Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Letkassa mukana seurannut brittien 4×4-tiimi tuntui suorastaan nauttivan tilanteesta ja ryhtyi pyytämättä korjaustoimiin. Itse löysäsimme pyöränmutterit ja puolen tunnin kuluttua kuljin siirtyi jo omin avuin takaisin mantereen suojaan.
Jousivarvan päästä oli silmukka avautunut, joten se oli suhteellisen helppo korjata mukana olleella varaosalla. Takajarrupiiri poistettiin väliaikaisesti käytöstä. Haastetta lisätäkseni olin kuitenkin täyttänyt konehuoneen erinäisillä lisävarusteilla, jolloin pääjarrusylinteriä oli erityisen hankala päästä käpälöimään kohmeisin sormin 🙂
Myöhemmin käytin pirstoutuneen lasikuitulokasuojan kohdalla eksperimentaalista korjausmenetelmää. Lasikuidun sijaan leivoin lokasuojan puhdistettuun sisäpintaan polyuretaania, jonka puolikuivuteena puristin tiiviimmäksi massaksi. Hyvin jäykisti kurasuojan takaisin muotoonsa ja on nyt ollut keskeneräisenä korjauksena koekäytössä pari vuotta.
Toinen jatkoseuraamus aiheutui topparin huolimattomasta korjauksesta. Uusi toppari tuli liian ulos korista ja puhkoi pari rengasta (salakavalasti vasta kun takapäässä oli riittävästi painoa).
Mitä, onko niissä muitakin vikoja kuin varren katkeaminen?
En nyt takuuvarmasti päässyt kartalle tuosta lärpäkkeestä…. Jos on normaali 2cv:n vilkkukytkin, auttaisiko niiden tappien kääntäminen kulumattomalle syrjälle ja ehkä toisenlainen jousi lärpäkkeen alle.
Kulumisesta lienee kyse, vilkuta säästeliäämmin.
Tuli jääkuutio lumen alta vastaan särkien etu- ja takapyörän, etulokasuojan, jousituksen ripustuksen takaa, takatopparin ja katkaisi vielä jarruputken. Oli -15 astetta ja pieni viimakin… Poronkusema happens on the rocks.
Kulkimensta tuli hetkessä trendikäs lowrider:
Syyllinen:
155×15 Nokialaisen ilmatilat loppuivat ja lasikuitulokasuojakin meni renkaan iskusta pirstaleiksi:
Mainittakoon, että jäätie ei ollut vielä virallisesti auki tuolloin, joten omalla vastuulla törttöiltiin. Toisaalta milloinkaan aikaisemmain ei ole moista jääkuutiota lumen alta lötynyt, joten pitihän senkin kohdalle osua.
Mahtavia kuvia Syötteeltä Daily Mailissa:
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2261653/And-thought-cold-today-Beautiful-pictures-capture-eerie-stillness-Laplands-frozen-sub-Arctic-forests.html#comments” onclick=”window.open(this.href);return false;
Perin yllättävä löytö, jään mielenkiinnolla odottamaan raporttia.
Suomen Meharinomistajat Ryyn puolesta,
40-ampeerinen Valeon GS-laturi, eli käytännössä neljää valoa vain passaa pitää yhtäaikaa pidempään päällä, kun lisäksi virtaa voivat olla pyytämässä takalasin lämmitin ja pari puhallinta. Ampeerimittari kertoo virran riittävyyden tilanteen. Kattovalot ovat paikoillaan vain tarpeen mukaan ja taidankin ne itseäni viihdyttääkseni ottaa käyttöön, kun lähdetään ulkomaalaisten kanssa Syötteelle helmikuun alussa. Kerran poliisi laskeskeli referenssiluvut yhteen ja niitä oli kai aavistus liikaa, mutta ei siitä kummempaa seurannut.
Kilpasilla Merisillan kanssa Poronkusemalla – päättyi tappioksemme (tästä ehkä lisää toiste…)Kokeilitko onneasi Googlella?
Täällä olisi ainakin handbok myytävänä:
http://www.jon-erik.se/litteratur.html” onclick=”window.open(this.href);return false;Google-hakuvinkki: jos kirjoitat esim. “bahco 3500 filetype:pdf” saat tuloksina PDF-tiedostot aiheesta, jolloin joskus voi tärpätä tämäntyyppisten dokumenttien osalta, kun vain jaksaa tuloksia selailla.
Tällainen löytyi, mutta ei siinä ole kytkennästä mitään:
https://dl.dropbox.com/u/24577840/foorumiin/accessories_1973_group_70.pdf” onclick=”window.open(this.href);return false;Lienee vain vähän yli 200.000 rempan jälkeen, kun muutkin kulkimet ovat saaneet osansa. Pari lepovuottakin on ollut välissä. Ulkomaillakaan tällä ei ole käyty muulloin kuin Raideilla. Suurin osa kilometreistä on ajettu talvella.
Nyt on ollut työpaikka jo muutamia vuosia kävelyetäisyydellä ja alkaa ihmettelemään mihin näin monia kulkimia tarvitaan 😉
Olen merta monta nähnyt, ainakin Jäämerta…Kallefaaraossa ei ole ollut noita lisävahvistusputkia, vaan Valko-pakussa ja ovat siellä vieläkin parinkymmenen vuoden jälkeen (ruostesuojattuina).
