Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Kädessä pidellen ne jousettomat on kuolleen tuntuisia, mutta heräävät (ehkä) eloon saadessaan sähköt suoniinsa.
29 tai 28 hp oli loppupään kutosten DIN-HV-teho (lähteestä riippuen) ja viimeisimmät modifikaatiot koskivat lyijyttömään polttoaineeseen siirtymistä 80-luvun puolivälissä, jolloin yksi hepo taisi pudota kyydistä.
602-kuutioisia on valmistettu kutakuinkin tehoalueella 22 – 32 hv (mukaanlukien Dyane ja Ami).
Yksilöllisiä eroja on kyllä selvästi havaittavissa samanlaisten koneiden kesken.
Hyvä konetyyppiluettelot:
http://www.cats-citroen.net/citroen_2cv/index.html
ja
http://www.2cvstuff.com/2CV_models_2CV.htmlVikkuja on kahta mallia. Ns. aito “käkikello” sisältää kellokoneiston, jonka jousi viritetään vikkukatkaisijasta kääntämällä. Se sirisee ja tikittää ilman sähköäkin hiljaisella äänellä.
Yksinkertaisempi malli on jonkinlainen koteloitu sähköinen rele, jossa vain vaihdetaan vilkutuksen puolta katkaisijasta ja sen testaaminen vaatii sähköjen kytkemistä. Tässä mallissa ei tunnu minkäänlaista jousivoimaa kääntämistä vastaan; on vain kytkin, joskin melko samannäköinen kuin “käkikello”.
Puhun nyt siis 50-60 luvun vilkkukytkimistä, jotka oli asennettu kojetauluun vaihdevivun yläpuolelle, ei ohjausputkeen.
Huomenna perjantaina sitten tyhjennellään. Paljon on rompetta: koneita, lootia, runkoja, akselistoja, renkaita, vanteita, peltiosia, kattoja, penkkejä… Kaikki eivät tosin ole aivan parasta A-luokkaa 😉 Yksi kohtalainen Tiinan korikin löytyy.
Sitten huutokaupataan työkaluja ja laitteita monenmoista.
Tervetuloa pe 15.8. klo 14 siivoamaan tai/ja klo 18 huutokauppaan.
Tarkemmin:
http://www.steletpolyester.be/Pièces%202cv%20et%20AK.htmVaikkakaan tuolla ei vielä näy kaappareita ja pakun takaovia…
Rochefortin kokouksessa oli hämmästyttävä “alkuperäinen” azu-paku, jossa liki kaikki korikehikkoa lukuunottamatta oli tehty hyvälaatuisista lasikuitupaneleista, myös KAAPPARIOVET.
Löysin juuri nettisivut; koitan hankkia lisätietoa belgikavereitteni kautta
http://www.steletpolyester.be/.Harmi kun kamera ei tainnut olla kaulassa juuri silloin, kun tuo vehje bongattiin.
Itse laakerit samat eli hätätapauksessa vanhasta takajarrurummusta voi ottaa laakerin eteen. Takalaakerit pääsevätkin vähemmällä, jos vain pölysuojaus on pysynyt kunnossa.
Itse tapaan takarummun irtiollessa kaivaa pinnasta vanhaa liikaa kerännyttä rasvaa pois ja lisätä uutta tilalle kupin alle.
Oli aikoinaan näytillä muistaakseni Espoon automuseossa ja kori tehty ilmeisesti 70-luvulla.
Erittäin erikoinen vehje ja tottakai säilytettävä jälkipolville. Museossa ollessaan siinä oli wanhuksen tekniikka (18 hp?).
Meidän Acadianessa rällätti, kun painoi kytkimen pohjaan ja lykkäsi kakkosta sisään. Ylempi takalaakeri oli väljä ja vaihdoin sen parempaan käytettyyn nelkun lootasta ja vaiva katosi. Vaihtaminen sinänsä ihan simppeli juttu.
Toivottavasti olisi jompikumpi noista laakereista. Väljyys tuntuu kyllä kun laakereita heiluttaa niiden kiinniollessa. Hyvässä laakerissa ei ole juuri välystä mihinkään suuntaan.