Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Aikoinaan maahantuojalta oli saatavilla Killalle noita vanhoja mainoksia ym. materiaalia videokasetteina. Se oli vielä videeolaitteiden aamunsarastuksen aikaa ja tiedän yhden tällaisen nauhan olevan Pohojanmaalla Beta-kotivideomuodossa. Mutta miten saada se toistettua saati siirrettyä digimuotoon.
Nauhan haltijakin liittyi juuri takaisin Kiltaan 🙂
Remierestä on oikein oma keskusteluketjunsakin, etenee hitaasti kuten itse rojektikin 😉
viewtopic.php?f=15&t=3423&p=24797#p24797Viisas menettely. Muistan eräänkin rungon, jota hitsailtiin suurella innolla ja tulos oli ropelli.
Olen ymmärtänyt, ettei sinkitys kuitenkaan ole aisoja vääntänyt, pikemminkin vain vetänyt lommoille laakeita suoria pintoja.
Näiden pitäisi nyt olla ne ensi vuoden taulukot eli sätkän vero hieman laskee:
http://www.ake.fi/AKE/Verotus/Ajoneuvovero/Ymp” onclick=”window.open(this.href);return false;äristöperusteinen+ajoneuvovero.htm (kopio linkki ääkkösten vuoksi)
Moi Kari! Muisti palaa pätkittäin. Olikos siellä tosiaan joku 1-sylinterinen kompura sätkän koneesta modifioituna. Missäköhän kuvat?
Sama tuli mileen ja vanhimmissa koneissahan ei ko. tiivisteitä olekaan eli väljistynyt ohjuri alkaa vääjäämättä vuotamaan enemmän tai vähemmän.
Jos nimenomaan käynnistyksen jälkeen savuttaa, on öljyä varmaan seisonnan aikana valunut pikkuhiljaa palotilaan ohjurin kautta.
Koitan kaivella esiin. Löytyy myös englsnninkielinen artikkeli, joka on ollut tarkoitus kääntää Nyytisiin.
Multa löytyy eri kokoisilla kurkuilla varustrettuja (17-19-22 mm). “Hyvyys” eli toimivuus pitää kokeilla käytännössä. Laita vaikka s-postia fin2cv-ät-saunalahti.fi.
Korkea hatunnosto Mikalle!
Itselläni on pyörinyt mielessä sellainen hybridiratkaisu, jossa sätkän alkuperäinen suhteellisen kevyt tekniikka jäisi sellaisenaan keulalle, mutta taka-akselille/pyörille tulisi pienitehoinen sähkömoottori-/moottorit ja kohtuullinen akusto vaikkapa rungon sisään. Lyhyet kaupunkiajot (max. 50 km/h) voisi hoitaa täysin sähkökäyttöisenä, mutta vaikkapa siirtymän kiltatapahtumaan normaalisti myrkyttäen. Ehkäpä sähköavustuksen voisi kytkeä mukaan ylämäkiin ja ohituksiin. Jarrutusenergia tietysti talteen. Lataus kotona myös mahdollisesti aurinkopaneleilla/tuuligeneraattorilla.
Kokonaan toinen juttu on sitten, miten tuo teknisesti toteutettaisiin. Voisin kyllä kuvitella satsaavani asiaan, jos joku toimisi insinöörinä.
Tuo ruoste takaoven ikkunasaumassa on kinkkinen korjata. Parempi isän pistää koko kuljin “paaliin” 🙂
Soittelin konttorille rekisteriotteistani puuttuvista peräkärrypainoista ja sieltä soitettiin jonkun ajan kulutta takaisin, kun olivat asioita itselleen selvitelleet.
Uusiin rekisteriotteisiin siirryttäessä on tosiaan jonkun verran tietoja kadonnut otteilta. Lupasivat lisätä ne vanhan otteen mukaisiksi seuraavassa katsastuksessa.
