Forum Replies Created
-
Posts
-
Tässä vielä kuva LIPin iskarista. Ja selvennys edelliseen viestiini, että tämä pää alaspäin ja merkki yläpuolelle.
Joskus aikoinaan Tuntsan jotoviikolle mennessä piti uudet iskarit kääntää loppumatkalla kun viimeiset 60km oli metsäautotietä ja ajaminen meni lähes mahdottomaksi.
Ennen käytettiin tenua estämään kaasarin jäätymistä. Nykyisin on alkoholi bensan sekaan lisätty jo tehtaalla. Vaikka kumpikaan ei taida auttaa jos olosuhteet ovat jäätymiselle otolliset.
Iskarit voi myös asentaa väärin. Merkinnät ei aina ole ihan yksiselitteisiä. Tarkistin juuri yhdet LIPit ja niissä on merkintä TOP-HAUT ja keltainen piste. Miten päin tämän asentaisit? Minä laittaisin niin, että iskarinvarren pää tulee ylemmäs ja tuo keltainen piste yläpuolelle. Joissain iskareissa on siinä silmukan juuressa on kolo, joka pitäisi olla yläpuolella. Vaiko alapuolella?
@TAPU2901 wrote:
Kelpaako ne sitrosen ovi verhoilut museohemmoille , ostitko sieltä myös penkki verhoilut oliko niillä niitä varastossa.
Henkan kanssa käytiin kesällä Sitrosella ja jos en nyt ihan väärin muista, niin näin siellä juuri tuollaiset vanhussätkän ovipahvit. Tämä nyt on vaan muistikuva, mutta soittamalla Sitroselle asia selviää.
Sätkässä on myös mahdollisuus käyttää veiviä. Sen käyttö kannatta opetella. Ja mieluummin jo silloin kun kuljin on vielä kunnossa.
Minä tunnustan, että olen huonosti lukenut Jimmin viestin, enkä olen hotellille ilmoittanut tulostamme . Hupimestarille vain (2 osallistujaa). Olen niin tottunut, että Hupimestari ja/tai Matroona ilmoittaa osallistujien määrän hotellille.
Vaihdelaatikon perässä oleva kumityyny saattaa olla väsähtänyt ja vaihdelaatikko ottaa kiinni runkoon vedätettäessä.
Ymmärtääkseni Cibien valmistamiakin on ainakin kahta mallia riippuen siitä onko kuupat peltiä vai muovia.
@Akaile wrote:
Edelliset vaihtamani tapit löytyivät vm-90 Charlestonista 105 000km ajettuina. Kilometrit ovat varmat, sillä ko. kuljin oli samalla omistajalla alusta loppuun. Muistaakseni 3/4 tappia jäljellä. Syitä voi olla monia näihin eroihin.
En ole tuosta kuvasta varma, onko se heijastuma, vai onko tappi kaivanut uran tuohon silmukkaan? Jos se on ura niin halkeama tulee todennäköisesti etenemään mutterin terävästä kulmasta tuohon uraan. Sen jälkeen neljäsosasektori halkeaa pois. Näin on kohtaamissani haljenneissa tapahtunut. Vanhemman mallinen silmukka venyy menettäen pyöreää muotoaan, mutta tämä mutterimalli on vähemmän sitkeää tavaraa.
vm-90 Charlestonista on myös tuo tappi ja silmukka, josta kuvan laitoin. On ollut meillä uudesta asti, joten historia on myös tiedossa. Ja tappeja ei ole koskaan rasvattu eikä rasvata.
Kuvassa ei pajon kulumaa näy kun sitä ei juurikaan ole. Työntömitalla mitaten kulumaa oli n. 0,1-0,2mm
@Akaile wrote:
@Masa wrote:
Alkuperäiset tapit on suunniteltu toimimaan kuivana. Tapin terävä kulma “keinuu” silmukkaa vasten eikä synny luistavaa liikettä, joka tappia kuluttaisi. Akailen kuvassa silmukka on niin pieni, ettei tappi mahdu “keinumaan” vaan sen on pakko luistaa ja tappi kuluu rasvattunakin.
Olen sitä mieltä, että jos varvan tappeja alkaa rasvaamaan, niin tekee vaan yhden huoltokohteen lisää. Tai itseasiassa neljä huoltokohdetta.Tiedän tämän seikan alkuperäisestä toimintaperiaatteesta, eli keinumisesta. Kaivelkaapa käsiinne 100tkm ajeltuja alkuperäisiä varpatappeja. Olen sellaisia purkanut ja poikkeuksetta kaikissa se ohuin kärki, jonka varassa keinuminen pitäisi tapahtua, on tasoittunut pyöreäksi vuosien saatossa. Nyt jos sitten verrataan tähän “parjattuun parannusversioon” niin elinikää hylkyrajaan on tullut käytännössä 70tkm lisää, mikä ei mielestäni ole ihan mitätön määrä kilon metrejä. (Olisi tullut enemmänkin, jos rasvaus olisi ollut säännöllistä vuosina -93-97.)
Oleellisempi seikka tuon holkituksen osalta on se, että varpasilmukoista on useita kokemuksia ja kertomuksia kun se venyy tai pettää halkeamalla. Varsinkin se mutterimallinen (-74 eteenpäin) tykkää haljeta kahdesta terävästä kulmasta kulkevan halkeaman mukaisesti.
Ok, alkuperäisellä pääsee hyvin ja säännöllisesti tarkastamalla/vaihtamalla ikuisesti täysin huolettomasti. Omakohtaisesti kuitenkin tykkään, että kun laittaa kuntoon jotain paikkaa niin sitä pystyy parantelemaan varsinkin tällaisilla konsepteilla, joista on jo vuosien kokemuksia entuudestaan. Reissunpäällä on varsin ikävää, jos jousitus romahtaa täydessä lastissa. Yleensä tuhoa tulee kerralla enemmänkin.
Manun pointti huovan käytöstä ja rasvasta: eikös näin ollutkin vanhuksissa alunperin? Ts. siinäkin on yksi muutos, jossa on säästetty tuotannon aikana ns. huonompaan suuntaan.
Tuli nyt sitten tarkistettua missä kunnossa on varvantappi kun se on ollut käytössä 24 vuotta ja 146096km ilman minkäänlaista huoltoa. Täytyy sanoa, että oli paremmassa kunnossa kuin odotin. Tapista oli kulunut pois 0,2mm, silmukasta ei niinkään paljon.
Muistaakseni joskus oli myynnissä huonolaatuisia varvantappeja. Oliskohan huonot kokemukset johtuneet niistä?
Alkuperäiset tapit on suunniteltu toimimaan kuivana. Tapin terävä kulma “keinuu” silmukkaa vasten eikä synny luistavaa liikettä, joka tappia kuluttaisi. Akailen kuvassa silmukka on niin pieni, ettei tappi mahdu “keinumaan” vaan sen on pakko luistaa ja tappi kuluu rasvattunakin.
Olen sitä mieltä, että jos varvan tappeja alkaa rasvaamaan, niin tekee vaan yhden huoltokohteen lisää. Tai itseasiassa neljä huoltokohdetta.