Akaile

Motonjet ei sitä sen enempää erittele, mutta “Depo H4 5×7″ ” hakusanalla göökkeli antaa osumia Mazdaan, Tojolootaan ja Nissandatsunladaan. Eli ilmeisen suosittu kokoluokka jaappanilaisissa, onneksi!

Kyllä aika menee nopeasti, näistäkin yo. sähköistä jo kolme vuotta! “Justhan mä ne tein…”

Se miksi kaivoin tämän vanhan topicin esiin johtuu viimeisimmästä hullutuksestani. Suorastaan masokistiseen luonteeseeni liittyy se, että tälläkään kertaa en voi vaan korjata Sinisestäni todennäköisesti huonoa maa-kontaktia, mikä hävittää välillä ajovalot kokonaan, vaan ajattelin tempaista (latta)sulakkeet kabiiniin ja lisätä 6kpl releitä valojensäätövivun viereen kompaktiin riviin. Samalla menee uusiksi iso osa kaapeleista ja mm. valot saavat kunnon piuhat, releiltä lamppuihin asti 2.5 neliömilliä. Ja sitten keksittyyn kotikatsomon polttavaan kysymykseen; “Kuinka hannot rusikoida sätkän johtosarjan ja pilata alkuperäiset sähköt kaikenmaailman viritelmillä?”.

Taustoitetaampa ja listataan mitä huonoa on sätkän sähköissä, kun mennään pintaa syvemmälle:
1. ns. piiloliitokset teipatun johtosarjan sisällä, kyllä, näitä on kourallinen alkuperäisessäkin johtosarjassa ainakin vuosina 1970-1990!
2. liian vähän sulakkeita.
3. ei releitä ja sen myötä virtalukon turha kuormitus ja valotehon hukkaaminen.
4. kaapelipaksuudet: laturilta=onneton, valoille=kauhiat, akkukaapelit=itkettävät jne.
5. värivaihtoehtojen niukkuus kaapelikuorien väreissä.

Jo näiden pohjalta voin sanoa, että ranskalaisten sähköt heti italialaisten sähköjen jälkeen parjattuina ei ole täysin tuulesta temmattua.

No mitä hyvää on sätkän sähköissä:
Halavatun yksinkertaiset! Sitä ei käy kieltäminen. Toimivat varsinkin pelkässä kesäsunnuntai-ajelussa kivasti yhtä varmasti kuin VR:n sinisten junien kuuluisa raiteille pudottava vessa.
Vaikka kaapelipaksuudet ovat niukat, niin itse johtomateriaali on kyllä valittu suorastaan ihailtavan hyvin: tänään irallista luovuttajajohtosarjaa purkaessa mietiskelin, että “kuinka montaa eri aikakauden öljyä, suolavettä ja bensaa nämäkin sähköt ovat saaneet niskaansa, eikä kaapeli ole haperoa kuorestaan muutamaa pahiten kyllästettyä johtoa lukuunottamatta”. Luovuttajajohtosarja oli arviolta -75-80 vuosimallista, joten se on tuon kemikaalikoktailin kanssa saanut reagoida hapen kanssa jo aika tovin. Yksi syy tuon luovuttajan purkuun oli se, että sätkän holkkiliittimet ovat kyllä hyviä, joten ns. sekundäärisysteemeihin käytän sätkän omia johtoja ja liitoksia.

Näiden seikkojen lisäksi tuon Sähkönsinisen sähköt ovat jo kymmenisen vuotta sitten kertaalleen tehty, joten itseasiassa en edes pääse rusikoimaan alkuperäistä ja koskematonta johtosarjaa.
No milläs saisi vielä hieman lisähauskuutta tähän projektiin? Talvi ainakin tekee tuloaan, eli en tiedä milloin alkaa sormet jäätyä askarrellessa pihamaalla. Oma haasteensa on siinä, että meinaan pitää kulkimen ajossa askartelusta huolimatta. Kuinka se toteutetaan?
-ensin piirretään halutut sähköt ainakin karkeasti paperille tai kompuutterille.
-asennetaan uudet sulakerasiat halutulle paikalle ja vedetään jatkuvavirtaisille piireille liitäntäkaapelit akulta.
-asennetaan relekannat halutulle paikalle.
-kytketään laite kerrallaan uuteen järjestelmään ja pudotellaan sitä mukaa vanhaa virtapiiriä pois pelistä.
Sähköjen rakentelu on aikaavievää, joten näin menettelemällä on mahdollista tehdä tätä katkonaisina iltapuhteinakin.