Rauno Tuomainen

Keskiviikko 3.8 2011
Kauas on pitkä matka ja Salbrisiin vielä pidempi. Nyt retki alkaa olla hyvästelyjä vaille valmis. Viimeinen varsinainen etappi, eli laivalla Rostockista Helsinkiin on meneillään. Hesassa porukka hajoaa kukin taholleen muistelemaan mennyttä seikkailua ja surkuttelemaan paluuta takaisin normaaliin viikko- ja työrytmiin.

Sunnuntaina shamppanjamaakunnasta lähdettyämme otettiin suunta kohti Moselin laaksoa Verdunin kautta ja Luxemburgin läpi. Belgia oli niin lähellä, että Ollin ja Irmelin oli suorastaan pakko käydä syömässä sopat siellä. Roomalaisten v. 180 jkr rakentama Porta Negra kuvattiin Trierissä, josta jatkettiin Mosel- joen vartta kohti lumoavan kaunista Bernkastel-Kuesia . Leiripaikka oli pienessä Erdenin kylässä. Kämppärin vieressä oli paikallinen viininvalmistaja, jolta sai maistaa ja ostaa viinejä.

Maanantaina jatkoimme vielä jonkin matkaa Moselin vartta, jonka jälkeen oli pakko kääntää nokat kohti pohjoista. Viimeinen yöpyminen oli Kasselin korkeudella Warburgissa, josta eilen tiistaina hurautettiin loput 500km Rostockiin. Ryhmä on reissusta vähän väsynyt ja rähjääntynyt, mutta iloisella mielellä ja nauru raikuu edelleen laivassakin. Huippusakkia!

Ryhmäkuvassa noin vasemmalta oikealle katsottuna.
Olli, Nina, Seija, Silja, Suvi, Timo, Kaisa, Sirkka, Mervi, Rauno, Jukka
Kari, Irmeli, Olli
Tuomas ja Linnea.

Ryhmän sananikkari Seija oli joutoaikoinaan kirjoitellut loppulaulun, jonka ensiesitys Irmelin laulamana ja Ollin säestyksellä ja esitettiin laivan ravintolassa (Hermannin ja Miinan valssin sävelin).

Kiitokset vielä kerran koko hulvattomalle ja hyvälle porukalle reissusta! Seuraavissa seikkailuissa tavataan,

Mervi ja Rauno

Tiistai 27.7.2011
Leiriltä lähdettiin ripeästi ja reippaasti liikkeelle ja etenimme mukavasti aamulla yhdentoista kieppeille Salbrisiin etelästä saapuvien jonon päähän.

Kukaan ei olisi voinut kuvitella ranskalaisten tapaa hoitaa jonotusta. Tällaista katastrofia ei voida kyllä hetkessä suunnitella. Ainakin meidän kohdalla kaikki kiroukset tuntui olleen langettu päällemme. Ensin oli kokoontuminen parkkialueelle noin 10km ennen kylää, siellä oltiin tunti. Tämän jälkeen päästiin muutama kilometri eteenpäin, jonka jälkeen alkoi noin 5h odotus ennen kuin päästiin kylään. Kylässä ennakkomaksukuponkien alustava tarkastus ja autot taas isolle nurmikenturalle riveihin, josta tosi hissukseen autoja purettiin eteenpäin kohti aluetta. Tällä avoimella kenturalla oltiin pimeän tuloon asti, ja oli aika tehdä jo jotain päätöksiä. Tässä vaiheessa oli jo tullut tietoa, että jonotusten ohi päästettiin autoja ja ennakkomaksuilla ei ollut mitään merkitystä alueelle pääsyn suhteen. Kenturalle ei järjestetty mitään virallisia tiedotuksia saati ruokahuoltoa. Alueen reunassa olleet kolme vessaa olivat jo tukossa vaikka kenturalla oli vielä satoja autoja.

Odotusta ja odotusta.

Jotain sentään tapahtui, nimittäin tälläkin alueella alettiin luovuttamaan rannekkeita ja infokasseja. Kun myös huomattiin, että tältä meidän kenturalta oli huomattavasti lyhyempi matka alueen esiintymis- ja myytipisteisiin kuin todennäköiseltä mahdolliselta leirialueelta josta saisimme paikan – jos saisimme – niin päätös oli helppo. Leiri laitettiin pystyyn alueen reunassa olevan joen rantaan ja käveltiin varsinaiselle alueelle hakemaan iltapalaa. Odotusaikamme oli siis noin 11tuntia ja emme olleet edes päässeet varsinaiselle portille. Näin meni eka päivä ja yö, eli ei päästy edes kokoukseen asti.

Pimeä tulee ja kaikki ei ole vielä edes alueella. Meillä jo leiri tehty.

Vaihdoin muutaman sanan paikallisen 2CV harrastajan kanssa ja ihmettelin hänelle että kuinka on mahdollista näin epäonnistuneet järjestelyt. Lopuksi hän totesi että Ranskassa on sanonta C`est la vie, eli sellaista sattuu..

