Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Jäädään tämän kolmannen osan päätteeksi tänne venetsiaan, ennen kuin jatketaan reissua kohti etelä Ranskaa.
Nythän ollaan muuten reissattu Suomen lisäksi jo 12 eri maassa.
Laitetaan vielä Bonus kuvana yksi otos Adrian merestä:
Ja kuvathan on taas isompana TÄÄLLÄ
-Olli
Kroatiasta jatkoimme rannikkoa pitkin kohti Venetsiaa. Tuo pakollinen turistirysä on mukava nähdä, kerran.
Saavuimme Venetsian liepeille illalla. Nukuimme yön jollain parkkipaikalla ja heti aamusta lähdimme
tutustumaan tuohon vesikatuiseen kaupunkiin.
Gondooli:
Katunäkymää:
Metr.. eikun venekartta:
Portaat Ahdin valtakuntaan:
-Olli
Grazin jälkeen meillä oli tarkoitus käydä tutustumassa Kotkanpesään. Kuitenkin kelien muututtua sateisiksi päätimme uudelleen
suunnitella reittiämme, sääkarttaa apuna käyttäen. Aurinkoisempaa keliä luvattiin suoraan etelässä ja sehän sopi. Starttasimme
kohti Sloveniaa. Hieman Mariborin alapuolella pakun meno moottoritiellä hyytyi. Tutkittuani tilannetta huomasin kipinää tulevan
vain puolan toisesta navasta. Yhdellä sylinterillä saimme tehtyä moottoritiellä hurjan u-käännöksen ja pääsimme edellisestä liittymästä
turvaan huoltoaseman pihaan miettimään jatkoa. Onneksi mukanamme oli Apua-Help, josta löytyikin suomalaisillekkin tuttu Peter.
Tuohon aikaan huonolla Slovenian kielentaidollani sain kuitenkin selvitettyä missä sijaitsimme. Pian Peter toikin meille eheän puolan
ja matka jatkui… noin 50kilometriä, kunnes matka hyytyi uudestaan. Uudesta puolasta oli kipinä kadonnut aivan kokonaan.
Päätin vielä kokeilla entistä puolaa ja kas, kone käynnistyi ilman ongelmia. Vika oli ollut lopulta, pakuun aikanaan tehdyt alumiiniset
puolan kiinnitykset. Nuo pellit olivat aikaa myöten syöneet puolan kuoreen reiän ja toinen kipinä pääsi karkaamaan tätä reittiä
maihin. Paikkasin tuon kuluman teipillä ja vanha puola toimi koko reissun. Illaksi pääsimme Ljubljanan pohjoispuolella sijaitsevalle
leirintä alueelle. Illan aikana Saksalaiset kaverukset tulivat hämmästelemään reissua ja ajoneuvoamme. He olivat luulleet omaa
muutaman tuhannen kilometrin reissuaan vuoden 78 volkkarilla radikaaliksi.Seuraavana päivänä jatkoimme kohti Croatiaa ja siellä Pula’n kaupunkia. Tuo Adrian meren rannikko on eritäin kaunista seutua.
Adrianmeren rannikolla tuntui olevan huomattavasti kirkkaampaa kuin pohjoisemmassa euroopassa:
Pulan niemenkärjestä löytyi mukava leirintä alue jonne asetuimme. Etsiessämme teltta paikkaa
tutustuimme vahaan Kroatian ex-sotilaaseen joka oli reppumatkalla rannikolla. Tulimme hyvin juttuun
tuon erittäin mukavan herran kanssa, edes lähes olematon yhteinen kieli ei tuntunut haittaavan.
Samalla leirintä alueella kohtasimme suomalaisen perheen, joiden reissu ei ollut kovaäänisestä
jäkätyksestä päätellen mennyt yhtä hyvin kuin omamme. Ehkä he olivat joutuneet tulemaan
paikalle ahdistavassa lentävässä aluksessa. Ainoaksi keskusteluksi heidän kanssaan jäi heidän
erikoinen “kauas olette tulleet” kommentti.Näkymää rannalta. Ilmeisesti tuliperäinen kallio oli niin pistelevää että paljain jaloin oli hankaluuksia
seisoa paikoillaa:
Kirkas vesi suorastaan huutaa uimaan!
-Olli
Seuraava rasti itävallassa oli Graz, jonne menimme moikkaamaan Mantelia ja Khaj’ta. Koska meillä oli
Grazissa oppaat, jumituimmekin tänne moneksi päiväksi. Tämä olikin mukavaa vaihtelua kahden edellisviikon
runsaan autossa istumisen jälkeen. Tutustuimme mukavien kuppiloiden lisäksi kaupungin hienoihin nähtävyyksiin.
