Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Pääsin keskustelemaan nokitusten tutun maalikauppiaan kanssa, mikä edelleen vahvisti saamaani kuvaa uusista automaalimääräyksistä.
Tietyt liuotinvärit tulevat poistumaan, mikäli ne eivät täytä uusia määräyksiä. Kauppiaat saavat kuitenkin myydä vanhat varastot loppuun mikä voi viedä pitkänkin tovin.
Uusia korvaavia direktiivit täyttäviä tuotteita kehitellään myös liuotinmaaleissa (esim. akryyli) ja niitä voi olla jo saatavillakin.
Ensimmäisenä vesipohjaisiksi muuttuvat metallivärit.
Vesipohjaisilla maaleilla maalaaminen on kuulemma liuotinmaaleja helpompaa. Ensin maalataan vesiliukoinen massa. Ennen lakkausta on mahdollista suorittaa korjailuita hiomalla. Maalit vaativat aina lakan, koska ne todellakin ovat vesiliukoisia kuivuttuaankin. Ymmärtääkseni lakka on 2-komponenttista eikä vesiohenteista.
Uudet maalit ovat kalliimpia, mutta niiden peittävyys on parempi ja sitä kautta hintaero tasoittuu. Korjausmaalauksessa vesiohenteinen sopii vanhan automaalin päälle.
Vesiliukoiset maalit ovat ilmakehälle suosiollisempia, mutta maalarille entistäkin vaarallisempia. Mm. iho pitää suojata tarkemmin kuin ennen hengitysilman suodattamissta nyt puhumattakaan. Tämä tietysti aiheuttaa haasteita kotimaalarille.
Maalien sävytettävyyden kannalta ei pitäisi olla mitään muutoksia tulossa. Kaikki ennenkin mahdolliset sävyt on saatavissa. Tietysti joku vuosikymmenien takainen värikoodi on tuonut ongelmia jo liuotinmaalienkin aikana, mutta sävytys on aina mahdollista mallin mukaan.
Halvempiin esim. keinohartsimaaleihin tai “miranooleihin” ei direktiivi vaikuta. Tulilinjalla ovat lähinnä 2-komponenttiset akryylit.
Nämä saamani tiedot kertovat kokolailla muuta, mitä ex-kiltakapteeni kirjoitteli viime vuoden puolella Nyytisissä. Pitääpä pyytää nykyistä kiltakapteenia ottamaan kantaa ja kenties hieman oikaisemaan käsityksiä Nyytisissä.
Olen noista maaliasioista nyt kysellyt hieman sieltä täältä ja tullut siihen johtopäätökseen, että jotain muutoksia on tulollaan, mutta ei varmaankaan niin radikaalissa laajuudessa mitä ex-kiltakapteeni Inkiläinen viime vuoden viimeisessä nyytisessä antoi ymmärtää.
Uudet ns. VOC-direktiivit ovat tulleet voimaan, mutta siirtymäaika on vähintään vuosi ja jotkut maahantuojat vakuuttivat että liuotinvärejä on toistaiseksi yhä saatavilla. Koostumuksiin voi jatkossa muutoksia tulla sekä kokonaan uusia tuotteitakin.
Ostakoon varastoon nykytuotteita ken haluaa. Kovettimia ei ainakaan kannata pitkään varastoida. Entä jos tuotteisiin tulee muutoksia ja kovetinta varastoon ostamillesi ei myöhemmin enää saa.
Selvitystöiden yhteydessä eräs kiltalais-automaalari suositteli minulle DEBEER-autovärejä, jotka ovat hänen mukaansa hinnaltaan edullisempia, mutta laadukkaita ja hyvin sävytettävissä. Ko. merkin maahantuoja vakuutti heidän liuotinvärejään olevan ainakin toistaiseksi saatavilla eikä nähnyt uhkia harrastelijaautomaalareiden elämään.
Itselläni ei vielä ole kokemusta ko. maalista, mutta ohessa maahantuojan sivut: http://www.motip.fi/index1.html
VOC-tietoa esim. täällä: http://www.coravari.fi/pages/uutiset.php?p=20
Aikoinaan poistin jarrun välykset laittamalla alkuperäisen pääsylinterin työtangon tilalle hieman pidemmän 70-luvun sätkästä. Muistaakseni sitä piti hieman lyhentää.
Tilanne oli sellainen, että jarrut menivät välyksien avittamana kutakuinkin pohjaan vaikka kaikki kengät oli kuinka lähelle säädetty.
Ko. keino ei tietenkään ratkaise ongelmaa kuin osittain.
Meillä kerran mystisen sammumisen syylliseksi osoittautui korin ja rungon väliin osittain kiilaantunut bensaletku, joka tietyn kilometrimäärän jälkeen meni tukkoon salakavalasti harmaita hiuksia aiheuttaen.
Tauon aikana se palautui jälleen normaaliksi ja matka jatkui taas pätkän.
Tsekkaa myös, että ilmareikä bensatankin korkissa ei ole tukossa.
MUTTA sinähän olit jo ohittanut bensatankinkin joten…???
Kun olette mielenkiintoista materiaalia ja klommenttia aiheesta julkituoneet, ehdotan jutun tekemistä Nyytisiin. Ei tarvi oilla kaikenkattava. Tekisitkö Jasu?
