Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Enpä voi muuta kuin nostaa hattua harvenneilta hapsiltani Mikalle ja muille tekijöille, jotka jaksavat talkoilla harrastuksemme eteen niin printti-Nyytisissä kuin täällä nettimaailmassakin! Oma yli 35 vuotta toiminut yritykseni yrittää pysyä kehittyvän kehityksen kelkassa nettimaailmassa, joten omakohtaisesti tiedän, että vaihtoehtojen ja “oikeaoppisuuksien suo” on mittaamattoman laaja 😉 Hyvällä tiellä olette!
Tsemppiä pohjoisesta!Jussi, Rovaniemi
Keltamusta -71/76 sätkä meni katto rullalla iloisesti läpi katsastuksesta Rovaniemellä mukavien kilometrien toivotuksin. Mutta on katteet katsastuksessa kohdallaan. Netissä varattu aika 12.45, hinta 49€ ilman päästömittausta. Olin kaksi minuuttia etuajassa, printattu tuore tekninen osa kourassa klo 12.49! Mitattiin iskarit ja jarrut, rytkyteltiin vähän pyöriä.. Käy kultaseppäyrittäjällä kateeksi 😉
Jussi, Rovaniemi
On ollut mukava huomata, että lähes aina muutkin mustakilpisillä ajelevat – merkistä ja koosta riippumatta, morjestavat liikenteessä.
Jussi, Rovaniemi
Naapuristossa asuvan monilapsisen perheen kolme alta kouluikäistä vekaraa käveli kieltämättä varsin runsasmuotoisen äitinsä kanssa pihallani seisovan sätkäni ohitse. Pikkupoika ihaili keltamustaa kuljinta – “Kato äiti, onpa hieno pieni auto”. Muutaman askeleen päästä jatkoi: “Äiti, sinä et kyllä sopisi sen kyytiin!”. Pesueen vauhti kiihtyi äitimuorin kiskoessa jälkikasvua metsäpolulle kohti lähikauppaa..
Jussi, Rovaniemi
Raid Mosquitolla Napapiirillä kesällä käynyt ruotsalainen Kenneth Alexandersson poikkesi tyttärensä ja tyttärentyttärensä kanssa Joulupukin luona Napapiirillä männäviikolla ja pyysi kertomaan terveisiä kaikille Raid-kumppaneille!
Hän kertoi sveitsiläisen Roberton seikkailujen jatkovaiheista. Kasaan teipattun Acadianen alla oli kuulemma Joensuun talkoissa löytynyt alle vanha talvirengas, joka paluumatkalla Ruotsin läpi ajellessa oli sanonut sopimuksensa irti. Kahdeksan paikkausvaahtopurkillisen jälkeen renkaanraato oli jo niin sökä, että matkanteko loppui ja Roberto soitti Kennethille – lähellä Göteborgia kun jo oli. Kenneth otti varastostaan pyöriä mukaansa ja kävi jeesaamassa ontuvaa. Roberto oli Göteborgissa Kennethin luona yötä ja jatkoi laivalla Saksaan, josta matka oli jatkunut ilman lisäkommelluksia kotiin. Parin viikon päästä posteljoonikuriiri oli tuonut maukkaan sveitsiläisen suklaakakun kiitoksena 😉 Kyllä se kiltahenki siis näyttää voivan hyvin länsinaapurissakin, sätkien harvalukuisuudesta huolimatta.
Kenneth näytii samalla kuvia rakenteilla olevasta AK400 matkapakustaan. Sitä saamme varmasti ihailla vielä tulevissa tapahtumissa. Hän harmitteli unohtaneensa ilmoittaa ajoissa tietonsa ApuaHelppiin, mutta sanoi olevansa aina valmis jeesaamaan, jos Svean mailla kiltalainen apua tarvitsee. Yhteystiedot alexfam(ät)telia.com. Puhelin +neljäkuus 322623545 tai vaimolle 708235451. Kirjoittaos ApuaHelpin Ruotsin sivuille lisäksi.Sohjoontuvan alkutalven terveisin Napapiiriltä
Jussi Janger
http://www.taigakoru.fi” onclick=”window.open(this.href);return false;
http://www.facebook.com/taigakoru” onclick=”window.open(this.href);return false;Jussi, Rovaniemi
Hienoa Kiltahenkeä! Kävin morjestamassa mosqiittolaisia Napapiirin tuntumassa Rovaniemen Ounaskosken leirintäalueella. Mukava nähdä nuorta polvea matkassa! Tervetuloa tänne pohjoiseen Bogon puheista huolimatta 😉
Jussi, Rovaniemi
@kari80 wrote:
Oliko kukaan lukijoista paikalla?