Kaupungin keskellä kohoaa liki 800m korkea kukkula josta aukeaa hienot näkymät kaupunkiin.Kipuaminen kukkulan laelle käy hyvin kuntoilusta:
Kaupunkin näkymää. Tuo vihertävä maksa on paikallinen Kiasma, eli Grazin modernintaiteen museo.
Takaisin kaupungin sykkeeseen:
Grazin ollessa Euroopan kulttuuri pääkaupunki vuonna 2003, rakennettiin Mur-jokeen kelluva kahvio:
Majapaikkamme lähistöllä sijaitsi hieno linnan puisto jossa oli riikinkukkoja väritettyinä ja värittöminä:
Samassa puistossa oli myös reilun kokoisia pahkoja:
Suomi rättäreiden kohtaaminen Grazin kaduilla:
-Olli
Itävallassa suuntasimme hieman Wienin yläpuolelle, jossa oli tarkoitus suorittaa yllätysvierailu rättärikaverini
Max’in luokse. Max olikin (taas) erittäin yllättynyt ja iloinen vierailustamme. Elimme torstai iltaa ja naapuri
kylässä oli juuri alkamassa pieni rock festivaali. Lähdimme katsastamaan kylän keskustassa tapahtuvaa lämmittely
juhlaa. Meininki vaikutti niin asialliselta että päätimme siirtää Pakun seuraavana päivänä fesivaali alueelle ja
jäädä viettämään viikonloppua tänne. Festivaaleilta löysimme hyvän musiikin lisäksi vanhan rättäripariskunnan
sekä suomalaisen vaihto-opiskelijan. Rättäri pariskunta kertoi lähellä olevan samana viikonloppuna myös 2cv
tapahtuman, mutta he olivat jo vuosia valinneet mielummin tämän festivaalin. He ilmoittivat kuitenkin olevansa
menossa käymään tapahtumassa sunnuntai päivällä. Lupasimme tulla perästä jos vain löytäisimme paikalle.Torstai illan menoa festivaaleilla, jotka tuntee voivat bongata kuvasta myös Maxin:
Itävallassa kellokaan ei ole aina miltä näyttää:
Perjantai aamuinen tunnelma kuva Maxin pihalta:
Hämyinen kuva festivaalin leiristä:
Sorsien seurassa hegaillut ankka tuli rohkeasti tervehtimään, näin nokkela lättäjalka sai huomattavasti
enemmän pullan muruja kuin sorsa kaverinsa.
Ulkomailla käymäni rättäritapahtumat poikkeavat kotimaisista siinä että sunnuntaina vielä 12jälkeen
paikalla on reilusti porukkaa. Ihmiset viettävät vielä sunnuntaina päivää toistensa seurassa.
Jo aiemmin tapaamamme pariskunta kutsui meidät jatkamaan sunnuntai iltaa heidän luokseen.
-Olli
Jossain puolan pikkukylässä jouduimme vielä poliisin pysäyttämäksi. Poliisi otti kaupungin keskustan
läpikulkevalla tiellä sivuun randomisti valittuja kulkijoita ja me satuimme olemaan yksi näistä.
Pysähdyin ja avasin ikkunan. Poliisi setä alkoi esitellä itseään, en ymmärtänyt muita sanoja kuin puola
ja poliisi. Kun poliisi ensimmäisen kerran veti henkeä kysyin asiallisesti: “anteeksi, mutta puhutteko englantia”.
Poliisi mykistyi heti, katseli hetken ympärilleen ja viittoi meidät hätääntyneesti jatkamaan matkaa.Puolan jälkeen suuntasimme etelään, kohti Slovakiaa. Uudesta itämaasta olleet luulot ja pelot osoittautuivat
turhiksi. Vietimme Slovakiassa kuitenkin vain yhden päivän, jonka aikani vierailimme Bratislavassa. Pikaisen
visiitin jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa kohti Unkaria.Slovakialainen sairasauto ei ollut aivan samalta vuosikymmeneltä kuin tavallisten ihmisten autot:
Tien varresta bongattu tyylikäs suljettu pato:
Reissumme kevyeksi sivuteemaksi oli muodostunut pääkaupunkien bongailu, joten Unkarissa ajoimme suoraan
Budapestiin. Tuo Budasta ja Pestistä koostuva suurkaupunki osoittautui niin laajaksi että päätimme siirtää paremman
tutkinnan jollekkin tulevalle reissulle. Jatkoimme vielä illan tullen kohti Itävaltaa.Kolmio:
Jani ja tuntemattomaksi jäänyt Pronssimies:
Budan Ja Pestin halkaiseva Tonava:
Paikallis pysäköintiä:
Yö sujui taas rekkaparkissa. Seuraavana päivänä satuimme kulkemaan niin läheltä erästä tuulimyllyä
että pääsimme aivan sen juurelle fiilistelemään:
-Olli
Jatketaanhan taas.