Yllättävää oli tieto, että nykyään suurin sallittu jarrullinen kärryn paino olisi sama kuin vetoauton kokonaismassa (=omapaino+kantavuus) silloin, kun valmistaja ei ole ilmoittanut painoja. Tällä opilla olisi esim. Acadianen kärryn paino jarrullisena yli 1200 kg. jarruttoma on sääntö maksimissaan puolet omapainosta kuten ennenkin.
Kysyin myös suurinta sallittua kärryn leveyttä ja se on kuulemma 2,5 m kaikille henkilöautoille. Ennen tähänkin oli autokohtaiset tiedot, mutta iilmeisesti ei enää.
Hieman jäi sellainen tutina, oliko konttorillakaan kaikki tiedot ajan tasalla 😉
@texwiller wrote:
@HENKKA wrote:
Ei sitä ongelmaa ole sätkässä, mutta Dyanessa on akkuteline tiellä. Otan vastaan hyviä vinkkejä vaihdelootan öljynvaihtoon. Öljyntäyttöproppu avataan 21 mm.n kiintoavaimella, sillä hylsy ei mahdu akkutelineen jalan ohitse. Akkutelineitä on Dyanessa ainakin kahta mallia, joista ohuemman kanssa ei varmaankaan ole samaa ongelmaa kuin minun telineessä.
Dyanen akkuteline onkin idioottimaisesti rakennettu. Vähän tyyliin- laitetaan se nyt vaan jotenkin . Akkutelineen laatikonpuoleiseen pulttireikään olen sahannut raon, joten sen saa vedettyä ulos avaamalla nuo kaksi ulommaista. Ehkä niihinkin voisi nuo raot sahata? 🙄 silloin voisi sitä liikauttaa vain hiukan sivuun ja nostaa pois.
Öljyproppua olen availlut pitkävartisella kiintoavaimella, mutta käsivarsiin tahtoo silti jäädä kissanraapamia siinäkin.
Uusien öljyjen valuttamista varten löysin muuten kirpparilta neitseellisen lue: uuden, 💡 perähuuhteluastian kolmekymmenluvulta – hah hah – kaveri vieressä hymyili lopulta vapautuneesti kun paljastin ajatusteni kulun – kertoen että sillä saisi sätkän laatikon öljynvaihdon sujumaan trattiletkukontsruktion sijaan – perä kuin perä. Sellainen emaloitu ,litran vetoinen astia se on, pohjan reunassa on ulostulo letkulle – öljynvaihdosta tulee suorastaan nautittava tapahtuma -melkeinpä medicaalinen toimenpide. Siihenhän se on suunniteltukin -perähuuhteluun! 😆 –Piti vaihteistoöljy vaihtaa -73 Tiinaan. Sain kuin sainkin loodan kyljessä olevan propun auki, mutta sitä ei saanut kierteiltään pois, kun akkutelineen jaka tuli vastaan ennen kierteiden ehtymistä.
Onko tuo vanha teline jotenkin erilainen; Acadianesa en muista ongelmaa tulleen?
Kävin tallin puolella säätämässä varmuuden vuoksi venttiilit, jotka olivatkin kaikki sangen tiukalla. Tallin 10-15C lämmössä kuljin käynnistyi ongelmitta, mutta ei enää seuraavana aamuna parin plus-asteen lämpötilassa eli siis käyeikäy-oireet olivat ennallaan.
Lämmittelin seuraavaksi Visan sytytysantureita kuumailmapuhaltimella ja jonkin ajan kuluttua kone käynnistyi kuin palmun alta.
Arvelin alempaa anturia vialliseksi, koska sitä lämmittelin viimeeksi, mutta vasta ylemmän sensorin vaihtaminen palautti normaalin käynnistyvyyden.
Näin ainakin uskon huomisaamua jännityksellä odotellen.
Ostaisin mielelläni ylimääräisen Visan anturin varalle, jos jollakulla on tarpeettiomana. 3-ta 2-piuhainen malli, ei väliä.