Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Mahtavaa kasarihenkeä. Kyllä tuollaisenkin säilyttäminen olisi jo kulttuuriteko. Lasikuitusarja taitaa olla oikein tehdastekoinen (ei-citroen) ja aikanaan kalliilla ostettu. Äkkiseltään ajateltuna oikein kohtuuhinta ellei sitten runko ja tekniikka kanttuvei.
2-komponenttinen epoksimaali pintaan, sellainen joka ei tarvitse välttämättä pintamaalia. Ennenvanhaan legendaarinen oli teollisuusmaali “Inerta”. Ainakin tukivarret kannattaa kuitenkin käsitellä massalla maalauksen lisäksi vaikka se pilaakin ulkonäön.
Puutelistalla on varapyörätilan metallikansi. Tällainen on käsittääkseni ollut malleissa, joissa varapyörä on sijoitettu konehuoneeseen. Tai sitten se on ollut lisävaruste malleissa, jossa on kippaava takapenkki, kuten tuossa 1979 vuoden esitekuvassa.
Myöskin tasaisen hyvät AXO-etuvilkunlasit kelpaisivat. Nyt toinen on uusi ja toinen haalistunut.
Jos on edellämainittuja tarjota, olisin kiinnostunut.
Joissakin rungoissa pitkittäissikkauksia olen nähnytkin.
Museokatsastajaa tuollaiset yksityiskohdat eivät hetkauta eikä hänellä voi tietenkään olla tuon tasoisista yksityiskohdista tietoakaan, lähinnä on kyse omista tavoitteista. Museokatsastuksessa tärkeintä on, että ulos näkyvät detaljit ovat alkuperäisiä tai ainakin “ajankohdan mukaisia”. Esim. pohjapellit voivat olla käsittääkseni vaikka suorasta tavarasta (kunnolla tehtynä). Toki se on vähemmän alkuperäistä, mutta ei este museoinnille, kun ei ole silmissä.
Parempi näin, kun harrasteajoneuvoluokkaakaan ei olla autorekisteriin aikaan saatu.
Dyane 6:ssa se on vakio, mutta suomitiinoissa kaiketi ei. Poikkirauta oli tuossa kuvanottovaiheessa vielä maalauksessa. Telineeseen kiinnittyy myös tunkki.
Ehkä tarve meni jo ohi, mutta nyt oli konehuone siinä kunnossa, että vaijerit ym. näkyy tästä kuvasta aika hyvin (multa saa isompana sähköpostiin, jos haluat)
