Akaile

Mika Koivunen kirjoitti:

Itsellä ei ole kovin hyviä kokemuksia noista keskieuroopan kitkoista. Yleensäkkään kitkoista keveissä kulkimissa. Ovat useimmat kovempaa kumiseosta kuin Pohjolaan tarkoitetut mallit. Tuo pinnoitettu misukka voi olla vaikka kuinka hyvä, jos kumi on riittävän pehmeätä ja nastatuksen voi tehdä itse huolella ja vielä liimaten.

Tässä nyt sotketaan tahallisesti tai tahattomasti kahta eri asiaa. “Keskieuroopan kitkat” ovat nimensä mukaisesti k-eurooppaan tarkoitettuja kitkoja, joille on eri vaatimukset kuin kitkoilla, joita kutsutaan Pohjoismaisiksi kitkarenkaiksi. Noilla ensimmäisillä ei ole mitään tekemistä hyvien talvirenkaiden kanssa. Olen maininnut nimenomaan malleja vain tällä pohjola-leimalla.

Mihin perustuu väite “kitkat ja kevyt kuljin ei ole hyvä yhdistelmä”? Painon vähentyessä etenevän liikkeen laki ei ole yhtä kohtalokas kuin raskaalla autolla, eikö?

Ja sitten asia, jonka tietää rättäristit, jotka ajelivat ennen muinoin Michelin X-kesärenkaalla ympäri vuoden ja talvirengaspakkolain murrosvaiheessa: “Tuntui, että kesämisukka oli parempi rengas talvella kuin 135 talvimisukka”. En päässyt tätä “iloa” silloin kokemaan, mutta tätä toteamusta olen pohtinut jälkeenpäin ja pistänyt merkille, että Michelin X:n kesärenkaan pintakuvio muistuttaa modernia kitkarengaskuviointia, eli nimenomaan ne lamellit ovat pitäneet sätkän tiessä kiinni silloinkin.

Toistan vielä kertaalleen, Michelin X talvirenkaasta et saa hyvää rengasta nykymittapuulla, vaikka pinnoittaisit sen uudella kumilla ja tökkisit tuoreet nastat kumiin. Syy on nimenomaan siinä kuvioinnissa. Se mitä Jukka sanoi liikkeellelähdön vaikeudesta pätee myös jarrutukseen osittain.

Omakohtaista kokemusta on samalta päivältä kaameassa lumimyräkässä ensin tuoreella talvimisukalla ja sitten kulkimenvaihto ja heti perään yli 20 vuotta vanhalla Nokian Hakkapeliitalla tienpäälle. Olin totaalisen mykistynyt siitä, että “vanha kovaksi koppuraksi kovettunut” rengas vei mennen tullen Misukkaa. Eikä tämä ollut ainut kerta.

Muuten hyvä, mutta tuosta Misukasta ei saa hyvää talvipyörää tekemälläkään. Samaan hintaan, tai itseasiassa halvemmalla saa uutta Continentalin ContiVikingContact 6:sta koossa 145×15´´. CVC 4:jään olen ollut Xantian alla erittäin tyytyväinen, joten uskoisin sätkänpainoisenkin pysyvän tiessä.

Hyvin on pärjännyt tämän talven parikytävuotta vanhalla Michelinin x m+s 100 kitkarenkaalla ja ensi talvena lähtee kokeiluun ne Contit, joita nyt myytiin Joensuussa halpaan hintaan.

Siispä vaihtoehtoja kyllä on ja omien kokemusten mukaan tuo Misukan talvipiikki on huonoin vaihtoehto näistä rinkuloista. Tekniikka kehittyy, myös renkaissa.

jiipee kirjoitti:

mika2cv kirjoitti:

Kannattaa käyttää lällätintä. Nykysellä versiolla voit laittaa ”YV:n” ainoastaan ketjun aloittajalle.
Tarkoitus on selvittää muita yksityisviesti mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

…
No, eikös tuon YV:n saa aikaan ainakin osto-/myynti-ilmoituksissa sillä, kun lisää viesitin perään s-p -ositten ja puh. nro:n. Ei tarttis sivuille mitään ylimääräisiä vääntöjä. Tai sitten en taaskaan ymärrä mihin noita YV-”viestejä” tarvitaan!!!???

