- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Kovasti tiedän, että rättärismi niinkuin moni muukin harrastus kulkeutuu sukupolvelta toiselle. Millainen on sinun tarinasi – kuinka monessa polvessa rättäristejä ( jopa ihan kiltalaisia ) sinun sukupuustasi löytyy ?
En tasan tarkkaan edes ole pahimmasta päästä, silti vanhempani ovat olleet kiltalaisia (ja taitavat olla edelleen), minä ja mieheni olemme molemmat mukana ainakin vielä ja meidän lapsemmekin ovat jäseniä ja jopa aktiiveja toiminnassa. Ja jos lapsenlapsista ensimmäiseltä kysytään, rättäri on ihan paras …. Mutta kerro tarinasi – näitä tarinoita on hieno kerrata kesän nuotioilloissa.
Meillä ei koskaan kotona Sätkää ollut, kerran muistan että käytiin koeistumassa (ilmeisesti uusi?) Rättäri 80-luvulla. Ei vaan kolme veljestä takapenkille olisi sopinut, niin väliin piti jättää…
Vaan saapa nähdä miten jälkikasvun kanssa käy, ainakin mieluummin pihasta haluavat Dyanella kuin Xm:llä liikkeelle lähteä, eikä tuo tekniikkaan tutustuminenkaan ole mitenkään vastenmieleistä…Valkoisella rättärillä minut tuotiin aikoinaan naistenklinikalta kotiin.
Muistan myös että yläasteella tuli broidin kanssa muutaman kerran pyydettyä ettei mutsi ajaisi kulkimella ihan koulun lähelle ettei kaverit näe millä tullaan.. 😛 Tämä onneksi korjaantui sitten kun vihreä kutonen vaihtui hopeiseen GS:ään.
- Alueelle ‘Yleinen keskustelu (arkisto)’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.