Kohteena Citroen 2CV6 vaihteisto, joka on jonkun kelvottoman germaaninremontoima, paikalleenasennuksen yhteydessä huomattiin ettei vaihdekepakko mihinkään liiku… No, mikäs siinä, tulihan ne jarrut sitten turhanpäiten päivitettyä rummuista levyiksi, ja sai askarrella rummut takas, sisältäen siis nesteiden vaihdon toisentyyppisiin ja takaisin… Ja takajarrusylinterit ja pääsylinteri tietenkin, mutta ne on ihan toinen tarina sitten..!
Asiaan, tämä on sellainen nopeutettu versio..:
Tällainen on Rättärin vaihteisto, pestynä ja puunattuna, jarrut poistettuna. Yleensähän nämä ovat remontin alkaessa hieman öljyisempiä…
Kansi auki, alta paljastuu vaihteensiirtäjän tankoja kolme kipaletta. Syy vaihdekepin liikkumattomuuteen paljastuu ekasta kasausvirheestä, oli sitten kansi tällätty vailla täyttä ymmärrystä paikalleen ja siten aiheutettu keskimmäisen siirtäjätangon vääntyminen…
Keskimmäisen siirtäjätangon lukintakuula on hyvä muistaa ottaa tässä vaiheessa pois. Muuten se kuitenkin lentää jonnekin, yleensä laatikon sisälle. Varsinkin jos kannen avaa laatikon ollessa kiinni Rättärissä…
Tässä vaiheessa sitten mennäänkin perälle, eli takapääty irti. Jos ei ole muistanut öljyjä poistaa laatikosta niin viimeistään tässä vaiheessa ne ovat pöydällä…
Päätykappaleen takaa paljastuukin sitten pari laakeria sekä päätymutterit ja nopeusmittarin käyttöpyörä. Nämä mutterit tapaavat näissä löystymään ajanoloon, niitä kiristämällä saattaa saada laatikon hieman hiljentymään, toisinaan ei sillä ole mitään vaikutusta…
Päätymuttereita irroitettaessa on laatikko helppo lukita, kytkemällä kaksi vaihdetta samanaikaisesti päälle. Esimerkiksi ykkönen ja nelonen, ei varmasti pyöri mikään sen jälkeen… Hyvä on myös tässä kohtaa muistaa alemmalla akselilla olevan vasenkätisen kierteen..!
Jonka jälkeen voikin sitten napsia vaihteensiirtäjän tangot lipettiin. Reunimmaisten kanssa on sitten hyvä muistaa että niiden alta paljastuu lukintakuulia jousien kanssa, ne tulee aika lujaa kohti ja otsaan osuessaan tekee jännän jäljen joka on yllättävän pitkään kipiä… (mistäkö tiedän???)
Ylemmän akselin siirtohaarukat voi nostella pois samoin tein, nelosen haarukka taas lähtee vasta sitten kun ylempi akseli on poistettu…
Sitten vuorossa ovatkin vetoakselin lähdöt, irti vaan. Tietenkin on hyvä muistaa varoa tiivistettä, ellei niitä ole uusia muistanut hankkia tilalle..!
Laakerivälyksen säätölevyt on hyvä poistaa myös tässä vaiheessa. Mikäli jostain syystä laatikon kasaa entisillä laakereilla, niin sitten on hyvä pitää mielessä säätölevyjen paksuudet ja paikat, muuten niillä ei niin väliä ole, kun niiden määrät pitää kuitenkin määrittää uudelleen…
Kytkinkopan pulttien ja vetoakseleiden irroituksen jälkeen kytkinkoppa irtoaakin yleensä pienellä kuminuijan avustuksella. Harvoin on tarvinnut lujaa lyödä, pieni kopautus riittää tässä…
Kehtaisiko tuota laakeripintaa kovin hyväksi väittää..? Ja vielä kunnostetusta laatikosta..!