Niin se liikenne merkki kertoi onnettomuudesta. Muutaman sadan metrin päässä oli täysperävaunu rekka ojassa kumossa.
Palasimme takaisin puolaan koska halusimme vierailla Auschwitz’hin keskitysleirillä. Niille joita tämä synkkä vierailu kohde
kiinnostaa, muistutetaan että puolan kartasta pitää etsiä Oświęcim nimistä kaupunkia. Auschwicz on saksankielinen nimi tälle
kaupungille. Museona toimivalle keskitysleirille oli vapaapääsy. Tämä leiri on säilynyt erittäin hyvässä kunnossa. Asuin rakennuksiin
on tehty erilaisia näyttelyitä, esimerkiksi henkeä salpaavia kasoja uhrien omaisuutta kuten kenkiä, vaatteita, silmälaseja, hiuksia…
Joissain rakennuksissa on erimaiden muisto installaatioita. Nähtävää on todella paljon ja paikkaan kannattaakin varata reilusti aikaa.
Itse tulimme paikalle 2-3tuntia ennen sulkemista ja paikan näkeminen meni juoksuksi. Käymämme leiri oli Auschwitz I (nk. pääleiri).
Emme vierailleet enää niissä kahdessa muussa mitkä kyseissessä kaupungissa sijaitsevat, ne eivät kuulemma myöskään ole
säästyneet aivan niin hyvin kuin tämä.Pääportti. Arbeit macht frei – “työ tekee vapaaksi”
SEIS!
Aitoja:
“suihkuhuoneen” ikkuna:
Kyltti:
Taulu?
-Olli
Kiitosta. Kyllähän tämän tästä Nyytisiin saa. Joskin tämä tarina rakentuu hyvin pitkälle näiden kuvien
ympärille, niin tarina veisi hirmuisesti tilaa lehdessä. Mikä neuvoksi? Pieniä kuvia, jatko kertomus?-Olli
Reissu kertomuksen toisen osan lopussa jäämme keikkumaan Tsekin ja Puolan rajalle. Seuraavassa
osassa siis palaamme takaisin Puolaan ja tutustumme paikalliseen historiaan. Lopuksi vielä liikennemerkki
arvoitus, vastausta ei varmastikkaan löydy suomalaisesta autokoulun oppikirjasta:
Ja reitti kartalla:
Kuvathan löytyy taas isompana TÄÄLTÄ
-Olli
Prahasta jatkoimme kohti Kutna Hora’a. Tuohon 70km Prahasta kaakkoon sijaitsevaan kaupunkiin meidät toi Sedlicen luukirkko.
Tuon kirkon sisusta on tehty noin 40 000nen ihmisen luista. Kutna hora on muutenkin vierailun arvoinen kaupunki, sen vanha osa
kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.Kutna Hora:
Katunäkymää:
Luukirkon vaakuna:
Kalloja:
Kirkon jokaisessa neljässä kulmassa on tällainen pyramiidi:
-Olli
Ajoimme vielä illaksi Prahaan. Yritimme aluksi päästä leirintä alueelle keskustan tuntumaan mutta kyseinen paikka oli
varattu erään kansainvälisen moottoripyörä kerhon toimesta, joten päädyimme etsimään leirintä aluetta hieman kauempaa.
Noin viiden kilometrin päässä keskustasta oli oikein mukavan oloinen leiri jonne päädyimme.Tiedusteltuamme olisiko leirintä alueella mitään ilta ohjelmaa saimme vastaukseksi että leirintäalueen päärakennuksessa olisi
illalla synttärit. Koska emme jaksaneet enää illalla lähteä Prahan yöhön, päätimme koettaa kuokkia noihin synttäreihin.
Synttäri sankari oli noin 65-vuotias, mafiooson näköinen Tsekki herra. Tullessamme paikalle meitä katsottiin hieman kieroon,
mutta kun selvisi että olemme suomesta, ja että heillä oli pöydät pullollaan Finlandia pulloja olimme erittäin tervetulleita.
