Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Vaikuttaa vähän siltä, että tuo kolina tulisi jostakin muualta kuin raidetangon pään nivelestä. Jos raidetangonpäässä on kaikki osat paikallaan ja olet saanut tulpan suurinpiirtein oikeaan kireyteen, nivelen ei pitäisi antaa ääntä.
Oletko tarkistanut että välys ei ole hammastankosysteemissä (akseliputken keskellä)? Siellä sisällä on liukulaakerirengas, jonka kuluminen sallii raidetankojen eteen-taakse-liikkeen ja aiheuttaa kolahtelua.
Myös kannattaa tarkistaa onko pyöränlaakeri tiukka, onko olkatappi tiukka sekä sivu- että pystysuunnassa (pystyvälys pitää olla muistaakseni 0,1-0,4 mm), ja onko vetoakseli tiukasti kiristetty pyörännapaan. Jos näissä on väljää, se voi ilmetä kolinana ohjauksessa.
Katso myös, että tukivarren laakeri on välyksetön ja että akseliputki on kunnolla kiinni rungossa.
Tässä oikein mitat sitä lattaraudan palaa varten. Kyseessä on erikoistyökalu MR 3691-3.
(Lähde: Ami 6 Étude Technique et Pratique, Étude No 193, sivu 43)
Pallonivel kannattaa avata, puhdistaa ja sitten koota vaseliinin kanssa. Nivel kootaan niin, että tulppamutteri kierretään ensin kiinni asti ja sitten 1/6 kierrosta takaisinpäin. (Haynesin 2CV-korjausoppaassa on tässä kohdassa painovirhe, se käskee avaamaan vain 1/16 kierrosta. Muissa lukemissani 2CV-korjausoppaissa sanotaan 1/6 kierrosta ja se toimii käytännössä hyvin.)
Jos käytät harituksensäätöosan auki, katso kiristysvaiheessa että raidetangon ulompi pää jää sellaiseen asentoon, että pallonivelen varsi mahtuu liikkumaan vapaasti tukivarren kummassakin ääriasennossa. Eli kun auto seisoo pyörillään, varsi on suunnilleen nivelkuopan reiän keskellä.
Alhaalta ylöspäin lyömällä pitäisi lähteä irti. On tiukka sovitus mutta mitään kartiota en liitoksessa ole huomannut.
Muistelin että rengaspaineista oli puhetta täällä joku vuosi sitten. Tässä silloinen kirjoitukseni keskustelussa http://www.suomen2cvkilta.fi/forum/viewtopic.php?f=3&t=1349&p=5546:
Liian korkeista paineista eturenkaissa on seuraava kokemus: kerran mööttimatkalla ajoin kiltatoverin Dyanea, ja ihmettelin että ohjaus tuntui jotenkin kummalliselta omaan sätkääni verrattuna. Suuntavakavuus oli jotenkin huono. Pysähdyimme tarkistamaan rengaspaineet, jotka olivat 2.0 edessä ja takana. Pudotimme kokeeksi eturenkaiden paineet 1,5:een. Ohjaustuntuma muuttui huomattavasti paremmaksi. Alla oli Michelin 125-nastarenkaat.
Tarkistinpa mielenkiinnosta, mitä tehdas neuvoo rengasasioista. Vuoden 1986 2CV:n omistajan käsikirja sanoo seuraavaa:
Hyväksytyt rengaskoot: Michelin 125-15 X, 135-15 X, 125 X M+S, 135-15 X M+S, 135-15 ZX
edessä 1,4 bar
takana 1,8 barNastarenkaita käytettäessä painetta lisätään 0,2 bar.
Käytettäessä rengasta 135-15 ZX pitää seuraavissa erikoistilanteissa muuttaa paineita:
– kivikkoisilla poluilla eturenkaissa 1,6 bar
– pehmeässä hiekassa 1,0 bar edessä ja takanaTätä saapi itse kukin tulkita ja soveltaa muihin rengasmerkkeihin ja -kokoihin niin kuin parhaaksi näkee.
Ainakin talvella jos eturenkaissa on liikaa painetta niin pito heikkenee huomattavasti ja samalla ohjaus muuttuu epävakaammaksi.
edessä alkaa edelleen heijaamaan puolelta toiselle
Tämä voi johtua myös siitä, että iskunvaimennus ei ole yhtä jäykkä oikealla ja vasemmalla.
Minulla vanhuksessa oli kerran tällainen vika. Voimakkaassa keikutuksessa keula heijasi sivusuunnassa.
Kitkavaimentimien säädön yms askartelun ja tutkimisen jälkeen syyksi paljastui, että toiselta puolelta puuttui tulppalevy vetoakselin yläpäästä. Vetoakseli siis toimi “kaasuiskunvaimentimena” sillä puolella missä tulppa oli tallella. Toiselta puolelta tulppa puuttui, joten alasjoustossa vetoakselin yläpään sisälle ei päässyt muodostumaan painetta ja siksi jousitus oli sillä puolella löysempi.
Kovin tarkasti tuon säätää pystyisi käyttäen neljää puntaria, yhtä jokaisen pyörän alla. Sitten säätäisi varpoja siten että etupyörien ja takapyörien alla olevilla puntareilla olisi prosentuaalisesti samat heitot, tällä eliminoitaisiin se että laitteessa on kuitenkin hieman keskilinjasta poikkeava painopiste…
Tätä oikea-vasen-tasapainoa voi säätää myös niin, että tunkkaa auton toisen pään ylös tarkasti akseliputkien välistä ja sitten mittaa maavarat alas jääneistä nurkista. Mittaus kertoo, onko jousitus tasapainossa vai pitääkö toista nurkkaa nostaa tai laskea.
Erikoistyökaluksi kannattaa sahata tarkalleen rungon leveyden pituinen lankku. Sen puoleenväliin tehdään tussilla tai maalilla merkki. Merkin avulla on helppo laittaa hallitunkki tarkasti keskelle.
Vaihteistoöljyn vaihtoväli on tehtaan ohjeen mukaan 20 000 km.
Jos on laatikko, joka on seissyt varastossa pitkään tai jonka öljyjä ei ole vaihdettu aikoihin, voi tehdä 2-3 öljynvaihtoa esim 500 km välein. Tällä konstilla saa sisuskalut puhtaiksi ilman laatikon avaamista.
Amia tuotiin Suomeen 1960-luvun alkuvuosina, mutta se ei oikein mennyt kaupaksi. Korin muotoiluhan on vastustamattoman kaunis, joten syynä täytyi olla hinta tai värivalikoima…
Tapasin kerran sattumalta automyyjän, joka oli myynyt minun Amini uutena vuonna 1962. Hän sanoi että se oli ainoa Ami jonka heidän liike onnistui myymään.
