Akaile

Laturi ei vanhuuttaan väsähdä, melkeimpä yleistäisin, että se joko toimii tai ei toimi.
Alkuperäinen latausmittari ei kerro aina totuutta kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen. Valkoinen alue on jotakuinkin 12.5 voltista 14.5 volttiin, mutta jos esim. korin ja akun välinen maadoitus on huono, tuo mittari voi huijata parikin volttia.

Tapauksessasi epäilen vanhaa mekaanista latauksen säätäjää. Tarkempia mittauksia varten suosittelen kuitenkin yleismittaria. Suora mittaus akun navoista ja sen perusteella toimenpiteet.

Nelkussa virtalukon pohja on ruuvilla muistaakseni, vai oliko vain Dyanessa? Kuitenkin, pohja irti ja sieltä löytyy liittimien nastat, jotka monesti ovat hapettuneet tai kuluneet uralle. Pinnat puhtaaksi, kevyt vaseliini ja uratapauksessa liittimistä tongeilla kääntämällä ne urat saa toiseen kohtaan ja uutta kulutuspintaa. Jos näitä kunnostustoimenpiteitä ei pysty tekemään, eli kunto todella huono niin pohjia saa irallisena.

Kutosessa pohja on sokka-pannalla noin peukalon verran pohjasta ylöspäin, piikillä panta pois ja pohja on käsissä. Sen sisällä oleva kiertomekanismi onkin sitten vähän viheliäisempi ottaa auki: Kyljessä näkyy pieni muovihammas, joka painetaan sisäänpäin ja samalla siulua pyöräytetään aukipäin. Lähtee yleensä suht iisisti, mutta irrottaessa kannattaa huolella painaa mieleen alkuasento. Tämän voi nimittäin kasata väärin ja sitten se ei toimi. Yrityksellä ja erehdyksellä kertasin tätä Puolassa viime kesänä erään saksalaisen kulkimen yhteydessä. Auki saatuasi löydät myöskin kontaktipintoja, jotka saattavat olla vihreässä kuparimönjässä yms. Putsaus ja voitelu.

Jos et halua avata virtalukon pohjaa, mutta haluat sulkea sen pois potentieaalisena vikapaikkana niin tee hyppylanka kahdella pyöreällä urosliittimellä ja tällä langalla ennen ajoonlähtöä yhdistät virtalukon pohjassa olevat kaksi vierekkäistä johtoa yhteen. Muista myös kääntää virta-avain varmuudeksi päälläoloasentoon, sillä muuten rattilukko napsahtaa päälle ajaessa. Jos on kolminapainen pohja, niin hyppylankaan tehdään y-haara ja siitä tyrkätään sähköä virtalukon kolmanteen johtoon hetkellisesti, eli vain starttauksen ajan.

Jos näillä asetuksilla virtapuoli pelaa pätkimättä niin vika on virtalukossa ja tarkalleen ottaen siellä pohjan kontakteissa.

Saitko nuo tyngät irti?

Jos yläpuolella on tynkää edes pätkä, siihen voisi koittaa isolla virralla hitsata vääntövartta. Samalla hitsauslämpö antaa riittävän alkusysäyksen irtoamiselle. Jos tämä ei onnistu ja tynkää on, niin isoilla putkitongeilla voi koittaa vääntää. Mikäli tämäkään ei onnistu niin alapuolelta pistepuikolla mahdollisimman keskelle piste ja pienellä terällä läpireikä. siihen sitten jatkoreikää oikeaa kierretappia sopivasti pienemmällä terällä ja lopuksi uudet kierteet. Hankalahko homma, mutta niin on spiraaliputkien taiteilu toisen akseliputken sisäänkin..

Pulttien katkeamistavasta päätellen epäilen materiaali/karkaisu- tai momenttivirhettä. Momenttivirheellä tarkoitan pultin ylikireyttä, jolloin liiassa jännitystilassa ollut pultti napsahtaa täräyksessä, kun vetolujuus ylittyy hetkellisesti. Muutoin nuo pultin jämät kuvassa näyttävät siltä mitä pitääkin. Akselipultti on suunniteltu katkeamaan varresta, ei kierteestä. Siitä johtuu ohuempi kohta pultin keskivaiheella.

Kuten olen sanonut jo aiemmin useampaankin otteeseen; niin kauan kun saamme bensaa huoltoasemalta, eikä vanhalla polttomoottorilla ajelu ole muutoin laitonta niin kannattaa körötellä suupielet hymyssä ja maksaa onnellisena veroja valtion pohjattomaan kirstuun, josta varat ohjataan ihan muualle kuin tieverkostomme parantamiseen ja ylläpitoon. Niin kauan kuin kaksi ensimmäistä pointtia täyttyy, harrastaminen jatkuu perinteisellä tekniikalla ja perinteisin menoin, mutta laittomuuden astuessa voimaan siirrymme kollektiivi-iltoihin valokuvien, videoiden ja tarinoiden ääreen. Niitä on paljon vaikeampi viedä meiltä pois.

