Forum Replies Created
-
Posts
-
Siitä seuraa vain se että tulpilla on erivahvuinen kipuna joka saattaa ääritapauksessa jopa näkyä heikompana käyntinä toisesssa tulpassa. Kipunahan haluaa mennä siitä mistä helpoin mennä on ja kärkiväli vaikuttaa siihen tarvittavaan jännitteeseen mikä vaaditaan että sähkö “hypätä” osaa…
Tulppiahan on sen ziljoonaa eri tyyppiä, näkyvimmät erot ovat kierteessä, kierteen pituudessa, tiivistystavassa, siinä kuinka paljon keskielektrodi tulpasta esiin tulee, sivuelektrodien määrässä yms. Lisäksi tämä lämpöarvo, joka kertoo kuinka kauan aikaa käynnistyksestä menee siihen että tulpan “itsepuhdistusaika” on saavutettu. Sitten tietenkin eri valmistajilla on vaikutuksensa, eri merkkiset tulpat käyttäytyvät eri tavalla vaikka vastaavuustaulukot muuta puhuisivatkin…
Oma suosikki sätkän koneeseen on NGK ja sen tyyppi B6HS. Hyvin on tämä tyyppi toiminut sätkässä.
@Musta Hattuinen Mies wrote:
Mutta mistä tämä 2cv:n puola “nappaa” sen miinus puolen elikkä yhteys runkoon??
Tässä se mainitsemani toisen tulpan kulumisongelman syy tuleekin. Miinus on tietenkin rungossa, mutta se on ensiöpuolella vaikuttavassa piirissä. Sätkän tapauksessa, jos kummassakin tulpassa on täsmälleen sama kärkiväli niin toisiopiirin “nollakohta” on toisiokäämin keskellä, johon verrattuna toisella tulpalla on runkoon eli auton miinukseen nähden positiivinen ja toisella negatiivinen suurjännite. Laitanpa kuvan tästäkin aiheesta ihmeteltäväksi..:
Haynes’in kirjasta tällaisen kuvan löysin. Siitä selviää hyvin tuo puolan sähköinen rakenne…Olikos Mikillä kaasupillit käytössä tallilla..? Meinaan vaan että viikonlopulla voin juottaa kyllä palikat kiinni…
…ja ihmetellä muutenkin jarrumysteeriota… Näyttäisi tehtaan kuvien mukaan tuo olevan juurikin noin kasattuna…
Elikkäs näin…
Sit kuva etujarrusta, tämä taisikin pitävää mallia olla..?
Ja koko jarrumysteerio…Kuvat ovat Viiskytlukuisiin, mut kai ne kelpaa tähän näinkin “tuoreeseen” malliin..? Yritän muistaa ottaa kansion mukaan viikonlopulle…
2CV:n puolalle on aivan se ja sama kumminpäin ne navat laittaa. Puolan sisällä on vain kaksi käämiä, ensiö- ja toisiokäämi. Ensiökäämin toiseen napaan tulee sähkö virtalukolta, toiseen napaan kärjet. Toisiokäämin kummassakin navassa on sytytystulppa.