Kytkinakselin laakeri on kiinni tällaisella laipalla, pulti pois ja alta paljastuu lukkorengas joka sekin pitää poistaa. Tuo laippa oli sitten vetäisty sujuvasti mutkalle, se toinen kasausvirhe, joka sitten aiheutti noin kolmen millin päittäisvälyksen pääakselille..! Ei ihan kamalan hyvä asia sekään ajossa olisi, aina kun siirtyisi vedosta moottorilla jarruutteluun, tuntuisi jänniä nykäisyjä, eikä se hyvää voimansiirrolle tee…
Het ekaks tuo ylemmän akselin päätymutteri pois…
…jonka jälkee irtoaa laakeri, yleensä ilman isompaa väkivaltaa…
Siitä sitten laakerin jälkeen poistuukin ns. kolmosen ratas ja kakkosen ja kolmosen rattaan välinen holkki…
Ja tuo pitäis saada taisteltua pois tuolta..!
Sopivasti siirtelemällä ykkös-pakki sekä kakkos-kolmos kytkentäholkkia, sekä taistelemalla nelosen siirtohaarukan kanssa, kyllä se sieltä pois muljahtaa…
Kytkinakselin sisällä oleva neulalaakeri on hyvä muistaa poistaa tässä vaiheessa, ettei se rikkoudu työn tuoksinassa..!
Ja nyt vasta nelosen siirtohaarukka suostuu poistumaan. Mieluusti sen olisi jo paljon aiemmin pois edestä ottanut…
Sitten onkin tuon alemmaltan akselin päätymutterin vuoro…
Jonka jälkeen onkin alempi akseli poisnostettavissa..!
Sisältä sitten tippuu halkaistu neulahäkki, sekä isompi halkaisematon neulahäkki..! Toivotaan niiden olevan ehjiä…
Tämän jälkeen voikin jo nostella alemman akselin kaverina olleen ryhmäpyörästön pois kuljeksimasta…
…jonka poisto jälkeen kytkinakseli sitten mahtuukin tulemaan aivan luonnollista reittiä..!
Tässä ne lelut sitten on mitä sieltä sisältä löytyy..! Tuon verran on osia laatikkoon sijoiteltu, jonka toteutustapa on hieman ”erikoinen” verrattuna normaalimmin toteutettuun…
Ja tässä sitten lelut niputettuna siten kuin ne ovat laatikon sisällä. Vain kuoret ympäriltä puuttuvat..!
Tässä nämä takapäätyyn tulevat laakerit, ”päivityspaketti”… Teetin joskus laakereita, kun ei niitä enää saa näihin… Tai saa, jostain on löytynyt jotain vanhaa varastoa jonkun kilpatiimin varastoista..?
Siis näitä kaksirivisiä urakuulalaakereita, laipallisia… Muuten on ihan standardimittaisia, mutta tuo laippa..! Yksirivisenä löytyy lukkorenkaallisena, kaksiriviseen sitten pittää teettää tuo rengasura…
Ja sitten se kasaus seuraavaks..:
Kytkinakselin laakeri oli tietenkin vaihdettavien listalla. Lukitus siitä tuurnalla pois, ja sitten…
…reipas nytkäys 32mm lenkillä, luonnollisesti myötäpäivään..! Jälleen vasenkätinen mutteri tuossa…
Vanha laakeri sitten päätti lähteä osina irti, ei suostunut yhtenä kappaleena poistumaan. Toisaalta, mitäpä tuolla rikkinäisellä oliskaan tehnyt..?
Siitä sitten uudelle laakerille lämpöjä, jotta se mennee sutjakammin paikallensa.