Omalta osaltani juhlat loppuivat yhtänopeasti kun olivat alkaneetkin, olut mukeihin kaadetut Finlandia shotit olivat hieman
turhan rankkoja. Yöllä olin vielä voinut pahoin ja seuraava päivä menikin telttaa ja päätä tuuletellessa.Leirintä aluetta Prahassa:
Teltan tuulettelua:
Paikallis kulttuurista selvittyämme pääsimme vihdoin tutustumaan itse Prahaan.
Katunäkymää:
Keskustassa oli juuri meneillään uloilma taidenäyttely jossa oli vaikuttavia ja vähemmän vaikuttavia
teoksia.
Seuraavaksi poikkesimme kommunisti museoon joka oli hieman pieni eikä muutenkaan kovin erikoinen.
Museoon vai casinoon?
Museon sekavaa sisustaa:
Museon mopo kokoelmaa terassilla:
-Olli
Tarbantin väri skaala:
Hieno Trabi mainos:
Museon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Tsekkiä. Juuri ennen rajaa huomasimme vahojen
autojen määrän liikenteessä kohonneen radikaalisti. Kaikkia näitä ajoneuvoja koristi kylkeen
liimatut “kilpa numerot”. Lähdimme seuraamaan erästä letkaa katsastaaksemme toimintaa.
Kyse oli saksalaisten rakastamasta YoungTimer run, tyyppisestä retkeily ajosta. Pysähdymme
ottamaan muutaman kuvan seuraavalle väliasemalle. Väki ihmetteli kun meidän kulkupelistä
puuttui osallistumis numerot ja lisäksi rekisteri kilvet olivat hivenen kummalliset. Oma retkeily
ajomme oli hieman pidempi…
-Olli
Muutaman tunnin kävelyn jälkeen lähdimme kulkemaan takaisin kohti itää.
Karttakirjasta bongattu leinrintä alue löytyi erittäin kauniista laaksosta jonka pohjalla oli idylinen lampi.
Seuraavanan päivän kohteeksi oli valittu “trabant” museo Zwickau’ssa. Museoon oli koottu
kattavasti itäsaksalaisen VEB Sachsenring Automobilwerke Zwickau tehtaan tuotantoa sisältäen
reilusti trabant aineistoa. Museo oli Saksalaiseen tapaan erittäin hyvin esillepantu, informatiivinen ja siisti.Upea Horch auto:
Viimeisiä Trabeja varustettuna VW polon nelitahti koneella:
Museon henkilökohtainen suosikkini:
Mallia museon esillepanosta:
-Olli
Dessaussa vietetyn yön jälkeen jatkoimme Mobilisti lehdestä bongattuun Ferropolikseen.
Ferropolikseen eli “rautakaupunkiin” on koottu vanhoja valtavia maanraivaus koneita. Joista isoin on 30m korkea, 120m pitkä ja painaa 1980tonnia.
Laitteita oli 40-luvulta – 80-luvulle. Itse satuimme paikalle erittäin aurinkoisena ja kuumana päivänä joten vesipullot olivat tarpeen. Pääsyliput
olivat muistaakseni 2 euroa ja olimme käyntimme ajan ainoat vieraat.Museon vanhin laite:
Allekirjoittanut antamassa kuvaan mittakaavaa:
Jani nojailemassa pyörivään kauhaan:
Sama kone kokonaisuudessaan:
Kone romantiikkaa:
-Olli
Berliinin jälkeen seuraavaksi kohteeksi oli valittu “muotoilu opiskelijoiden pyhiinvaellus kohde” – Bauhaus koulu Dessaus’sa.
Bauhaus on maailman ensimmäinen “muotoilu” koulu ja sen malli on toiminut esikuvana nykyisellekkin muotoilu opetukselle.Kaksi muotovaliota kohtaa:
Dessaus’sa sijaitseva koulu rakennus valmistui 1925-26!
Koulu oli entisöinnin alaisena mutta pääsimme onneksi sisään tarkastelemaan. Aikamme
pyörittyämme löysimme tiemme jopa rakennuksen hissin konehuoneeseen sekä katolle!
“Rakenna talo” Niissä pitkissä maailmankokous tarroissa käytetty fontti on muuten nimeltään Bauhaus.
Parvekkeita:
Meisterhaus, eli opettajien asunnot. Näitä taloja oli aikanaan neljä mutta yksi on tuhoutunut:
-Olli