Keskiviikko 27.7
Keskiviikkona oli tarkoitus siirtää autot alueelle ja lähteä Pariisiin. Ennen kuin lähdimme liikkeelle, niin tälle alueelle alkoi tulla lisää väkeä pystyttämään leirejään. Kielitaitoin Kari sai selville että varsinainen alue on aivan täysi ja sinne ei mahdu enää ketään. Siis automme jäivät siihen missä leirimme oli ollut ja ei muuta kuin junalla Pariisiin.

Leirimme Salbriksen keskustassa joen varrella.

Täällä ollaan nyt Pariisissa. Muutaman tunnin kävely on takana ja kohta pääsee lakanoiden väliin nukkumaan. Eikä ole muuten mitään epäilystä etteikö vessat ja suihku toimisi ja etteikö niissä olisi tilaa ja lämmintä vettä.

Perjantai 23.7. klo 9:00.

Mutkien, siis todellisten mutkien kautta eilen saavuttiin Espanjan kautta Andorraan. Noin 200kmn matka Välimeren rannalta tänne vuoristoon kesti kaikkine pysähdyksineen noin 9 tuntia. Hyvin kuitenkin kulkimet jaksoivat kavuta mäkiä ylös ja taas välillä iloisesti rallatella alas laaksoon. Jollain on joskus ollut kova homma kun on tuupannut nämä maat ja mannut melkoisiin kurttuihin ja siksiköhän maisemat tasamaan ihmisestä näyttävät niin mykistävän upeilta.

Heti Andorran rajanylityksen jälkeen meininki muuttui paljon vilkkaammaksi, ja tietysti halvemmaksi. Joitain hintoja: Super 98 litrahinta 1,27 Euroa, olut kaupassa 0.69 Euroa litra, Pastis 2,95 jne. Majapaikkamme sijaitsi korkealla vuoren rinteessä, josta näköalat alas laaksoon ja kaupunkiin olivat komeat.

Juna on lastattu.

Autojunassa

Pyreneiden vuoristoa.

Andorrassa.

Keskiviikko 20.7.11 klo 14:07, jätetty torstaina Saksan jälkeenjääneen IT infrastruktuurin takia.

Porukka on onnellisesti Narbonnen junassa. Laivamatka sujui hyvin ja Rostockista lähdettiin lennokkaasti liikkeelle. Satamasta päästiin ehkä 1km eteenpäin, kun Paku päätti näyttää millaista sähkö on. No tässä tapauksessa esille tuli sankkaa harmaata ja kitkerän tuoksuista savua ensin kabiiniin ja hetken perästä myös konehuoneen alta pukkasi samaa tavaraa. Äkkiä pihalle ja pelti auki, johtosarja savusi eniten kohdasta jossa on kytkennät valopukille. Piuhat kaikki kertarepäisyllä irti toisistaan ja ihmettelemään mitä tapahtui. Tärinä oli löysyttänyt puolikkaiden valojen liitosta ja esille tullut metalli sai kontaktin runkoon . Analyysin jälkeen todettiin puolikkaiden johdosta koko näkyvältä osalta eristeiden sulaneen, myös kabiinista. Jeesusteippi auttoi uudelleensuojauksessa ja muutaman minuutin viivytyksen jälkeen päästiin onneksi jatkamaan matkaa.
Yö oli jo pimeä ja pitkällä, kun päästiin mukavaan majapaikkaan, Pension Rabe, noin 80km Rostockista. Runsaan aamupalan jälkeen startattiin matkaan mukavien pikkukylien läpi Hampuria kohti. Ongelmitta siis ehdittiin Narbonnen junaan, jossa nyt matka jatkuu mukavassa seurassa hulppeita maisemia katsellen kohti Etelä-Ranskaa. Pakun huiput on nyt 163km/h, aika mukavaa ja turvallisen tuntuista kyytiä.

Moro,

Valitettavasti työasiat ovat olleet esteenä ja palstan lukeminen saati kommentointi ongelmiin on jäänyt väliin.

Bittimaailman ihmeellisyyksistä johtuen loppukevään aikana on tullut esille, että jotkut lukijat eivät saa Tampereen jaoksen sivuja auki. Explorer, Mozilla ja Opera ainakin toimivat, siis ainakin joitkin versiot. Onneksi on löytynyt avuliaita kiltalaisia jotka ovat kopioineet suoraan palstalle tietoa LeMansen ilmoituksesta.

Koska sivut omalla Mozillalla ovat toimineet moitteetta, niin en ole osannut aavistaa mistään ongelmista. Oma bitinvääntötaitoni ei välttämättä riitä ongelman syyn löytämiseen, mutta eiköhän apuja viisammilta löydy. Toivottavasti asia saadaan pian kuntoon ja sivut muotoon, jossa ne kaikilla moitteetta näkyvät.

Hyvää Juhannusta kaikille ja kiitoksia niille jotka ovat auttaneet ilmoituksen sisällön jakelussa,

Rauno