Tässä vaiheessa on sitten ehkä jo hyvä mainita noista laakereiden suojauksista. Aikani tuota tuli tutkittua, sekä ihan mietittyäkin, että laittaako kahtapuolta suojatut, vai pitäytyykö suojaamattomissa kuten alunperin. Sitten laakerikaupoissa ”neuvotellessa”, tuli sellainen seikka esille, että nykyautoissa on suojatut laakerit laatikoissa, perusteluna se, että varsinkin ylemmillä akseleilla on ollut paljon voiteluongelmia, kun ajopeli on pitemmän aikaa paikallaan… Ja tällainen tilannehan vielä korostuu näiden harrastelaitteiden kanssa, joten eipä tarvinnut kauaa sitten lopulta tuota asiaa miettiä…
Vetopyörän päästä sitten tarkoilla silmillä onkin kiva katsella lukemia, siihen on kaiverrettu tehtaalla lukemat, mihin mittaan akselin pää pitää tulla mitattuna perän keskilinjalta..!
Ja siinä sitä paikkaa sitten mittaillaankin… Kyseinen mittaus on hyvä tehdä, jotta hammaskosketus tulee oikeaksi. Voihan sen toki tehdä väriaineilla ja sensemmoisillakin, mutta helpompaa se on tehdä näin kun kerran Píerre on valmiit mitat antanut…
Mittauksia varten paikalleen ei tarvitse laittaa kuin päätylaakeri, kolmosen ratas ja sen kaveriksi tuleva sovitusprikka joka määrää kyseisen hammaskosketuksen…
Akselin paikka kun on mitattu oikeaksi, niin sitten voikin heitellä kytkinakselin paikallensa. Helposti voisi mieleen tulla että se menisi toista kautta, mutta ei tuo ratas oikein sovi tuosta reiästä läpi…
Ja sitten alemman akselin lelut, eli ryhmäpyörä…
…ja nelosen kytkentäholkki ja ratas…
Fiksumpi sälli olis kyllä tällänny ensin nuo alemman akselin kamppeet tuonne ”väijyyn” ja sitten vasta taputellu tuon kytkinakselin paikalleen…
Tässä vaiheessa sitten onkin aika laitella sovitusprikka paikalleen, sekä päätylaakeri perään. Homma menee paljon helpommin kun kääntää laatikon pystyyn ja sitten antaa lohkolle hieman lämpöjä…
Laatikon ollessa pystyssä, onkin helppo heitellä ryhmäpyörän sisään sinne kuuluvat isompi neulahäkki…
…ja päittäiskuorman ottava neulalaakeri…
Alemmalle akselille on muistettava laittaa kahdesta osasta koostuva neulahäkki…
…jonka jälkeen akseli onkin valmis paikalleen pudoteltavaksi. Tietenkin sen verran varoen että neulalaakerit paikallaan pysyvät..! Vaseliinilla voi tietenkin ”liimailla” osia paikalleen jos on pelkoa ettei palikat pysy paikallaan asennuksen aikana…
Ja siellä lepää..!
Päätymutteria unohtamatta… Hyvä on laittaa jotain millä tuon laakerin saa lukittua paikalleen, ettei se luiskahda pois paikaltaan, iso prikka (tai rullaluistimen vanhoja laakereita, kuten tuli käytettyä tässä) päädyn pultin kanssa…
Nelosen siirtäjähaarukkaa ei passaa unohtaa, muuten pitää sitten ylempi akseli purkaa pois..!
Kytkinakselin sisään tuleva neulalaakeri saa jo mennä paikalleen tässä vaiheessa. Jos se ei halua siellä pysyä, niin vaseliini kyllä tuossakin auttaa…
Kakkos-kolmos-siirtoholkin lukitus on uudempien vaihteistojen tyyppivika, tuppaa irtoamaan. Tässä se on jo näemmää varmistettu, eli meistetty tukevasti kiinni…
Sitten se ”mielenkiintoinen” vaihe kasaamisessa. Ensin kun saa tuon paketin nippuun missä on pakki-ykkös-kakkos-kolmos -pykälien siirtoholkit, niin sitten ne vielä pitäis saada tapeltua tuonne paikalleen. Ensinnäkään tuota pakettia ei meinaa saada yleensä kasaan, menee vain yhdessä tietyssä asennossa, mutta purkautuu kyllä pirun helposti. Sitten paikalleen mennessä tuntuu että kaikki mahdollinen naapurin koirasta lähtien on tuossa hommassa tiellä… Ja yleensä siinä vaiheessa kun tuo paikkansa löytänyt on, niin se kytkinakselin neulalaakeri on paikaltaan poispudonnut, eli tuo pitää uudelleen irroittaa ja taas taistella paikalleen…
Vaan tuolta sen sitten näyttää pitäis kun sen sinne on survottua saanut..! Työvoitto!!!
