Syötteen miniraidi tuli heitettyä “uusilla” Hakkiksillla. Aluksi tuntuivat pidottomilta, mutta pikkuhiljaa paranivat, kun ilmeisesti pintakerros sai hieman karheutta. 1200 kilometrin jälkeen renkaat ovat tosin silmämääräisesti kuin uudet. Uraisella tiellä hakkapeliitta on aika levoton. Plussaa tulee erityisesti jarrutuspidosta.
Syöte yllätti maisemillaan. Kävi Lapista ja toki sitä olikin; vaaramaisemiin yhdistettynä aivan upea alue. Tykkylumen määrä Iso-Syötteen huipulla aivan käsittämätön. Tekniikka toimi. Alin lämpötila oli -16, joten käynnistyskikkojakaan ei päästy kokeilemaan. -10 asteessa sisälämpötila nousi sietämättömän korkeaksi, kun toisen puolen lämmönvaihdin ei suostunut täysin sulkeutumaan (erilliset vaijerit kummallekin vaihtimelle kabiinissa). Itäsaksalaisilla kattovaloilla on kiva ajaa pimeässä, tosin kama katolla lisää reippaasti bensiininkulutusta.


