Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Suomessa maahantuoja yleensä kytki nuo toispuoleiset ranskalaisparkit lainvastaisina toiminnasta, mutta aina ko. toimenpidettä ei oltu jaksettu tehdä.
Ja se suutin on nimenomaan se PÄÄsuutin. 2-kurkun suutin on helposti esillä ja itsekin luulin sitä pitkään varsinaiseksi pääsuuttimeksi. Liekö ollut tarkoituksellista tehdä sen vaihto hieman hankalaksi?
Tankokaasuja suunnanvaihtajalla oli Dyanessa ja Amissa 70-luvun alussa ellei jo 60-luvun lopussakin. 1978 Dyane 6:ssani on jo vaijeri.
Eikös Visan kaasarissakin ole se 1-kurkun pääsuutin siellä uimurikammion reunassa pienen porauksen pohjalla ja pääsy sinne kaasarin kyljessä olevan avattavan ruuvin kautta ohkaisella pitkällä meisselillä. Näin ainakin 2CV:n 2-kurkkuisessa.
Haltijana oleminan ei sinänsä aiheuta mitään korotusta, mutta kun haltijan asuinpaikka oli eri (isompi kaupunki) kuin omistajalla ja haltija nuori hiljattain ajokortin saanut henkilö, tuli liki 100 euron ero. Haltija katsotaan ajoneuvon pääkäyttäjäksi ja vakuutus sen mukaan.
Yhtiö on Tapiola, erojahan voi jyvitystyylissä toki olla.
Huomasin perheemme sätkien vakuutuksissa olevan vuosiperusmaksussa erään kulkimen kohdalla liki satasen eron. Asiaa tiedustellessani selvisi, että ero johtuu paitsi haltijaksi merkityn perheenjäsenen eri asuinpaikkakunnasta, myös iästä (nuori henkilö).
Poistin nuoren perheenjäsenen nimen haltijan kohdalta (maksoi 12 eur), mutta pidemmän päälle kannattaa tässä tapauksessa.
Jos paikkakunnalla on Motonet, löytyy 8 mm avolenkkiavain edullisesti.
http://www.motonet.fi/web/guest/muut#query=avolenkki” onclick=”window.open(this.href);return false;
Suora malli 8/9mm 3,70 eur, nivelellä 7,90
Kenties Biltemakin tai vastaava tarjoaa, mutta usein pienin koko on harmillisesti 10 mm.Hitsaustaitoinen tekee helposti vastaavan kuusiokolokantaisesta (8mm kolo) ruuvista työstämällä.
Mainittu Rajalan Erkin niksi on vieläkin paree, koska tarttumapintaa on liittimen ympäri ja pidemmältä matkalta.
Tämä on ihan orkkis AK400, ei edes koskaan hitsattu, mutta muuten hieman ranskalaisittain tekohengitetty.
Mainio reissukuljin ensi kesäksi maailmankokoukseen synnyinseuduilleen 🙂
Kannattaa olla työkaluna 6-kulmainen avolenkkiavaian, joka on erityisesti tarkoitettu jarruputkien liittimien avaamiseen. Teoriassa mahdollista jopa tankkia irrottamatta elleivät putket ole sitten vuosikymmeniä vanhat.
Jostain ruotsinkielisestä aviisista luin, että on mahdollista vaikka käydä työkavereilleen näyttämässä silloin tällöin harrasteajoneuvooan, jos haluaa. Ei siellä sentään mitään varjostajia ole, mutta varmaan pidemmän päälle toimisi tuo iki-ihana “naapurikateus” toimintamalli.
Homma menisi niinkuin museoautojen 30 vrk ajo-oikeus, omantunnon mukaan ja järjen käyttökin on sallittua unohtamatta, että laki on niinkuin se kirjoitetaan.
Jollain kriteerillä tämä tietysti pitää valtiovallalle “myydä”, jos luopuisivat esim. käyttäverosta tai antasivat muita etuja. Työajo ei kuullosta harrastamiselta. Vanhan auton saisi edelleen tietysti pitää myös normaalissa rekisterissä.
No, tuo nyt on vain sen Ruotsin mallin mukainen apinointi. Museoautolla sen sijaan saa mennä töihin 30 päivänä vuodessa 😉
Belgiassa on harrasteautoilta kielletty ajo öiseen aikaan ja Ranskassa saa ajaa vain lähialueellaan ilman erikoislupaa. Jos on tietoa muiden maiden käytännöistä, otan mielellään tietoa vastaan.
Jos asia pääsisi myötätuuleen enemmistöhallituksen sisällä, voisi lopputuloskin olla toivottu. Aiemmin avauksia tästä asiasta on käsittääkseni ollut opposition suunnasta, mutta se on aina köppäisempi lähtökohta.
Linkittäkää tätä tietoa eteenpäin, jotta saadaan lumipalloefekti aikaan.
Kun seuraavan kerran käyt autohajottamolla tai vastaavalla, keräile vanhat sulakkeet konehuoneista talteen. Tosin autojen pitää olla jo hieman vanhempaa kaliiberia.
Metsäautoistakin löytyy kaikenlaista, harmi kun nykyään niitä ei enää entiseen tapaan joka pöheikössä kasva. Vanhasta hylkyvolvosta viimeeksi evakuoin uusiokäyttöön rullaturvavyöt, niskatuet, valoreleet, hyvät johtosarjan pidikkeet, pesurien pumput yms.
Muuten posliinisulake vaikuttaa kyllä alunperinkin olevan kontaktin kannalta aika köppäinen; paljon häviää voltteja niihin löysiin leukoihin. Itselläni oli pitkään juuri tällaisen tarvikesulakerasian muovipohja ruuvien kiinnityksen alta hiushalkeamalla, joka aiheutti mystistä sähkölaitteiden pätkimistä ajon aikana.
Jos pääpaino on valmistenumeropohjaisen kalustoluettelon ylläpito, ei tietosuojan kanssa luulisi olevan ongelmaa. Rekisteroinumeron kauttahan autojen omistajien henkilötiedot ovat joka tapauksessa jakotavaraa, kun vain maksaa Trafian määräämän maksun.
Mitään henkilöluetteloa ei siis olekaan tarkoitus kerätä, mutta onhan se toki yksi oleellinen tieto.
Meikäläinen piti pakurekisteriä joskus 80-luvulla vaatimattomalla menestyksellä. Paraikaa muistelen missä tuo käsikortisto nyt on.
Wanhusten waalijoiden vaivalla aikaansaadussa luettelossa pakutietojakin varmaan on, mutta en ole nähnyt siitä minkäänlaista yhteenvetoa vuosiin, ehkä juuri mainituista tietosuojafobioista johtuen. Jättämällä esim. omistajatiedot pois, julkaisemiseen ei liene estettä ja asia on kai Raadin päätöksen takana.