Eli TARVITAANKO YV-VIESTEJÄ FOORUMIN SIVUILLA?!?!

Katsos kun kaikki eivät halua jakaa noita identifiointitietojaan julkisella foorumilla. Kannattaa tutustua aihealueisiin: identiteettivarkaus, spam, hakurobotit, palvelunestohyökkäykset, internetin muistijälki, nykyajan työnhaku, CV-aikakausi, itsensä googlaaminen jne.

Jalppis kirjoitti:

23kpl jäi myymälään: Joensuun Rengas-Expertti. Jos nyt oikein ymmärsin koodin renkaan kyljessä ovat 46 viikolla tehtyjä vuonna 2012…

Päivitys: 15 rengasta jäljellä.
Tarkka malli:
http://www.tyrereviews.co.uk/Tyre/Continental/WinterContact-TS-800.htm

Oli aine mikä tahansa niin hyvä nyrkkisääntö mielessä on “minne suolavesi menee?” ja sitä vastaan pyrkii toimillaan vaikuttamaan. Kotelot, saumat, kaksois-kolmoispeltirakenteiden välit jne. Runko olisi hyvä kieritellä irrallaan eri asennoissa antaen öljyn valua jokaikiseen saumaan ja jättää sinne kalvoksi vettä vastaan. Ei myöskään olisi pahitteeksi ruiskaista rungon sisään paineilman avaulla 50/50 suhteessa öljyn ja massan sekoitusta. Tästä on se apu, että kun löysä öljy on juossut saumoihin niin bituumimassa pitää öljyn peseytymättömänä, ja taasen öljy massassa massan kovettumattomana.

Korin kynnyskotelot halajavat samaa käsittelyä. Korin pohjapeltien kohdalla kannattaa miettiä, että ehjäkin maalipinta alkaa ruostumaan, kun pienet kivet tekevät reikiä maalikalvoon. Sen vuoksi sielläkin olisi hyvä olla elastista kovettumatonta massaa, jotta iskemät menevät umpeen “kapillaarisesti” vaakatasossa. Kuumasinkityllä pinnalla ympäröivän sinkin reaktio on samanlainen mikrovaurioille.

Korin sisäpuolella erinäisiä saumoja on kitattu tehtaalla umpeen akryylimassan kaltaisella ylimaalattavalla töhnällä. En ole näiden ystävä, sillä lähes poikkeuksetta tämän kovan massan alta löytyy muhinutta ruostetta. Revin massat pois, lotraan maalilla ja juoksutan vielä lopuksi ohutta öljyä ko. paikkoihin. Mitään en ole onnistunut tahraamaan, sillä lattiamattojen alle sijoitettu ritilämatto ja “ruohomatto” pitävät huolen, ettei näitä pintoja vasten matkatavarat matkaa.

Ovet ovat yksi murheenkryyni myös. Näistä olen havainnut, että jopa ikkunakehysten lahoaminen estyy kun ovi on viettänyt aikaa ylösalaisin kyllästyen tippakannulla pudoteltuun öljyyn. Muutaman reiän voi porata sisäpuolelle tarvittaessa. Hameväki kannattaa ohjeistaa, ettei “lääpi” jalallaan ovea pariin seuraavaan vuoteen. Näiden tahrojen pyyhkimisen jälkeen keväinen ensipesu on suorastaan hassu, kun näkee aina mistä saumasta öljy yrittää edelleen puskea läpi. Se on pieni murhe, kun tietää, että aine tekee työtään, eli suojaa ruostetta vastaan. Erityisesti Dyanen etuovien alareunojen rakenne on sellainen, että siellä on todellakin hyvä olla ainetta veden sijasta.

Tähän aihepiirin on monia näkemyksiä ja myös ekologisesta näkökulmasta. Yo. suojaustapa on omani ja voin myös perustella sitä sillä, että auto ei muutenkaan ole mikään ekotuote. Kokonaisuudessaan tippuvat öljypisarat ovat määrällisesti vähemmän kuin keskivertoauton moottorivuoto parkkipaikalle. Näistäkin pisaroista osan voi pudotella tallinsa lattialle käsittelyn ensiviikkoina.

