Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Jos maalaiskin erehdyttävästi ruostevaurion näköisiä kohtia, mutta alla oliskin rosteria. Vaatisi sitten naarmuttamisesta korvauksia 😉
Sytytysvirta ei varsinaisesti kulje sulakelevyn kautta, mutta jos siellä on tapahtunut jonkinlaisia oikosulkuja pudottaen jännitettä koko sähköjärjestelmässä, voisi selitys jotenkin olla sähköteknisesti mahdollinen. Ei se sulakelevykään vanhuuttaan pala, vaan syyllinen saattaa olla edelleen olemassa.
Joskus kun laturi on lakannut toimimasta, on kyllä sätkä toiminut ihan normaalisti, kunnes akun sähkövarastot on käytetty loppuun. Jossain muualla saattaa lymytä se oikea vika, hapettunut liitos tms. Ehkä laturin korjaantuminen paransi jännitetasoa kipukynnyksen yli. Aikoinaan minulla oli ampeerimittari totaalisesti hapettunut sisältä ja toimi tehokkaana virranrajoittimena.
Oikeat sähkömiehet antakoon näkemyksensä?
2CV4-72 peräkärrymassa jarruin 570, jarruitta 280 (omapaino ja jarruitta puolet),
Acadianessa jopa 700/350 kg.
Noita tsekatessani huomasin, että peräkärrymassoja ei oltu siirretty uudentyyppiseen rekisteriotteeseen lainkaan? Aiemmin ne oli merkitty “lisäleimalla” otteeseen.
Onpa erikoista. En ole muita vastaavia tapauksia kuullutkaan.
Mulla on ollut sellainen käsitys, että kaikki koneet tai ainakin niiden kriittiset osat olisivat ranskanlaisvalmistetta, mutta voin olla väärässä.
Acadianet tehtiin kaikki Hispaniassa, mutta yleensä niiden koneissa on ollut normaali Citroenin tyyppikilpi Espanjan ulkopuolisilla markkinoilla.
Muistan erään slovenialaisen valitelleen siellä kasattujen 2cv-koneiden karkeaa käyntiääntä.
Samaa mieltä. Paksu pohjapelti ei lisää juurikaan kestävyyttä, painoa kylläkin. Rungon rakenteen oleellisimmat osat ovat pystyprofiilit rungon sisällä ja sivuissa. Myytävänä on jopa tarvikerunkoja, joissa ohuet galvanoidut ylä-. ja alapellit ovat ruuvikiinnityksellä.
Eikös se Manu ollut tätä maankuulua Hanhiniemen veljessarjaa. Ripakin haki sieltä muutaman silloin. Kaytiin paikalla juuri sen jälkeen, kun pakusi oli lähtenyt pohjoiseen.
Mulla on yksi erittäin projektikuntoinen Suomi-AZU, myöskin vm. 1960, jossa on hyvinkin samanlainen sivuikkuna kuin Manun omassa. Siinäpä olisikin oikealle tekijämiehelle haasteellinen lähtökohta (kysellä voi multa ko. kulkimesta, mutta viitseliäisyyttä vaatii).
Täytyy skannata kuvat ja verrata akkunan muotoa.
Muuta ihmetellessäni (viewtopic.php?f=10&t=5227&p=28443#p28443) tulin vaihtaneeksi tulpat päräjävään koneeseen ja tuntuu, että ääni-ilmiö pieneni huomattavasti, joskaan ei kadonnut. Sekä vanhat, että uudet tulpat ovat Visan koneeseen tarkoitettuja, mutta eri merkkisiä.
Tulpat poistettuani, yritin saada puistuspainemittaria kierteille toisella puolella siinä onnistumatta. Tulppa meni kuitenkin paikoilleen ongelmitta (huomattavasti pidempi kierreosa siinä). Voisiko pakokaasua karata kiereiden kautta kovassa paineessa? Tuntuu hieman kaukaa haetulta. Visan tulpathan ovat soukempaa mallia ja niissä ei ole prikkaa kuten sätkässa, vaan tiivistys tapahtuu kartiomaisella loppuosalla. Mahdollisesti kannessa kierteen alkuosassa on jotain vauriota, kun mittarin kierrekään ei sinne tarrannut. Valitettavasti valolla ei lokasuoja paikoillaan oikein nähnyt mitään, kun ilmanputsarikin oli tiellä vasemmalla puolella.