Vuorossa seuraavaksi onkin sitten kakkosen ja kolmosen rattaan välinen holkki, sekä kolmosen ratas…
…päätylaakeri…
…sekä päätymutteri, joka samalla nopeusmittarin käyttöratas on… Tässä vaiheessa tietenkin voisi muistaa lukita molemmat päätymutterit, jos lukitukset poisjättää, niin mutterit kyllä tiensä päädyn läpi löytää..!
Ja sitten taas kytkinakselin puolelle, sinne laakerille kuuluva lukkorengas olisi seuraavaksi paikalleen pujotettavien listalla…
Lukkorenkaan jälkeen laitetaankin tämä lukituslevy, joka pitää akselin paikallaan toiseen suuntaan…
Sitten loputkin siirtohaarukat paikoilleen…
…ja siirtohaarukoiden akseleita…
…sekä siirtohaarukoiden paikkojen säätämistä. Tärkeää on saada kaikki vaihteen menemään sujuvasti päälle ilman mitään kahinoita jouhevasti… Näihin oli Akailella jossakin mitatkin olemassa..?
Kaipa tuon päädyn jo uskaltaa laittaa… Liekö tuota tiivistemömmöä on jo oppinu kohtuudella käyttämään..?
Tällai… Ei ihan pahasti tursota..?
Sit perän hammaskosketuksen säätöä vielä vähäsen…
Onneks on noita säätölevyjäkin paria eri paksuutta kertyny puretuista laatikoista..! 0,05-1,20mm, sekalaisia kokoja näytti olevan…
Alakaa näyttää jo meleko valamiilta, vielä pieni pinnistys…
Kakkos-kolmos -pykälien lukintakuula ja -jousi paikalleen…
…ja kansi päälle. Huolehtien että vaihdekepakko menee oikeaan koloseen ettei käy kuten edellisellä asentajalla..!
Ja siinä se ny sitten on. Läpikäyty, putsattu, laakeroitu, säädetty, toivottavasti toimiikin käytössä..?
Jäi tuosta muutama välyksen mittauspaikka kuvaamatta, mutta eiköhän noillakin selvinne jotakin…
Pinionpyörän etäisyys selviää siihen pyörään kaiverretusta lukemasta, joka on laatikon kuoren ja kytkinkopan saumakohdasta mitattuna.
Tuossa se mittauspaikka halkileikkauskuvaan piirrettynä, aiemmassa kuvassa tietenkin olisin voinut vähän enemmän selittää mistä kyse on. Mittauksen kun tekee siten kun kuvassa on esitetty, niin mittauksen apuna käytetty ”lattaraudanpätkä” tietenkin pitää ottaa huomioon ja vähentää mittaustuloksesta jotta saa oikean tuloksen aikaan…
Jossain kuvassa olen nähnytkin tuon mainitsemasi lukkorenkaan kytkinakselin neulalaakerille, mielikuva on että urankin olisin joskus nähnyt, mutta ikuna ei ole vastaani tullut renkaalla lukittua laakeria. Tämä onkin taas erittäin hyvä osoitus siitä ettei näissä ole sitä yhtä ainoaa oikeata totuutta..!
Lähde: Jasun foorumikirjoitus