys.

Perän irrotuksen jälkeen kytkin akkuporakoneen roottoriakseliin ja pyöritin roottoria mahdollisimman paljon etupuslan varassa, etten hinkkaa staattoria tai roottoria rikki. Toiseen käteen otin palan 320 karheuden hiomapaperia, jota sitten systemaattisesti dippasin kollektoripintaan poistaen kaiken ylimääräisen töhnän. Johan kiiltää!

Viilasin toisen hiilen herkkäliikkeiseksi ja asensin päädyn takaisin starttiin kiinni. Hiilet paikoilleen, jännitysvieterit kireiksi ja kaapeleilla testaamaan. Ja taas pyörii iloisesti! Hiiliosaston suojapelti paikoilleen ja startti hyllyyn odottamaan nykyisen mykistymistä 8)

Tämän jälkeen raplasin pitkästä aikaa vähän suuttimia, mutta se on toinen tarina se.

Taas on vettä vantaanjoessa virrannut, aika ja vesi, pysäyttämättömät luonnonvoimat.

Jotain hallaa teki vesi ilmassa, eli ilmankosteus, kun maalaamani paikkamaalipinta pamahti kaksi kertaa täysin mattapintaiseksi ja sävyltään kirkkaan siniseksi. Vasta kolmannella onnistui ja siihen vielä lakka pintaan, ettei ihan heti pala auringossa. Näiden takaiskujen jälkeen pääsin vasta tänään laittamaan loksua paikalleen. Ja siihen tiivistystapaan:

Käytän tällaisissa kohteissa Etolan solukumitiivistenauhaa, sillä siinä on ihan julmetun hyvä tarrapinta, toisin kuin halvoissa ikkunatiivistenauhoissa.. Leikkasin ensin nauhan suurinpiirtein puoliksi ja liimasin julkisivureunan kulkemaan ruuvien vastakappaleiden yli. Tämä helpottaa vastakappaleiden paikoillaan pysymistä lokaria asentaessa. Sen jälkeen leikkasin jäljelle jääneestä vielä ohuen siivun pois ja liimasin sen toiselle reunalle jättäen väliin laakson. Nyt hätäisimmät sylkee iltamurojaan näppäimistölle huutaen “sinnehän jää suolavesi seisomaan tiivisteiden väliin!!!”…

Eipä jää laaksoon vettä, kun penslasin sen täyteen öljymassakoktailillani. Asentaessa muutamasta kohdasta tirsui öljymassaa, eli välissä on varmasti riittävä määrä hylkimään kulkeutuvaa tai kondensoituvaa vettä. Samalla koheesio nostaa ko. mönjän sinne korin lokarinkaareen, jossa sitä happanemista oli tapahtunut jo riittämiin. Lokasuojan etusaumaan laitoin ohuen tiivisteen koriin ja sen päälle penslasin öljymassaa.

Valmiin tuotteen väriero on merkittävä, mutta menköön nyt ainakin hetken, käyttöönhän tämän olen tehnyt.
“Auto tykkää kun sillä ajetaan” ja sen kyllä huomasi jälleen tänään; kovakattoisen talviautoni kesäseisonta oli kuukauden paikallaolon aikana kyykännyt 3 vuotta vanhan akun ihan totaalisesti ja pienellä kutittelulla sain sen toimimaan ainakin hetkeksi. Akkulaturi ei siis halunnut työntää akkuun virtaa, vaan väitti, että täynnä on. Vaihdoin tämän akun sätkän keulalle ja katson kauanko se nyt sitten toimii kevyemmän elektroniikan kuljettimessa. Veikkaan, että viimeistään ekoilla pakkasilla heitän sillä vesilintua, eli kohti uusia seikkailuja…!

Huurteen sulattamisen aloitin asentamalla öljynlämpö- ja painemittarit, joiden anturit ovat olleet paikallaan jo kesästä lähtien. Ja hetihän oli selvää, että pelkkä talvimaski ja lauhduttajan tukkiminen ei paljon lohtua tuo öljynlämpöjen suhteen. Siitä myöhemmin lisää.