Käämi ei välitä kumminkopäin on piuhat asennettu, tulpat kylläkin… Jos paljon ajettuja tulppia katsellut olette niin merkille ehkä olette panneet sen että toinen tulpista on “kulunut” enemmän. Tämä taas johtuu siitä että toinen tulppa on ikäänkuin väärinpäin kytketty, puolalta tuleva sähkö pitäisi olla positiivista eli plussaa, mutta tietenkin toisessa tulpassa tilanne päinvastainen on. Tästä taas aiheutuu sellainen kiva että aina kun kipinä hyppää niin kipinän sisältämät elektronit haluavat viedä hieman metallia mukanaan. Tulppa on suunniteltu siten että keskielektrodi on sellaista materiaalia että siitä kipinän on hyvä yrittää repiä palasia mukaansa siinä onnistumatta, mutta sivuelektrodi taasen ei tätä tahdo hyvin kestää…
Tästä äsken kuvailemastani “toisen tulpan kulumisesta” taas pääsee eroon siten että noin puolivälissä aikomaansa tulppien kestoikää kääntää puolalle menevät piuhat ristiin, enemmän “kulunut” tulppa ei vielä pahasti erinäköinen toiseen verrattuna ole… Näin varmistaa tasaisemman kipunan kumpaankin pyttyyn koko tulppien kestoiän ajan…
Tässä siis elektroniikkainsinöörin näkemys asiasta… Ja kokemus reilun neljänsadan tuhannen kilometrin matkalta… 8)
Ja kuten näkyy, kotelon kansi sekä muut osat kuin ryppy ovat suoraa peltiä sekä kahva on suoraa putkea… Tai siis oli ennen Ollia… Uudet muodot vain saivat osaavissa käsissä..! Ja katkaisijakin on Peltirumpu-Pakusta otettu, edellinen käyttö oli “kakkosakun” käyttökytkin…
Ja tietenkin varsi jolla lampunkuuppa kiinnittyy akkukoteloon on peräisin 2cv:n valopukista…
@Usi wrote:
Jahas , on pojilla ollut mielenkiintoista.
Olihan tuossa vääntämistä, mielenkiintoista se ollut ei. Mieluummin olisi ollut ilman tuota turhaa vääntöä, sillä papereissa oli kyllä kerrottu kaikki tarvittava jotka AKElle lähteneet olivat…
@Usi wrote:Alkaa jo olla perhosia vatsassa kun miettii mitä on tulossa.
Teillä ei ymmärtääkseni pitäisi olla tuleman ollenkaan tällaisia juttuja eteen, kyseessä on “vain” korin ja rungon muutos. Muutosprosentit jäänevät paljonkin vähäisemmiksi eikä “identiteettikriisiä” tiedossa olla pitäisi..?
Kyllä tuon väännön jälkeen taas tuntuu siltä että tekisi mieli unohtaa koko katsastukset ja muutkin pykälät ja ajaa vain sellaisella mikä hyvältä tuntuu… Mutta taitaisi sekin mennä lopulta kovin hankalaksi… :roll:
Näin vähän arvelinkin, ajattelin vain kysäistä asiaan liittyvää mut ei kovin merkittävää… Parempi antaa nukkujille nukkurauha..!
Mut se lamppu, tosi Citroen-harrastajan tuikku. Tässäpä yksi kuvatus aiheesta..:
Yritettiin yöllä testata valon kantavuutta, mut lampi pieneksi jäi. Vastarannalle asti jaksoi valokantaa… Pitäisi sellaisen pari kilometriä olla valon kantama..!
