Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Franzosella noita on ollut varaosina
http://www.franzose.de/en/AlleShops/Katalog/Zylinderkopf/ANR10250/
mutta varaosatilanne näyttää nyt punaista.Retrodesignillä pitäisi osaa olla hintaan 9,90 kpl. Löytyy luettelosta:
http://piecesdetachees2cv.free.fr/02-03.pdfKiinnitys lienee jonkinlainen puristussovite?
Joskus on tullut mieleen, että noita kenties voisi korjata sopivan mittaisella putkella jatkamalla. Putken sisällä ei ole painetta, joten homma ei liene kovin hankala toteuttaa.
Mutta kokemusta ei ole minulla korjaamisesta, lyttäämisestä toki kylläkin 😉
Acadianemme pätki/nytki keväisellä ranskanmatkalla armottomasti ja kaikkea kokeiltiin. Lopulta häiriö hävisi, kun kiihdytyspumpun suuttimen kuula vapautettiin, mutta jäi kyllä epäselväksi kuinka se olisi saattanut vaikuttaa niin. Tuon jälkeen käyntihäiriöitä ei enää ollut. Tosin samalla kaasaria puhalleltiin paineilmalla, mutta se oli tehty jo aiemminkin.
Remontin tehnyt Andre eli tuttavallisemmin Antero (kymmenien vuosien ammattilaiskokemus Citroen-asentajana) kyllä vakuutteli, että nämä ovat mystisiä asioita ja osasi lisäksi heti kiinnittää ko. kohtaan huomionsa, kun kerroimme oireista (jatkuvaa nykimistä ja pätkimistä, josta oli vaikea sanoa onko vikaa kaasari vaiko sytytyspuolella).
Jos ja kun sen kuulan tarkoitus on sulkea kiihdytyspumppupiiri tasaisessa ajossa ja sen jäädessä jumiin auki-asentoon, kaasari imee suuttimen ja kiihdytyspumpun kautta lisää ainetta ja aiheuttaa sekoilua!
Samasta asiasta olemme aiemminkin keskustelleet täällä: http://www.suomen2cvkilta.fi/forum/viewtopic.php?p=20601&highlight=#20601
Lisäksi se vaimenninmekanismi on halutessa purettavissa pois. Toimii yleensä uimurikammion sivussa olevan männän vastavoimalla. Vanhemmissa oli ulkoinen vaimennin.
Joskus nuo väljistyessään alkavat takertelemaan.
Itse en ole mikään hitsauksen asiantuntija, mutta näppituntumaa on tullut erityisesti haperon pellin kanssa pelaamisesta.
Kun reikä tulee, yritän kiertää sen migillä lyhyinä palkoina ympäriinsä muutaman millin turvaetäisyydeltä ja sitten siirtyä spiraaminaisesti kohti keskustaa.
Tuolla taktiikalla täytin kärsivällisesti kymmeniä reikiä tuulilasinkehyksen alareunassa. Oli hyvin epäileväinen korjauksen kestävyydestä varsinkin, kun takapuolelta ei päässyt maalilla saumoja suojaamaan. Hyvin on vain kestänyt jo 20 vuotta tuo kohta!
Kyllä migeissä on valtavia eroja. Itselläni on vanha valovirta-Super Kempomat, joka on aivan omiaan harsomaisiin pelteihin. Usein huijaan vielä lisäämällä langansyöttöä suhteessa virtaan. Joskus käytössä oli pieni Kempak, jolla oli aivan mahdotonta hitsata muuten kuin liki täydellä virralla.
Fosforihaposta lueskelin hieman lisää internetissä:
Käyttöturvallisuudesta mm: http://www.occuphealth.fi/internet/ova/fosforih.html#ots2
Ainetta ei pidä päästää silmiin eikä antaa sen reagoida alumiinin kanssa. Normaalikäytössä siitä ei haihdu kaasuja työtilan ilmaan.Sinänsä fosforihappoa ei luokitella vaaralliseksi aineeksi, mutta hyvä on suojautua varsinkin väkevämpien liuosten kanssa. Oma käyttöliuokseni on muistaakseni n. 30%:sta.
Wikipediassa on lisää tietoa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/FosforihappoKuten voimme lukea, saamme fosforihappoa “hyväksytysti” elimistöömme mm. kolajuomia nauttimalla. Fosforihappo sanana kuullostaa jotenkin vaarallisemmalta kuin se onkaan, mutta oikeastaan hyvä niin.