En tarkoittanut kannanottoani päänaukomiseksi (kenellekkään) tai kyseisen öljyn morkkaamiseksi. Yritin kärkevällä tyylilläni vain nostaa esiin sen seikan, että 2cv-sissit säästävät välillä mitä älyttömimmissä asioissa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että monelle kuljin on kuitenkin erittäin rakas kapistus.

Tuosta mainitusta British Classic Motor Oilista ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta sen tuoteselosteeseen tutustuen sanoisin muutaman asian:
Huonoa:
-Viskositeetti. JYM:in laittamassa linkissä näkyy erittäin hyvin minkälaista tervaa tämän luokan öljy on kylmässä. Täällä etelässä oli joulukuussa lämpöasteita enemmän kuin Keski-Suomessa juhannuksena, joten “kesäsäässäkin” olisi ajoittain hyvää olla juoksevaa öljyä. Kahdessa viimeisimmässä koneessani 5W40 (Castrol Magnatec) on pysynyt sisällä erittäin hyvin. Avaamattomissa koneissa Valvoline Max Life 10W40 tai 5W30, molemmista erittäin hyviä kokemuksia. Öljyvuodot venttiilinohjurien brillitiivisteistä jopa loppunut tällä öljyllä.

-“Täyttää vaatimukset aikakausille 1960 – 1980” Vaikka tätä lausetta käytetään myyntilauseena niin tämä ei muuten ole positiivinen aspekti. Perustelut: Tuon aikakauden jälkeen öljyiltä on alettu vaatimaan enemmän. Toleranssit ovat pienentyneet, turbokoneissa lämpötila-alueet kovempia, viritysastetta nostettu, hyrdaulisten venttiilinnostinten kanavien pitää pysyä puhtaana jne. jne. Viittaukseni “Ruohonleikkuriöljyihin” liittyi tähän, sillä vanhat ruohonleikkurit edustavat 20-luvun moottoritekniikkaa ja niissä on melko sama mitä öljyä niille antaa. 2cv:n moottori sen sijaan on ollut osittain aikaansa edellä, enkä pistäisi 2cv:n konetta aikajanalla samalle viivalle ruohonleikkurin kanssa.

Hyvää:
-“Sisältää kuormituksen kestoa parantavaa ZDDP-lisäainetta.” Tämä on juurikin sitä voiteluainetta, joka on hyväksi 2cv-tyyppisen nokka-akselin nostokoneistoa varten. Tätä ainetta saa myös pullossa: http://www.redlineoil.com/product.aspx?pid=121&pcid=21
Myrkyllisyytensä vuoksi aine on poistettu tai vähennetty nykymoottoriöljyjen sisällöstä. En kuitenkaan usko, että pienellä vuosiajomäärällä ja kevyellä kaasulla nokkaa saa pilalle kymmenessä vuodessa käyttämällä öljyä, jossa ei tätä ZDDP:tä ole. Väitteeni perustan siihen, että uusien öljyjen muut kitkaominaisuudet ovat vanhoja öljyjä paremmat ja epäpuhtauksiakin on vähemmän öljyn seassa, jolloin nokkien pinnat pysyvät hyvänä.

Vaikka mainitsin muutaman öljymerkin ja kyseenalaistin nuo pari kohtaa tuossa yllä niin ehdottomasti tärkein öljyseikka 2cv:ssä on se, että merkistä riippumatta vaihtaa öljyt säännöllisesti. Belgian Andren ja Lassen sanoin; “edes kilometreillä ei ole niinkään väliä, vaan sillä minkä väristä öljy on öljytikussa”.

Hyvän ruosteenestäjän tunnistaa siitä, että se ei kovetu ja se nousee kapillaarisesti uudestaan ja uudestaan. Tämä estää kosteuden muhimisen pinnalla. Tunnettuja aineita: Höyrykoneen sylinteriöljy, puhtaan moottoriöljyn ja bituumiruostesuojamassan sekoitus, öljyn ja vaseliinin sekoitus…jne.