Noh, tuossa torstaina PienemmänOllin kanssa ajeltiin etsimässä konttoria joka meidät vastaanottaa suvaitsisi. Tai siis ehtisi, oli joku ihmeen kesäinen kiiru monessa paikassa… Aloitettiin Tattarisuolta jossa tarjosivat perjantaille iltapäivään aikaa, siitä sit siirryttiin jonnekin jota muista en ja siellä ilmoittelivat ettei torstaina ehtisi enää… Oltiin kuitenkin puolilta päivin liikkeellä…
Kunnes viimein löydettiin kontori joka oli vailla asiakkaita. Sinne siis, hipit siistiytyneinä ettei meitä pahasti olemuksen takia sorsittaisi…
Homma alkoi aika jännästi. Kyselimme että onnistuisiko tällainen moottorinvaihdon muutoskatsastus. Kyselivät että ollaanko vaihdettu samanlaiseen kuin alkuperäinen, johon sanoimme että ei ihan, AKE:n muutosluvasta voi ihmetellä lisää… Ottivat silti käsittelyyn… Rohkeasti vain Olli katsastussetän kanssa ajelulle, jo rakennusta kiertäessä “setä sinisissä” manaili että “nämä muutoskatsastukset ovat niin vaikeita”… Itse jäin toisen setän kanssa papereita ihmettelemään. Tulihan siihen sitten kolmaskin setä ihmettelemään, aivan kuin eivät olisi Pakua ennen nähneet… Ja neljäskin, kun oli saanut jonkun savuttavan japanialaisen käännytettyä korjaamoa kohti…
Paku saatiin halliin sisälle, heti ekaksi tarkistettiin etuakselin painot, sitten etu- ja käsijarru, tästä jatkettiin taka-akselipainoilla ja takajarruilla. Sit pelti pystyyn, moottorin ihmettelyä, jarrulevyjen koon ihmettelyä, pelti kiinni, könyämistä sisään etsimään valmistenumeroa… Parhaillaan oli kolme sinistä setää tutkimassa valmistenumeroa, yhden ihmetellessä papereita… Välillä itsekin käytiin numeroa katselemassa, me näimme sen aivan selvästi, mutta sinipukuiset herrat eivät-ihmeen nopeasti numero muuttuu luettavasta huonosti luettavaan kuntoon alle vuorokaudessa..! Jotain kyseisen Pakun identiteettikriisistä puhuivat, mutta tästä selvittiin mainitsemalla ettei tehdas ole tämän ikäiseen numeroa lyönyt…
Ja sit nosturille. Paku ylös, varovaista ihmettelyä lampun kanssa, ei yhtään kopautusta mihinkään, pientä napinaa öljyvuodosta-lupasimme asian kyllä korjata ja mainittiin kyllä ettei tätä moottorimallia saa täysin tiiviiksi… Nosturia alaspäin jotta pääsee nostamaan tukivarsista etupyörät ylös (tässäkin neuvoa piti että miten sätkää etupäästä nostaa kannattaa), olkatapit välyksettömät, pakollinen ihmettely ohjauksen välyksistä ja sit lyhyt oppitunti ohjauksen rakenteesta ja sillä selvä..! Valot tarkistettiin, suuntausta ei, suurta ihmettelyä vilkun sijainnista ja vilkkujen määrästä-tässäkin taas “sulatti jään” maininta siitä että tehdas on nuo vilkut ja niiden määrän suuressa viisaudessaan päättänyt..!
Tästä sitten alkoikin hauskuus, jos suuresta stressistä ja jännityksestä tykkää. Koko tämän ajan papereita tutkinut setä sanoi että “pojat voikin lähteä kotiin”, jolloin tietenkin kysyimme että mites tämä tästä etenee, vastaus oli että Paku on teknisesti täysin tieliikennelain edellyttämässä kunnossa, mutta paperitöissä menee vielä piiiiitkäääään… Lupasivat soitella kun jotain selviää…
Ja soittivatkin, vieläpä samaisen torstain aikana. Pyysivät lisää papereita näytille. Ja mehän niitä sinne viemään, niitä jättäessämme Olli toteaa että “eikö ne yli 30 AKElle lähetettyä lappua riitä”, johon vastaus on ettei tämä tänään selviä, palataan huomenna asiaan…
No, perjantai tuli, älytön puhelun odotus… Eihän sitä toimettomana olla osaa, minä huolsin Xm:ää ja Olli rakensi “riittävän” tehokkaan “taskulampun” jota HelluRallissa sitten ihmeteltiinkin… Ja viimein puhelu tuleekin, komentona että Paku pitää vielä näytille saada. Oman lisäjännityksen tähän tekee se että “puuhakilvistä” loppui ajoaika torstaina… Mutta ei auta, sinne se viedä pitää. Mitata piti kaikki ulkomitat (vaikka ne papereissa lukikin), se “huonosti” näkyvä valmistenumero varmistaa piti (nyt se yksi numero näkyikin), moneen kertaan vannotusta että “kai te pojat tiedätte ettei tuohon enää oikein saa osia vaihtaa, rajoilla mentiin nytkin”, maininta että kantavuus kovin heikoksi jää sekä lopulta paperit kouraan ja komento kohti tiskiä jotta tämän rekisteröidä voi ja kilvet vastaanottaa..!