Tätä H4-polttimovipstaakiani voi kokeilla ilmanputsarissakin. Olen kyllä joskus yrittänyt syöttää ilmaputsariin kuumailmapistoolillakin lämpöä eikä vaikutus ole ollut kummoinen. Tilanne muuttuu jos pistoolilla lämmittää imusarjaa kaasarin seudulta. Kun ryyppyläppä on käynnistäessä täysin kiinni, ei mielestäni lämpö ilmanputsarista pääse perille tai muuten vain jäähtyy matkalla.
Lamppu ilmanputsarissa voisi kenties auttaa ensimmäisten kilometrien nykimisen vähentämiseen. Joissakin meidänkin sätkistä se on todella kiusallista, kun taas toisissa sellaista ei esiinny juuri lainkaan.
Tekisi myös mieli kokeilla ennen kylmäkäynnistystä syöttää annokset bensaa suoraan imusarjojen sisään läheltä sylinterikansia. Tietysti voisi irroittaa tulpat hetkeksi ja antaa tujaus suoraan tulpanrei’istä. Tuntuu, että sitä bensaa ei vain yksinkertaisesti imeydy hyvin kylmässä sylintereille asti riittävän rikkaana seoksena. Valitettavasti sopivia laboratorio-olosuhteita on ainakin täällä länsirannikolta harvakseltaan.
Sellaistakin on nähty, että pitkällisen sahaamisen seurauksena tulppien kärkiin muodostuu huurretta ja jäätä käynnistystä estämään. Bensan kastelemista tulpista ei juuri talvella ole pelkoa.
Sinulla lienee pyyhkijänvarret asennettu tumppeihinsa väärään asentoon. Siellä ulkopuolella juuressa on pieni varmistinklipsu, jota pitää avata ja samalla kammeta koko vartta ylöspäin, niin irtoavat. Sitten asetat ne painamalla takaisin oikeaan lepokohtaansa.
Tämä siis irtoaa ja on käännettävissä haluttuun asentoon.
Tässä prototyyppi kallefaaraon uusimmasta lisävarusteesta “pistelämmittimestä” 😉
Jossain -20C tuolla puolen ongelmaksi 2CV:ssä muodostuvat pitkät imukanavat, joissa bensiini ei enää höyrysty riittävästi. Pieni lämmitys kuitenkin muuttaa tilanteen, jos esim. tunget tämän H4-polttimosta kyhätyn kuuman perunan kaasuttimen takapuolelle imusarjaan kiinni. Varo kuitenkin bensähöyryjä, joita voi tulla kaasarin alta ylivuotoreiästä. Akussa tietysti pitää olla henkeä jäljellä. Testasin ja hyvin alkoi yskimään ja käynnistyikin 5 min lämmityksen jälkeen -20:ssä. Ennenvanhaa KF tapasi startata ongelmitta tuonne -25 asti, mutta joko kone on vain väljistynyt tai nykybensa huonompaa syttymään.
Tällä vipstaakilla saadaan siis bensiini pikaisesti höyrystymään, imuilmaa se ei lämmitä. Periaate toimii, viisaampaa olisi tehdä sopivasta vastuslangasta kieppi imusarjan ympäri ja eristettä päälle. Tuollainen 50 w tehokin jo varmaan riittäisi.
Mennäänpä sitten Syötteelle, niin jää aikaa vähän oleskeluun. Tien päälle Vaasasta la 9.2. ja paluu illalla ti 12.2.
Yllättävän paljon kiinnostusta ulkomailtakin näin lyhyellä varoitusajalla. Ainakin yksi kuljin tulossa ajamalla Suomeen saakka Pariisin tienoilta.
Erittäin toimiva ratkaisu, ei tarvita lukuisia pistehitsaussaumoja, vaan koko lattia voi olla suoraa peltiä. Siististi toteutettuna se ei häiritse ratkaisevassa määrin edes museotarkastajaa, eri asia on kuinka alkuperäisen rakenteen itse haluaa.
Itse tein vuonna 1987 apurungon Kallefaaraoon ja siellä se on vielä tänäkin päivänä ja lattiapellissä reikiä nolla (paitsi korin kiinnitystä varten) 😉
Leike Nyytisistä ajalta, jolloin ei vielä ollut värejä…muistatteko…
Retromobile-tapahtuman yhteydessä Pariisissa järjestetään hulppea autohuutokauppa: 115 autoa and 25 moottoripyörää. Citroëneistä mainittakoon 15-Six Traction Avant Worblaufen Cabriolet, muutama Citroën DS (Prefecture & Cabriolet, mm. “Le Dandy”), kaksi SM:ää, 2CV yms. Huutokauppaus tapahtuu perjantaina 8.2.2013. Olkaamme sankoin joukoin ja paksuin lompakoinemme paikalla 😉
http://amicale-citroen.de/2013/artcurial-auktion-citroen-paris-retromobile-2013/” onclick=”window.open(this.href);return false;
Huutokauppasivut: http://www.artcurial.com/” onclick=”window.open(this.href);return false;
Kohde 318: 1958 CITROEN 2 CV BERLINE DECOUVRABLE – no reserve 10000-15000€
http://www.artcurial.com/fr/asp/fullCatalogue.asp?salelot=2219+++++318+&refno=10422119″ onclick=”window.open(this.href);return false;