Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Kusi tavaratilassa onkin noissa hevosvaunuissa se voimakkaampi sisälattioiden patinan aiheuttaja. Pitää silti käydä bongaamassa, jos Kauhajoen suuntaan on kulkua.
Mitenköhän Suomen katsastusviranomainen suhtautuisui, jos toisi tuollaisen virityksen Suomeen rekisteröitäväksi. Riittääkö ulkomailla tehty muutoskatsastus, jos tiedot on kirjattu rekisteriotteeseen. Vai pitääkö aloittaa alusta todisteleminen täällä?
Tuumin vain periaattelisesta mielenkiinnosta.
Mä oon nuo useinmiten vain rasvannut reilusti ja jättänyt ihan sormitiukkuuteen. En oikein jaksa uskoa, että ne siellä itsekseen alkaisivat liikkua – vai alkaisivatko?
Näin juuri teinkin ja tarkkailin hammaspyörän liikkuvuutta ja putsasin paikat siltä osin. Olisi pitänyt tosiaan kurkata hiiliosastoa samalla, mutta eipä olisi sinne ollut varaosia.
Startti lähtee aina liikkeelle, mutta “joka toisella kerralla” ei hammaspyörä tunnu ulottuvan vauhtipyörän kehälle asti. Äänestä päätellen liki kuitenkin.
Läpireiät vain. Kierteet on siellä kattopalkin sisällä. Osa toimii vain aluslevynä ja koettaa estää muoviläpyskää heti repeentymästä.
Keltapassivointi on metallin pintakäsittely, jolla hillitään ruostumisen alkamista. Metallin pinnassa on kellanvihreä sävy. Alla taitaa olla ohut sähkösinkitys. Ei erityisen kestävä ja häviää ulkokäytössä yleensä aika nopeasti.
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/laboratorio/teollisuusnayteanalyysit_keltapassivointi.html” onclick=”window.open(this.href);return false;Poistelin karstoja valuttelemalla noin puoli litraa vettä hiljalleen kaasarin kurkusta läpi, koneen käydessä melko kovilla kierroksilla.
Kampikammion paineet varmaan lisääntyivät väliaikaisesti ko. käsittelystä, koska öljyntäyttöputken jalka alkoi selvästi juurestaan vuotamaan. Ruuvi olikin sangen löysällä. Voisikohan tätä soveltaa menetelmänä öljyvuotojen etsintään?
Ääneen vaikutusta ei ollut, mutta tulin vakuuttuneemmaksi siitä, että pakokaasut karkailevat mahdollisesti kannen ja sylinterin välistä, koska päräjäminen esiintyy nimenomaan kuormitettaessa 2-kurkulla (paljon kaasuja palotilassa) ja selkeämmin kylmänä.
Hajuja ei lämmitysilmassa (tavallista enempää) esiinny, mutta toisaalta ääni-ilmiökin on lyhytaikainen eli loppuu heti kun kaasujalkaa keventää.
Käytin starttia eilen irti ja koetin putsailla hammasrattaan kulkureittiä. Hyvin tuntui kädessä testaillessa liukuvan ja liikkuvan, mutta ehkäpä liike jäi silloin tällöin sentin vajaaksi ja siitä mahdollisesti johtuu tuo ongelma.
Palautin startin paikoilleen ja ongelma oli entisellään; pitäisi siis tehdä/teettää ehdotettuja remontteja sisuskaluihin. Starttaa kuitenkin keskimäärin joka toisella napin painalluksella. Kuullostaa vain ulospäin hieman nololta.
Startti on Femsa ja 10-hampainen (eikös se ole siis Visan oma).
Laitoin sulle yksityisviestin joku aika sitten, mutta et ilmeisesti ole sitä havainnut (on yhä lähtevät-kansiossa). Tsekkaa viestit (linkki yläpalkissa lähellä Killan logoa).
Ei ole kuvaa, mutta se on sellainen n. 5 x 1 cm kokoinen suorakaiteen muotoinen teräksenpala, jossa on kaksi reikää. Taitaa olla keltapassivoitu pintakäsittelyltään.
Tässä kenties hyvä syy vierailla paikallisen kiltatoverin luona ihmettelemässä ko. osan olemusta?
Vanhoissa tankeissa oli kyllä pohjaproppu – ainakin 2CV:ssä.
Työntämällä paineilmaa vastavirtaan saa yleensä tukoksen auki, mutta aiheuttajahan voi jäädä sinne edelleen lymyämään. Ehkä jonkinlainen imupuhdistus olisi mahdollista bensantäyttöputken kautta tankin ollessa tyhjillään. Oliko se vanha pölyimuri vielä siellä kellarissa jemmassa 😉
Komeita kuvia, mutta tulee aavemainen fiilis, kun ihmisiä ei näy juuri missään. Se on tod. näk. ollut kuvaajan tahtotilana 😉
No grillaillaanhan siellä sentään loppupuolella.
Nuo olisivat mainioita arkistoitavia juttuja.
Itse olen tehnyt joskus malleja 1:1 kokoon ja joitakin mittapiirroksia isolle paperille, mutta pitäisi jotenkin saattaa nuo sähköiseen muotoon.
Kannattaa ehdottomasti katsoa Killan arkistosta läpi saksankielinen “Werkstatthandbuch” ja sen osuus “Karosserie 2CV”. Se sisältää uskomattoman tarkkoja tietoja korista ja rungosta sekä niiden rakenteesta. Kuvista selviää saksalaisella täsmällisyydellä millainen korirakenne on ollut tehtaalta tullessa.
Sen löysäyspisteen määritteleminen onkin se hankalin kohta. Oma neuvoni on kutakuinkin tehtaan ohjeista. Jos haluaa esim. katsastuksen ajaksi hieman laihemmat arvot, niin jättää hieman kireämmälle ja huonomman käynnin puolelle. Varsinkin talvella voinee avata vaikka yhden ylimääräisen kierroksen.
Lämpimällä koneella pikkuhiljaa kiristät ruuvia, kunnes tyhjäkäynti menee epätasaiseksi ja siitä n. puoli kietrrosta auki.
Hankalaa toki, jos tyhjäkäynti puuttuu.
Kyllä siinä mielestäni on vielä useampia kierroksia pohjaan asti ja varmasti kaasarinmallista riippuenkin.