Akaile

“Hiili teräksessä:
Hiilellä on teräksen seosaineena erikoisasema. Suuremman hiilipitoisuuden omaavien terästen vetolujuus on korkeampi, mutta sitkeys heikompi. Jos kuumennettu teräs jäähdytetään nopeasti, se karkenee eli mikrorakenne muuttuu kovaksi martensiitiksi. Martensiitti on sitä kovempaa, mitä suurempi on teräksen hiilipitoisuus. Karkaistava teräs sisältää usein kromia, nikkeliä, wolframia, molybdeenia, vanadiinia ja booria, jotka parantavat teräksen karkenevuutta.

Karkaisu ja päästö, nuorrutus:
Karkaisu- ja päästökäsittelyllä lisätään teräksen lujuutta ja kovuutta sekä myös sitkeyttä. Karkaisussa synnytetään kova martensiittinen mikrorakenne, jonka sitkeyttä parannetaan päästöhehkutuksella.

Karkaisussa teräs kuumennetaan austenniittialueelle ja jäähdytetään nopeasti eli sammutetaan veteen, öljyyn tai ilmaan. Sammutuksen jälkeen teräs on välittömästi päästettävä eli kuumennettava uudelleen joko noin 200 asteeseen tai korkeammalle 500-700 asteeseen. Karkaisuhehkutuksen jälkeisessä sammutuksessa austenniitti muuttuu martensiitiksi. Se on luonteeltaan kovaa ja haurasta. Päästössä sen kovuus alenee jonkin verran, mutta sitkeys paranee merkittävästi. Päästölämpötilaa muuttamalla voidaan valita sopiva lujuuden ja sitkeyden yhdistelmä. Mitä korkeampi päästölämpötila, sitä alhaisempi kovuus ja parempi sitkeys. Jos halutaan säilyttää karkaisussa saavutettu suuri lujuus ja esimerkiksi kulumiskestävyys, päästetään teräs n. 200 asteessa. Karkaistua ja korkeammalla lämpötila-alueella tehtyä päästöä sanotaan nuorrutukseksi. Nuorrutettu teräs on karkaistuun verrattuna vähemmän lujaa, mutta sitkeys on erinomainen.”

Lähde: Teräskirja, sivut 6-7 ja 46-47.

Ja ylemmästä mikrorakennekuvasta voisin väittää, että alkuperäinen pultti on mikrorakenteeltaan martensiittista.

Sain vihdoinkin tälläviikolla viimeisteltyä tämän tutkimustyön, nimittäin se saa toimia eräänä materiaalitekniikan työnäni… Siinä viimeistellessä pohdimme opiskelijatovereideni kanssa syytä siihen, että niitä sinkittyjä pultteja on katkeillut omia aikojaan. No ensinäkin Helgen kirjoitukseen Nyytisissä haluan kertoa, että tuossa sinkityssä pultissa kierreosa on pultin ohuin kohta, toisin kuin alkuperäisessä. Tästä syystä se napsahtaa kierteestä poikki. Mutta sitten itse tuohon mikrorakenteeseen, josta nuo kaksi kuvaa: Tosiaankin sätkän pultti on karkaistu, se ei juurikaan kuroudu napsahtaessaan poikki, vaan menee todellakin kerrasta poikki. Kuten kuvista näkyy, sinkitty pultti taasen ei ole karkaistu, vaan se kuroutuu juurikin tuosta kierteestään ennen kuin katkeaa. Täten tulimme tulokseen, että käytettäessä sinkittyä 8.8 pulttia, pultti väsyy ajan myötä ja napsahtaa poikki. Mikäli sätkän alkuperäiseen pulttiin kohdistuisi vääntöjä, voisi karkaisu olla kohtalokasta, koska se ei kestä sellaisia muodonmuutoksia. Siihen kohdistuukin pelkkää vetoa ja sen vuoksi karkaisusta on se hyöty pultin kestolle.

Aikamme kuluksi laskeskelimme myöskin sen, että yhteen akseliin alkuperäisillä pulteilla pystyy kohdistumaan painon aiheuttama rasitus 32-kertaisena sätkän painona ennenkuin akseli rapsahtaa irti.(= suomeksi: akseli kiinni runkoon ja runko ympäri ja siihen 32 sätkää roikkumaan) En usko, että tällaiseen rasituskestävyyteen on ko. pultteja huvikseen suunniteltu näinkin minimalistisessa kulkimessa. Joten tämäkin saa sanella sen, että alkuperäisiä pultteja tulee käyttää.

Tätä kirjoittaessa herääkin mielenkiinto siihen, että kuinka saada sitten noista alkuperäisistä paremmin korroosiota kestäviä! Eli jos jollakulla on kuuma ja/tai sähkösinkittyjä alkuperäispultteja niin voisin tehdä niille vastaavat kokeet, muuttaako em. prosessi niiden rasituskestävyyttä. (Ota yhteyttä yv:nä) Siihen asti joudumme tyytymään alkuperäiseen rasvassa dipattuun pulttiin!

Kiitosh. Ilmeisesti hakukoneella on jo kevättä rinnassa ja sillä on ihan joku muu haku päällä….