Muistanpa hyvin tuon samaisen Hellurallin sätkäilyn varhaisajoilta; kaksi nuortaparia ja sätkät Hillevi ja Wilhelmiina. Nyt ei valitettavasti ole tilaisuutta ajella paikalle täältä pohjoisesta, kesken vasta vilkastuvan turistisesongin. Täytyypä kaivella esille kuvia niistä etäisesti meikäläistä muistuttavista nuorista hippendaaleista 😉 Hyvää Hellurallia vaan kaikille täältä puoluekokousten tulisesta tuiskeesta Napapiiriltä!
PS: http://uusirovaniemi.sitepaper.fi/sitepaper/2012/06/08/sitepaper/lehti.pdf” onclick=”window.open(this.href);return false; Tässä menossa paikallinen “Kesäkiesi” kilpailu (sivu 8)- mielenkiintoinen nähdä, kuinka sätkä pärjää fiiujen ja amerikanrautojen kanssa lukijoiden sympatiseerauksessa 😉
Tv Jussi Janger & Hillevi II
Jussi, Rovaniemi
Noin 37 vuotta sitten sätkäilyn Lahden jaoksessa aloittaneen tervehdys ja jälkikäteinen onnentoivotus vanhan kotikaupungin 2cv-aktiiveille täältä Napapiiriltä!
tv Jussi, Roi
Jussi, Rovaniemi
Puolitoista kesää penkeillä istuneena (n 95kg..) sanon kokemuksesta, että kiinnitä huomiota joustinkumien määrään ja laatuun! Osta suosista uusia kumeja ja tarpeeksi!
Jussi, Rovaniemi
Täällä pohjoisessa meitä avun tarjoajia ei ole tiuhassa, joten mukana ollaan entiseen tapaan. Ja tämä sähköpostitse ilmoittautuminen on oivan vaivaton tapa olla mukana. Apua-Helpin kautta on vuosien myötä tullut monta mielenkiintoista tuttavuutta eri puolilta Eurooppaa – eikä kukaan ole ottanut “turhaan” yhteyttä!
Kiltahengessä tsemppiä Apua-Helpin kasaajille Napapiirin korkeudelta!Jussi, Rovaniemi
Olipa mukava olla mukana kiltatapahtumassa piiitkästä aikaa – vanhahko (1975-83 aktiivina) uusherännyt kiltalainen tunsi kuuluvansa porukkaan. Kiitos erityisesti Sepolle ja Ristolle “vanhojen Lahden aikojen kaivelemisesta”. Uusiosätkänikin toimi moitteetta ja pååsee ensi viikolla yrittäjäporukkamme tapaamisessa Korvalan kestikievarissa lyömään kiilaa ainaiseen Audi-Volvo-nokitteluun 😉 Kultturielämyksenä Perämeren rantasaunassa esitettyä tiivistunnelmaista miesten pornojenkkaa eivät onneksi vastarannan ruotsalaiset nähneet (vaikka umpitäyden konserttisalin kannustusmöykän Luleåssa kuulivatkin) – olisi muuten saattanut matalan perämeren yli juosta porskuttaa Björnien ja Svenien tokka!
-56 projektikin sai uutta puhtia. Täm’ei jää tähän 😉Jussi, Rovaniemi
Ajelin 70-luvun puolivälistä 8 seuraavaa vuotta pelkästään sätkillä – silloisessa Hillevissäni oli takaluukussa teksti “Älähän hättäile”. Ja lisäksi ruuvasin reppupepun vasempaan laitaan polkupyörän turvaviirin (jonka ratsiassa mukana ollut katsastusmies Lahdessa määräsi poistamaan, saatesanoilla “mikä perkele se tämä on..”). Elämäni ainoat ylinopeussakot olen saanut rättärillä Kuopiossa kesällä 1976, kaupunkialueella, muistan vielä lukemankin – 67km/h. Ei kai liikennekäyttäytyminen ole hirveästi kiinni siitä millä ajaa; ennakkoluuloja ja leimakirveitä riittää suuntaan jos toiseenkin. Kyllä samanlaisia räntäpäitä kamikaze-kuskeja tuntuu tien päällä piisaavan aika kattavasti automerkkien koko kirjolle. Itseäni en nosta mitenkään jalustalle; pois se meistä. Minulla vain taitaa olla sellainen geenivirhe, ettei tarvitse tien päällä näyttää tai “opettaa” ketään. Pikkukolhuja ja omiakin töppäyksiä on silti kertynyt.