Toistaiseksi en ole havainnut, että rättisitikalla ajaminen olisi kalliimpaa kuin kovakattoisella muovipulkalla Oy:ssä nimeltä Suomi.

Niin, mainitsematta jäi, että toisen tukivarren joutuu irrottamaan, luonnollisesti.

Jos on nostajia joka nurkkaan tai hyvä kattokoukku tallissa ja talja, tai pylväsnosturi niin ottaisin ehkäpä myös korin irti ennemmin kuin askartelisin em. ohjein. Ajallisesti korin irrotus ottaa vähemmän aikaa kuin nyhertely. Tsemppiä projektiin, kuulostaa ärsyttävältä vikaantumiselta.

Citikatti kirjoitti:

Vuosikaudet oli Nyytisissä tapahtumailmoitukset loogisesti aikajärjestyksessä, joka oli selkeä ja hieno asia. Viime vuonna näin ei enää ollut, joka teki ilmoitusten etsimisestä hankalaa. Tuohon päälle vielä se, ettei tapahtumia mainittu edes sisällysluettelossa. Tuohon vanhaan selkeään systeemiin olisi hyvä palata takaisin.

Komppaan tässä Citikattia mm. kronologisuuden osalta. Ymmärrän, että kyseessä on kerholehti ja ns. Killan tapahtumat halutaan nostaa esille. Mielestäni kuitenkin tapahtuma, joka on “sätkävierailun” väärti saisi olla listoilla järjestävään tahoon katsomatta. Omat perusteluni liittyy ihan kalenterin käyttöön: Tässä maalis- huhtikuun tienoolla alan katsomaan seuraavaa puolta vuotta eteenpäin, sillä pahimmillaan menoa on joka viikonlopulle. Silloin otan myös Nyytiskalenterin käteen ja merkkaan kalenteriin potentiaaliset tapahtumat, joissa haluaisin vierailla. Nykyisessä ilmoitusmuodossa se menee siten, että ensin katsot 3-4 kk kuntoon ja sitten “ai prkl täällä oli nämäkin, voi vitalis, että nämäkin on ihan turhaan eroteltuna…” ja sitten uudestaan. Pieni riesa ihmiskunnalle, mutta riittävä yhdelle tai useammalle aivosolulle.

Mä oon käyttänyt tätä, yllättävän riittoisa paketti konepeltiin: http://www.biltema.fi/fi/Autoilu—MP/Autotarvikkeet/Aanenvaimennin/Aanenvaimennushuopa-2000021215/
Liimoista olen huomannut tuon huovan kiinnityksessä, että vähiten nirsoileva liima lämpötilavaihteluiden ja gravitaation suhteen on uretaanivaahto. Sinne tänne vaahtonypyköitä ja kuivuminen siten, että konepelti makaa selällään puhtaalla alustalla. Huovan huolellinen painelu liimakohdista.

Se mitä oli mainintaa, että tämä on se tärkein vaimeintaja koko äänieristyksessä pitää siltä osin paikkaansa, että konepellin huovalla lähtee rumpukotelomainen metelöinti ja suurin osa mekaanisista kilinöistä yms. Tärkein on kuitenkin kaikki rintapellin reiät; ei yhtään ylimääräistä reikää, ml. tankokaasun läpivientikumin eheys.

Bitumimatolla saumattomasti äänieristämällä saa oikeastaan samalla paksun pinnoitteen suolasumua vastaan. Moottorin, vaihteiston tai vetoakselien vuotaessa jossain vaiheessa kulkimen elämänkaarta konehuone saa tasaisen rasvapinnoitteen, eikä ruoste ole niinkään rintapellin ongelma. Ongelmapaikkoja ovat hattuhyllyn ja sen kohdan rintapellin ruostuminen sadeveden vuotaessa kabiinissa hattuhyllylle jatkuvasti. Toinen paikka on konepellin saranan sauma, joka mielestäni kannattaa avata pistehitsauksistaan ja pop-niitata takaisin rasvan kanssa. Syksyisin tippakannulla saranan ja korin väliin liru öljyä, joka yhdessä rasvan kanssa pitää lahon poissa.

nm. Jo 11 vuotta hiljaisista tiinattarista ja ajon aikana musiikista nautiskellut eristäjä.