Mika Koivunen

Ei Kilta varmaankaan tarvitse tarvitse kokonaan nettipohjaista liittymistä, mutta edelleen korostan sitä että netistä pitää löytyä selkeät yksiselitteiset ohjeet kuinka pitää toimia.

Varsinkin, kun muutamat vanhemmat kiltalaiset (jotkut) vielä sanoi että suosituksia ei tarvita. Itse ne hommasin ja näin asialle hieman vaivaakin. Ajoin Rantasalmelle ja Vaasaan kysyäkseni voinko saada suosituksen 😉 Lisäksi kierrätin anelukaavakkeen postitse Helsingin ja Vaasan kautta saadakseni originaalit allekirjoitukset aneluun.

Lisäksi olen äärimmäisen iloinen saamistani suosituksista, koska jälkeenpäin olen vasta tajunnut kuin hienoja ja arvostettuja kiltalaisia he ovat!

Btw. Tuon anojan allekirjoituksen pystyy juridisesti välttämään lisäämällä kaavakkeeseen kahdella lauseella “Jäsenmaksun maksaminen katsotaan sähköisen liittymisen allekirjoitukseksi. Maksamalla saamasi jäsenmaksun sitoudut noudattamaan yhdistyksen sääntöjä.”

Mutta…

Kannatan itse nykyistä paperiversio ja suosittelija käytäntöä, koska se lisää Killan yhteishenkeä ja uusien jäsenten yhteishenkeä. Käytäntö ja ohjeet kun on selkeitä, niin kaikki on helppo ja vaivatonta. Olisiko tarpeellista Killan liittymissivuille lisätä kohtaan kaksi, ohje ottaa yhteyttä alueen jaosporvariin suositusten saamiseksi. Tai mennä paikalle jaoksen tapaamiseen suositusten saamiseksi. Eli jotenkin ohjeistaa suositusten saamiseksi. Näin ajatus suosituksista säilyisi. Kun kyselin itse suosituksista, sain muutamalta tiedon ettei niitä välttämättä tarvita.

Huvittavinta tässä “kiistelyssä” on se että itse nään asiassa käyneen näin.

1.
Jäsenanelukaavakkeen alkuperäinen suunittelija / taittaja on ajatellut että tehdään lehtisestä ajaton ja jätetään palautusosoitteen kohdalle paikka mihin kulloinkin tehtävässä oleva Matroona voi liittää omat yhteystietonsa. Mikä on ollut hyvä ja kustannustehokas idea.

2.
Sitten tuli netti ja lomake laitettiin nettiin ja yhteystieto unohtui lisätä…

3.
Koska törmäsin itse ongelmaan, laitoin asiasta viestiä sopivaksi katsomilleni tahoille, jotta asia saadaan korjattua. Aluksi muistaakseni suullisesti webmasterille. Webmasterilla oli silloin melkoinen hässäkkä uusien sivujen kanssa, joten oli täysin ymmärrettävää että kiireessä moni pieni asia saattaa unohtua.

4.
Esitellessäni kaverille anomuslomaketta huomasin saman ongelman, päätin kirjoittaa tänne foorumille, josta alkoi melkoinen “hyökkäys” uudistusta kohtaan, vaikka kyseessä ei ollut edes mikään uudistus vaan pienen virheen korjaus.

Mutta onneksi…

Kaikki ei ole onneksi keskittyneet selittämiseen ja vanhojen tapojen muisteluun, vaan webmasteri on jo korjannut lomakkeen puutteen ja kaikki on itseasiassa jo kunnossa. Sen verran on pakko vielä kommentoida, että jos vaikka vuonna 1971 (en tiedä oliko mahdollista) hait anelulomakkeen Korpivaaralta, saatoit sen varmasti myös sinne palauttaa täytettynä. Eikös olekin johdonmukaista että jos nyt haet lomakkeen internetistä, niin samasta paikasta löytyy tieto mihin sen vois myös palauttaa?

Tai jos sait kaveriltasi vanhan Tekniikan Maailman ja päätit tilata lehden myös itsellesi lehden sivulla olevalla lomakkeella, niin ei ollut tarvetta soittaa kustantajan hallitukselle kysyäksesi mihin tilauskaavakkeen voi palauttaa. Tieto löytyi lomakkeesta ja usein postimaksukin valmiina maksettuna. 😉

Kyllä se onnistuu ei se siitä ole kiinni. Se että asia tehdään helpoksi on hyvää asiakaspalvelua. Ei kaiken tarvitse olla niinkuin kaksikymmentä vuotta sitten. Se että vaalitaan perinteitä ei tarkoita sitä että pitää kangistua vanhoihin kaavoihin.

Hieman uutta tarinaa blogiin sätkättömältä viikolta.
Sätkätön viikko…