Ja mitä maksoi? Vähän reilun satasen, sen kyllä ansaitsivat kun työllistimme yhden hemmon varmaan kymmeneksi tunniksi, toisen pariksi sekä ne pari muuta joksikin aikaa. Ja jännittikö..? Oikein kun yritti miettiä että mihin tätä tunnetta verrata voi, niin mieleen tuli ekat treffit, eikä nekään jännittäneet ihan näin paljoa… Kannattiko? Tottakai, kyllä mieli keveni kun sai ne laput päihin ja todistuksen ettemme turhaan viime kesänä rehkineet…
@Akaile wrote:
Hiljaa hyvä tulee, ja vaikeuksien kautta voittoon…siitä lisää tuolla katsastusosiossa.
Kyllähän tuohon noita työtunteja tuli aika uskomaton määrä sijoitettua… Ja vaikeuksien kautta voittoon, sekin varsi hyvin paikkaansa pitää kun muistaa viime kesän koeajoreissun…
Eikä tuo katsastuskaan ihan läpihuutojuttu ollut, siitäkin varmaan kirjoitellaan jossain vaiheessa kun muutamaan käyntiin yhteensä kolmen tunnin ajalta monta jännää juttua mahtuu..! Mutta sillä aikaa kun Pakua ja sen paperossijuttuja tutkittiin, määrättiin kaksi autoa ajokieltoon eikä yhdessäkään ollut niin hyviä jarruja kuin Pakussa!!!
Ja tuota Mikin pakua torstaina kurkistaessa oli kori vielä aivan pakkelipölyn peitossa, runkopaketti tallin ulkopuolella ja tekijä paljolti vähemmän hymyilevänä… Liekö stressi vaikuttanut ilmeeseen, ja kuvassa näkyvään hymyyn lievä stressinpoistuma maalauksen jälkeen..?
Näyttäisi siltä että kutsu kohti Espoota taas lähestyy… :roll:
Juuri ACRy:n kerholehteä selatessa silmään osui J. Juurikkalan ilmoitus jossa häneltä löytymän pitäisi X 125SR15 renkaita hintaan90@/kpl. Taisipa häneltä olla jossain vaiheessa ilmoituskintällä palstalla…
Sijaitsevat Mäntyharjussa, samalla on mahdollisuus tutustua SM Citroeniin..!
Ja ne myyjän tiedot:
juha.juurikkala@dnainternet.net
040-581 9057/JuusoPaikalla oltu, kivaa oli, nyt kotona väsyneenä mutta onnellisena..! Tapahtumasta huokui “se vanha hyvä” henki, rentoa ja mukavaa yhdessäoloa. Isojen Kissojen läheisyys, vierailut heidän tapahtumassaan ja heidän vastavierailunsa olivat kiva lisä. Paikka mahtava ja säätä ei voi millään moittia..!
Ainoa mikä kaihertamaan minua jäi oli se paikan epäkuntoinen jukeboksi. Josko joku järjestävän tahon jäsen voisi yhteystiedot paikkaan toimittaa miulle vaikka yksityisviestin tahi puhelimen välityksellä..?
Iso kiitos viikonlopusta!!! :D
@Citroman wrote:
Eli ajo kovakatolla Puutossalmelle ja kuljin viikonlopuksi käyttöön. Miltäs kuullostaa.
Tämähän kuulostaa hienolta, ei oma Tinsku vielä valmistu Helluun… Kovin paljon on työtä siihen kertynyt, ja eilinen Xm:n jakopään remontti kirkkaassa auringonpaisteessa vei aika hyvin mehut äijästä… 8)