Omalla kohdallani sätkäkaudella oli pari karmaisevaa ja opettavaista läheltä-piti-tilannetta, jotka opettivat järkeä, malttia ja ennakoimista. Viitostiellä matkalla Lahdesta Kuopioon ajelin silloin muodissa (!) olleen tavan mukaan rekan “imussa”, vesisateessa, katse tiukasti sumussa edessä häämöttävien punaisten lamppujen välissä. Taakseni ilmaantui toinen rekka, sekin aika lähituntumaan. Edelläni ajava rekka vilkutti vasemmalle, minä perässä ja takanani tuleva Scania vielä letkan jatkona. Ohitettavana oli kolmas rekka. Siinä mielettömässä vesisumun kaaoksessa, kolmen rekan puristuksessa, näkyvyyden ollessa liki nollissa ja renkaisen rallatuksen peittäessä alleen rättärin säkätyksen – olo tuntui koko lailla mitättömän pieneltä.. Jäi imussa ajelut. Ja pian sen jälkeen alkanut varusmiespalvelus Kouvolan autokomppaniassa toi sittemmin perspektiiviä isomman kaluston näkövinkkelistä.
Viimeiset parikymmentä vuotta olen ajellut pääasiassa Lapissa ja pitkin poikin maatakin oman firmani kaupparatsuna Ruåtsin raudalla (kehtaako sitä täällä sanoakaan..), niin tiukemmalla turposaapilla kuin nykyisellä pappavolvoriisselillä, keskimäärin 40-50 tkm vuodessa. Vakionopeussäädin on loistava keksintö ja perille pääsee siltikin, vaikkei jokaikistä ohitustilannetta hyödynnäkään. Lisääntyvien nelivetojen snobitteluista liikennevalolähdöissä on turha provosoitua. Autokomppanian maastoajoleireillä iskostui muistiin vanha totuus nelivedoista; mitä maastokykyisempi kulkuneuvo, sitä pahempaan paikkaan sillä jää kiinni 😉
Loppukesällä liikenteeseen saamallani uusiosätkällä ei ehtinyt vielä mainittavaa kokemusta kertyä, mutta onhan se rehellisesti myönnettävä, että hatunnoston harvenneilta hapsiltani ansaitsevat kaikki ne sinnikot, jotka ympärivuotiset arkiajonsakin sätkällä hoitelevat! Turvallisuuden tunne sätkällä tulee vain sitä kautta, että muistaa, kuinka hentoisella pelillä sitä tuolla nykyisten, järjestään ainakin puolitoistatonnisten panssariautojen seassa kulkeekaan – ei siis kannata edelleenkään ehtiä sätkällä onnettomuuspaikalle! Itse tosin harkitseisin kahteenkin kertaan, kummalla kulkimella lähtisin viemään lastenlapsia kotiinsa mummolavierailulta täältä Rovaniemeltä Ouluun, halki Suomen hirvipitoisimpien kairojen; kiinalaisomisteisella V70:llä vaiko sätkällä..
Turvallisia talvitaipaleita kaikille niille, jotka vielä osaavat ja jaksavat!Jussi, Rovaniemi
Noina päivinä on hässäkkä Rovaniemellä kiivaimmillaan, joten Joulupukin tapaamiseen voi olla syytä varata jonotusaikaa 😉 Jos sopivasti omiin työkuvioihimme sattuu sopimaan, perheestämme löytyy erinomaisesti ranskalla pärjääviä naisimmeisiä – esittelemme mielellämme paikkoja ja annamme vinkkejä tilanteen ja kelien mukaan.
Jussi, Rovaniemi