Eilen aloitin urakan, josta on erikseen ohjeet täällä foorumilla ja puhettakin jonkun verran eri variaatioineen. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun tein nämä “rajoitteellisissa oloissa”, eli taivasalla kauniissa syyssäässä.

Ja tästä se taas lähtee:

Nykyään saa 0.8mm laikkaa rälläkkään ja 0.75mm laikkaa Dremeliin. Näillä aukesi vaipat todella siististi ja helposti.
Näin kapean viillon hitsaisi umpeen Migillä oikein mainiosti.
Aiemmista projekteista viisastuneena kihnutin Dremelillä pakoputkista ruostetta pois, sillä se helpottaa hitsaamista huomattavasti.

Raaka-aine: Onninen, Teräsputki peitattu, 21,3 x 2,3mm, tilausnumero 0420058P, 6m salko, 22,5e. Saa myös sinkittynä samaa vesijohtoputkea, mutta tätä on helpompi hitsata.

Pätkiminen, viistäminen. 25mm senkkipora sisäpuoliseen viistoon. Aiemmin olin kirjoittanut, että 180mm on leikkuupituus. Tämä mahtuu kyllä, mutta zoomailin vaihtajaa ja tulin siihen tulokseen, että 150mm saattaa hidastaa virtauksia vähemmän. Näitä meni 10kpl molempiin, jolloin 6m salko riittää neljään vaihtajaan.

Puikolla räkäisty putket paikoilleen vaihtajien ollessa paikoillaan.

Veriset leikkausarvet jäi. Syy tuohon on se, että ken on koittanut puikolla ohutlevyn pistehitsausta, tietää mitä se on. Sain vaipat heftattua muutamasta nurkasta ja loput railoista tukin kuumankestävällä silikonilla. Piiloonhan ne jäävät.

Ja siellä ne nyt nököttävät. Kuskin puolelle tein perinteisen eristyksen, eli kerros paksua alumiinifoliota, kaksi kerrosta sammutuspeitettä ja teippaus. Pelkääjän puolella on enemmän tilaa ja sinne tein kokeilumielessä kunnon toppauksen: alufolio, kerros peitettä, alupintainen retkipatjakerros, toinen kerros peitettä ja teippaus.

Nyt jos joku ihmettelee miksi en tehnyt niitä kuparikennoversioita näistä niin syy on juurikin nämä ulkotilat ja se, että puuttuu kaasuhitsausvehkeet. Toisekseen en halunnut irrottaa vaihtajia, joten senkin puolesta kaasuhitsailu on vähän poissuljettua.

Tänään pääsee testaamaan 8)

Lohkolämmitin asennettu pienen taistelun jälkeen, kun ei meinannut kiinnityspultit purra, vaan kampesivat palikkaa irti lohkosta… Kiitokset Kouvolaan ehjästä kamppeesta!

Michelin X M+S:ät pyöräytetty vanteille ja heitetty alle. Yllättävän mukavat käytökseltään, vaikka vanhat ovatkin. Kerran olen lumella tällaisilla ajanut ja ei ollut kertakaikkiaan mitään moitittavaa pidon puolesta. Sen suhteen odotukset ovat aika korkealla jahka nyt varsinainen talvi alkaa.

Nyt kun öljynlämpöä on pystynyt väijymään paremmin ja ylipäätään lämmön nostatus ei tuota ongelmia lyhyelläkään ajolla niin aivan selvästi on havainnut alaväännön muutoksen, kun lämmöt nousee 70 asteeseen. (Öljynsuodatin adapterissa anturi) 70 jälkeen en ole havainnut sen suurempia muutoksia suuntaan tai toiseen, mutta tuo em. luku on muuttunut jokseenkin tavoitetilaksi. Hyrrä kiertää hyvin ja kolmosella voi ajella huolettomammin kaupungissa, kun kone jaksaa vääntää.

Lämmitys puhisee hyvin, mutta kattoa pitäisi eristää. Aamupakkasilla jalat nauttii lämmöstä, mutta päänuppia vaivaa holodna.