Etulattian korjaus

Ysikymppisen pelastusoperaatio, tapahtui seuraavaa: viisissäkymmenissä oleva suomalainen mieshenkilö kävi Mostissa ja kotimatkalla rummutti jalallaan lattiaa niin, että alkoi tohveli painua lattiasta läpi. Epäselväksi jäi, oliko kyseinen henkilö unohtanut, että poljettava kaasupoljin on suurinpiirtein keskellä kuljinta, eikä vasemmassa reunassa. Tämän jälkeen kuljin vieraili pääkaupunkiseudulta löytyvällä katsastusasemalla jossa toinen keski-ikäinen mies totesi lattiasta: “Ei ei ja ei”. Seurasi operaatio, jossa raha liikkui saksassa asti erittäin sekavissa tunnelmissa, jonka jälkeen paikalle hälytettiin hieman nuorempi pääkaupunkiseutulainen mieshenkilö. Kyseinen mieshenkilö siirsi ajoneuvon paikkaan nimeltä x ja aloitti purkutyöt klo. 18.00 kuluvaa vuotta.

Ja koska perjantaiseen tapaan nyt on jaskaa pauhettu niin mennäänpä asiaan eli kuviin:

Tältä näytti lähtötilanne. Ensireaktio on, että kyllähän tuosta vielä hitsailisi pikkuhiljaa parsimalla. Mutta ei, koska halusin säästää hermoja, hitsauslankaa, suojakaasua, ympäristöä, tulevia sukupolvia stressigeeneiltä jne. olin kaukaa ainakin hiukan viisaampi ja tilasin Ransoselta valmiin korjauspalan lattiaan.

Noo sitten rapsuttelin kivikovaa äänieristettä pois ja opin jälleen jotain uutta osiossa “miksi uudemmat sätkät ruostuvat helpommin kuin vanhemmat?”. Voi voi ja ei ei. Portugalin pojat ovat lyöneet lähes maalaamattomalle pellille äänieristettä lattiaan saakka, joka on rakenteeltaan sellaista, että ensin on ohut bitumikerros, välissä sitä samaa höttöä kuin konepellissä ja sitten päälykerros bituumimattoa. No nyt tuo kyseinen eriste oli toiminut sienenä ja selkeästi oli havaittavissa, että mistä eriste herkiten rapsahti, siitä vesi oli noussut ja kulkenut… Toinen sieni oli iänikuinen saumausmassa: lattiassa kaikkialla missä saumausmassaa oli vedelty, alla oli lahoa. Ja vieressä siis pelkällä maalatulla pinnalla ei samanlaista ilmiötä ole.

Kolmannessa kuvassa kerkisin raapaista pellit pois. Korjauspala ulottuu apurungon taaempaan reunaan ja sopivasti siihen se laho olikin oikeastaan loppunut. Välihuomautuksena, hukkasin kamerani, joten saatte tyytyä epätarkkoihin kännykuviin. Vaikka tuo kalteva osuus tuosta etulattiasta ei vielä olisikaan hirveän lahoa niin siitä kannattaa ottaa pikkuisen reilummin pois syystä että, sen alla olevan vaakaosan pääsee korjaamaan paremmin. Mitä enemmän siihen osaan pääsee käsiksi, sen varmemmin sitä ei tarvitse raaputella seuraavaan kymmeneen vuoteen, kun sen on huolella käynyt läpi. Nytkin peränurkasta paljastui reilua pintaruostetta, jonka pystyn pysäyttämään vielä tässä vaiheessa sitruunahapolla, maalilla ja lopuksi öljyllä lotraamalla.

Huomenna jos kiskasis taas “kevyen 12 tuntisen” niin pääsis sunnuntaina kotiin… 😆 🙄 😡 🙁 😥

Nm. tietäisittepä miltä konepellin saranan alus näyttää ja sekin pitää korjata 😥 😥 😥