Autot tykkää kun niillä ajetaan

Kävinpä vilkaisemassa jälleen erästä kuljinta. Asensin Burtonin rosteriäänenvaimentajan ekaksi pöntöksi, voin suositella, hyvää tavaraa ainakin istuvuudeltaan. Se mitä sitten ihmettelin, oli kadonnut käynti espanjan reissun aikana. Puhdistin tyhjäkäyntisuuttimen, ei vaikutusta. Nostin tyhjäkäyntikierroksia, kävi mutta hötkötti törkeästi. Öljynvaihtoväli oli täynnä, joten päätin vaihtaa ne ja säätää samalla venttiilit. Kummastus oli suuri, kun molempien venakoppien pohjalla oli mustaa töhkää, mitä siellä ei normaalisti ole ollut, venakoneistot ovat kirkkaan puhtaat kauttaaltaan. Noh, molemmat pakoventtiilitpä kantoivat! Näinpä veikkaan, että tämä pitkiä aikoja seisoskellut kone on tuon matkan seurauksena pyöräyttänyt pakoventtiileistä karstat irti ja se oli sitten sitä mustaa koppien pohjalla. Tämän seurauksena venttiili painuu syvemmälle istukassaan juuri sen 0.2mm (tai alle, onhan nokastakin voinut kulua pintaa pois) ja sen myötä kantaminen alkaa. (Vai onko se juuri toisin päin, että rako kasvaa nokan kuluessa? Aivojumi näin perjantai-iltana…)

Säädön jälkeen kone kehräsi jälleen kuin enkeli ja täytyi oikein miettiä kuinka alas pudotan tyhjäkäynnin, kun kävi kuitenkin niin hyvin 😆