Irroittelin sekä puhdistin akunnavat ja liitokset startille ja laturille. Tein myös hyppyjohdon päävirralle ja maadoitukselle, jos jossakin olisi katkos. Tulpat vaihdoin ja mittasin puristukset, jotka olivat 9 kg molemmin puolin. Ei apua.
Olen oppinut houkuttelemaan koneen käyntiin saattamalla sitä startilla korkeammille kierroksille, jossa sitten ikäänkuin tietyn kynnyksen jälkeen jää kone käyntiin.
Kumma ilmiö on, että kone ei myöhemmin samana päivänä kenkkuile, vaikka olisi jäähtynyt tunteja pihassa. Seuraavana aamuna kylläkin. Tuleekin mieleen, että vaipuuko Visan elektroniikka jonkinlaiseen “horrokseen” tuossa nollan tietämillä. Meillä on Visan mylly myös Acadianessa ja sillekin on vaikeaa käynnistyminen ja kierrosten kelaaminen kylmänä, tosin hieman erilaisin oirein. Onko Visa-miehillä kokemusta?
@Croisette wrote:
Heps
Isoo-Jukan dyanen konetilan kuvasta jotain selvyyttä asiaan tuli, eli konepellin vaijerissa tulisi ilmeisesti olla lokasuojaan kiinnittyvä vipu? Tuo oli yksi asia jota en tahtonut itse pohtien todeta, kun osaset ovat irti, ja jotain puuttuu välistä 👿 . Olisi kiva, jos tietäis kuinka se konepellin aukaisu vipstaaki on ylipäätänsä ollut kiinni, sellainen tanko, joka ehkä asiaan liittyy on irtaallaan autossa?
ostaa.Siinä kuvassa vain on lämmönsäätövaijerit irroitettu ja osa tungettu alemmaksi konehuoneeseen pois maalauksen tietä. Voin ottaa uuden kuvan, kun ovat taas paikallaan, mutta siihen menee muutamia päiviä. Tuo konehuone on 100% orkkis ja alle 100.000 ajetusta Tiinasta. Useissa paikoissa on sinkityksetkin vielä uudenkiiltävät.
Mielestäni nerokkain kuulemani/kokeilemani sätkän koneen ja sisätilojen lämmitystapa on seuraava. Lämmönsäädöt kabiinista auki ja jalkatilaan suunnatuksi ja sitten asetetaan sisätilanlämmitin puhaltamaan kohti noita tuloaukkoja jalkatilassa. Näin osa lämmöstä siirtyy vastavirtaan kohti konehuonetta sylintereiden ympärille, mutta osa jää myös kabiinia sulattamaan.
Tällä menetelmällä eivät tietenkään koneen öljyt juurikaan lämpiä, joten suosittelen hyvän synteettisen käyttöä ja varovaisia kierroksia, sillä näin lämmitellen sätkä käynnistyy yllättävän hanakasti.
Ostin paikallisesta supermarketista pari pussia sitruunahappoa (1,40 e kpl). Sekoitin yhden noin puoleen litraan vettä. Mitä väkevämpi seos sitä tehokkaampaa, luulisin.
Projektikin on edennyt ja laajentunut. Olen siistinyt konehuonetta museokuntoon pyrkimättä ylientisöintiin. Kaikenlaista pikkuosaa on tullut maalattua ja ruosteet poistettua pinnoista sekä näkökentästä uuden maalipinnan alle.
Olosuhteet ruuvaamiselle ovat nykyään ihan mukavat, mutta tulihan tuota vuosikymmenet touhuttua ulkosalla ja ahtaissa nurkissa. Tosin kaikki tila tuppaa täyttymään, kuten rojun ja kulkimien määrästä arvannette.Tuosta sinisestä sätkästä on ollut tarkoitus avata oma projektitarina. Siinä on AMI 8 -alusta ja tarkoitus on katsastaa se myös Amin painoille. Hitaasti vain etenee monen projektin rintama. Takarivissä Kallefaarao odottaa jäätiellä saamiensa pikkuvaurioiden fiksausta ja AZL3 rekisteröintiä. Kolmas vielä mahtuu perärivistöön talvisäilöön.