Sitruunahapon kohdalla mainitaan oikein “autojen entisöinti” wikipediassa. Erikoista, että tämä käyttö on kuitenkin aika harvan tiedossa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/SitruunahappoKäyttöturvallisuudesta ja käytännön suojautumisesta: http://kappa.ttl.fi/kemikaalikortit/khtml/nfin0855.htm
Kemistit antakoon lisää näkemyksiä.
Varovaisuuteen on varmasti happojen kanssa syytä. Kiitos vinkeistä!
Eilen Ryaneen kiinnitettiin uudet ZZ Top -henkiset kilvet. Alle menivät myös Misukan nastagummit eli pientä talvipyörittelyä on luvassa.
Yksi takalampun lasi jouduttiin vaihtamaan, kun eräs roskapönttö hyökkäsi päälle. Tuossa kulmassa oli kurttu jo aiemmin ja nyt on hieman lisää, mutta ihan lievää kuitenkin. Itse en ollut ratissa, kun hyökkäys tapahtui.
Itse vaihdoin eilen nastarenkaat kahteen sätkään ja totesin, että saattaa olla muillakin samaa tarvetta.
Nuo tarjoamani renkaat eivät ole mitään uudenveroisia, mutta ovat määräykset täyttäviä ja sopivat hyvin varsinkin satunnaiskäyttöön, jos sätkä ei ihan talven ykköskuljin olisikaan.
Sanoisin, että jos väyksen selvästi tuntee (jouset ym. kiinnitykset yläpäästä purettuna) venttiiliä heiluttaessa, on sitä liikaa. Aavistuksenomainen käyttövälys tietysti tarvitaan. Toisaalta esim. pakopuolella karsta varren alapäässä voi aiheuttaa venttiilin takertelua ohjuriinsa. Reilusti kuluneen ohjurin seurauksena ei myöskään lautanen enää keskitykään kunnolla. Ohjuri on pehmeämpää materiaalia kuin venttiili, jonka varsi ei yleensä kulu.
Jos kone savuttaa, uudemmissa koneissa pelkällä venttiilinvarren teflon-tiivisteiden vaihdolla saa paljon aikaan.
Vanhemmissa koneissa, joissa tefloneita ei vielä ollut, on ohjurien tiiveys hyvin tärkeää. Varsinkin imupuolelta öljyä imeytyy pakotilaan ja myös koneen seistessä öljyä noruu sinne väljän ohjurin kautta, mikä aiheuttaa mahtavan pölähdyksen käynnistettäessä.
Ensi kerralla, ihan mielenkiinnosta, vertailen kaikkia kolmea tapaa.
Laitetaan tähän loppuun (?) vielä tehtaan virallinen ohje teknisestä käsikirjasta vuodelta 1970 (Citroen, Manual de reparation, no. 551). Siellä ilmoitetaan venttiilivälyksiksi 0,15 mm kylmänä sekä 2CV4 että 2CV6 -malliin ja joka venttiilille. Virallinen ohje kuuluu: “Adjust one valve when the corresponding valve of the opposite cylinder is fully open” (säädä venttiili, kun vastaava venttiili vastakkaisella puolella on täysin auki).
Haynesin korjausopas ilmoittaa välykseksi 0,15 – 0,20 ja antaa saman säätöohjeen. Tiukka (hyvin tahmea) 0,20 on siis varmaankin ihan turvallinen ratkaisu.
Killan arkistosta löytyy Citroenin uudempi saksankielinen tekninen käsikirja, joka on todella kattava (mutta saksankielinen). Siellä puolestaan kaikille malleille annetaan säätöarvoksi 0,20 ja säätöohjeissa ei eroa.
Niinkuin Manu sanoi, tärkeintä että tulee oikeaan (tehtaan ilmoittamaan) mittaan säädöt. Joskus kuulee näistä venttiilivälyksistäkin “viisaampia” tulkintoja kuinka muka joku muu mitta olisikin oikea.
En oikein ymmärrä tätä “5000 ja 10.000″ säätöä. Olen joskus tehnyt kummallakin tavalla ja tulos on ihan sama. Käsitykseni mukaan, kun säädön suorittaa samalla puolella olevien venttiilien mukaan (=”nelkun ohje”), pitää olla tarkempana yläkuolokohdan kanssa, kun taas vastakkaisen puolen venttiiliä käyttäen jää enemmän toleranssia ja vähemmän virhemahdollisuutta.
Epäilen, että ohjetta on vain päivitetty käytännöllisemmäksi aikojen kuluessa.