Uudemmanmallisten (“mutterimallisten”) jousivarvanpäiden kohdalla on tosiaan halkeaminen ongelma, jota ei esiintynyt aiemmin. Ilmeisesti materiaalia on huononnettu.
Alkuperäinen Citroenin rakenne tässä kohdassa on nerokas eli nokkapala keinuu pyöreaän silmukan sisällä, jolloin suurellakaan pintapaineella ei helpostiu tapahdu kulumaa. Kuluu kyllä, jos paikan jättää ikuisesti rasvaamatta.
Muutaman kerran olen kuullut epäuskoisten korvanneen nokkapalan ruuvilla tai muulla huonoin seurauksin.
Hekan niksissähän ei varsinaisesti tästä ole kysymys. Aika näyttänee kestävyyden. Halkeamisvaara on varmasti pienempi. Nokkapalan pitäisi kuitenkin mahtua keinumaan holkin sisällä, kuten on suunniteltu.
Huomatkaa, että ko. “taskut” löytyvät myös takaluukun alareunan tienoilta, vaikka pitkäkattoisen sätkän valmistus päättyi jo 50-luvulla.
Kumpikin mainittu muutos on tehtävissä ja kiinni vain siitä, kuinka alkuperäisenä haluaa kulkimensa pitää. Pohjapellit eivät juuri näy, mutta katonkiinnitys hieman kuitenkin.
Itselläni on Kallefaaraossa suorat pohjapellit ja rungossa kiinni kehikko joka korvaa lattian palkit. 20 vuotta ovat jo kestäneet.
Jonkinlainen onnettomuus tapahtui ja tasauspyörästöön tuli vika. Näin kommentoi eräs ranskanklielinen belgikaverini.
Kyseinen AK2-kone oli käsitykseni mukaan ensimmäinen uuden sukupolven 2CV-moottori lämmönvaihtimin ja ulkoisella öljynsuodattimella (onko?). Se tuli Dyaneen 10/68 ja sama kone esiintyi myös muissa malleissa, mm. 1970 esitellyn 2CV6:n nokalla.
Teho 28,5 DIN-heppaa 1-kurkkuisella. Myöhemmin kuvioon tuli 2-kurkkuinen vaikka tyyppilaatta pysyi samana. Keskipakoiskytkin oli valinnaisvaruste 60-luvun lopun Dyanessa. Vaihdelaatikko siinä saattaa olla välikausimallia eli ei vielä ihan vastaava ulkoislta olemukselataan kuin 70-luvun kulkimissa.
AK-tyyppilaatalla oleva kone olisi puolestaan peräisin Pakusta ja wanhusmallinen.
Mielenkiintoinen kuljin ja ehdottomasti palautettava henkiin! Dyanen mallit vaihtuivat tuhkatiheään 60-luvun lopussa, mutta asettuivat sitten Nelkuksi ja Kutoseksi kuten 2CV:kin. Dyanekutosia vain ei 70-luvulla suomeen tuotu ilmeisesti autoverosyistä.
Acadiane Visan koneella ja Ami8-lootalla, max. n. 110 tasaasella. Kulutus norm. maantieajossa 6,5 – 7.
100.000 km taaksepäin kulutus oli puolta litraa pienempi samoilla spekseillä jostain syystä.AZU-62 18-kaakkisella (7.75 männät) ja 60-luvun lopun vakionopeusnivellaatikolla max. karvan yli 80 km/h tasaasella. 6 – 6.7 kuluttaa. Ennen pääsi 12-kaakkisen pidemmällä loodalla jopa 5 alkaville lukemille.
Dommage!
Ollin linkissä numeroa 400 klikkaamalla näkee siihenastiset sijoitukset. Tällä hetkellä on 170 tiimiä jäljellä autojen sarjassa.
Jukka
Jos luotettavuutta hakee, kannattaisi varmaan pysyä tehtaan ratkaisuissa, jolloin varaosiakin on saatavilla. Toisaalta “no risk, no fun” kuten Raid Laponiella oli eräiden tapana todeta.
Epäselvyyksien välttämiseksi lienee syytä selvittää, että Dago tässä kaiholla muistelee edesmennyttä 2CV-korjaajaa eli Sitikkapajan palveluksia ei ole enää valitettavasti saatavilla.
Rauha Matin muistolle.
Saamani tiedon mukaan lohkossa olevaan itse sylinterin reikään ei tarvitse kajota eli ulkomitta putkessa sama.
Sain myös saksankielistä kirjallista tietoa ja lisää kuvia vielä kolmannesta toteutustavasta. Lähetän emailitse, jos jotakuta kiinnostaa.
Olettaisin, että Visan koneen nokka-akselikin poikkeaa kutosen vastaavasta. Lisäksi alipaineella toimivaa sytytysennakon ja muutama muu “hienous” säätö jää pois 2CV6:n systeemeitä käytettäessä.
Tässä herää tietysti kysymys, kumpi on helpompi tapa: ko. modifikaatio vaiko Visan koneen käyttö sellaisenaan. No, hyödyn maksimointi ei ehkä sittenkään ole niin olennaista.