Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Siis käsittääkseni kyse oli kuitenkin ihan siitä tavaratilan lattiapellistä eikä takalokasuojista. Näin ollen pitkässä ja lyhyessämallissa in ollut käsittääkseni samanlainen vahvistus ryppy.
Takaloksuja on tokikäsittääkseni viittä eri mallia.
-Tiheä ryppyinen lyhyt
-Tiheä ryppyinen lyhyt leveälle vanteelle
-Tiheäryppyinen pitkä leveälle vanteelle
-Harva ryppyinen lyhyt leveälle vanteelle
-Harva ryppyinen pitkä leveälle vanteelleEli alkupään pakuissa kun oli tuo 400 millinen vanne niin takalokasuojat olivat lähempänä toisiaan. Sitten tuli vanne muutos jolloin tarvittiin lisää tilaa renkaalle jolloin lokasuojia tuotiin ulospäin 11 milliä puolellaan.
Sitä vanhus pakun kontin pohjaa ei taida tosiaan saada mistään jos ei löydy vanhaa varastoa.
Itse en ole koskaan nähnyt. Uudempia useita.-Olli
Itselläni kokemukset ovat taas toisin. Pitkää lattiaa en nähnyt ole mutta lyhyttä pidin kesällä kädessäni
Ja tuossa tulee taas esteeksi asia josta mainitsin jo eräässä keskustelussa tällä palstalla.
Eli konservoitavasta ajoneuvosta pitäisi poistaa RUOSTE KAIKISSA MUODOISSA ja paikkamaalata se kyseinen kohta.
Tästä asiasta juttelin viime syksynä paikallisen museoajoneuvo tarkastajan kanssa, joka kyllä totesi kulkimeni olevan täysin museoajoneuvo ja tämähän pitäisi tuoda näytille museotarkastukseen, vaikkei siitä papereita tehtäisikää.
Tästä siis oli kyse.
Kyllä tuo tekniikan puolesta ihan kutoselta näyttää, mutta olisi ihan mielenkiintoista nähdä ko kulkimen paperit jotta voisi tarkasti sanoa kumpiko on kyseessä.Mutta äkkiä katsottuna voisin sanoa nähneeni tänäkesänä hirveämmänkin näköisiä museo rättäreitä suomessa.
se riippuu hyvinkin pitkälti Azu:vuosimallista. Se pelti oli sileä 50-60 lukujen taitteeseen. Sit siihen tuli ne vahvistus peilit jotka oli loppuun asti samanlaiset. Acadianessa taas oli erilainen.
Hienoa viritys palikkaa on jopa ysiheppaseen aikoinaan tehty. Ei enää pelkästään Tuplaamalla imuputkien määrä.
Tuossa ko artikkelissa jossa kerrottiin konservoidun ajoneuvon hyväksymisestä museo kilpiin on mielestäni yksi huonopuoli. Sanovat ensin että pitäisi säilyttää maailmaa nähneitä yksilöitä sellaisenaan, mutta hetkeä myöhemmin kerrotaan jotta konservoidessa ajoneuvosta pitää poistaa kaikki ruoste kaikessa muodossa. Missä meni väärin?
Itse olen hitsannut moneen takapäähän lattaraudan pätkän jota helppo on mutterisorvilla sitten käännellä.
Ja jos pöntöstä kuuluu metallista kahnausta, niin silloin on jousilautasen ympärillä oleva kitkapinta finaalissa. Tähän hyvä korjaus tapa on avata pönttö ja ottaa osat ulos. Kannattaa merkata mitkä osat kummassakin päässä olivat. Poistaa vanhat kitka pinnat ja hakea jostain sopivan paksuista muovia ja porata siihen sama reijitys kuin lautasessa ja tehdä pop niitille upotus jottei niitti sitten jää raapimaan pöntön kuorta. Osien pesu ja uuse rasvaus ja eikun kasaan ja alle.
