Akaile

Alustaan ruiskin soppaa, joka koostui öljystä ja ruostesuojamassasta 50/50 suhteessa. Litran verran tein sitä ja riitti erittäin hyvin lokareiden käsittelyyn ja sen jälkeen koriin ja runkoon strategisiin paikkoihin. Massan tarkoitus on sitoa öljy pysymään siinä pitkään ja öljyn tarkoitus on pitää massa juoksevana. Tällöin molempien hyvät ominaisuudet pysyvät ruosteenestohommissa vuosia… Hemmetin sottaavaa tavaraa siitä ainakin tuli, vieläkin näkyy kädessä läikkiä kun sitä pääs hanskan ohi..

Pelkääjän puolen iskari ei ollutkaan sökö: Tukivarren takimmainen iskarin laipan kiinnityskorva oli revennyt irti ja yksi pultti oli löysällä. Näin ollen se oli vain yhden pultin varassa ja piti jo melkoisia kolahduksia… Hitsasin korvan takaisin, kokeilin iskarin toimivuuden viilapenkissä ja laitoin takaisin. Toimii ajossa kuten pitääkin! Samalla otin etukallistuksenvakaajan pois tulevien liukkaiden kelien takia ja totesin, etten taida takaisin laittaakaan: Ami Superissa ehkä hyvä raskaamman korin ansiosta, mutta tiinan kevyellä kopalla ja superin jäykillä jousilla ja iskareilla alustasta tulee mielestäni turhan pintakova kallistuksenvakaajan kanssa. Eikä se nyt liikenneympyröissä kaatunutkaan, joten taidan ajaa ilman..Isotkin heitot menivät huomattavasti mukavemmin kotiin kaasutellessa.

Eteen ja taakse asensin tupakansytyttimet, taakse kompuran ja matkajääkaapin takia, eteen kännykkää jne varten.

Jalkatila ja vaihteistoboksi tuli verhoiltua. Muuttui kabiinin ilme kummallisesti…

Ovien istuvuutta tuli vihdoin säädettyä ja taustapeilin vaihdoin pienempään. Sisävalon toimimattomuuskin selvisi osittain, alkuperäisvalon katkaisijasta ei mene enää virta läpi. Tyydyin vaihtamaan pelkän lampun pidikkeen alkuperäisen tilalle ja rattikonsolin katkaisijan laitoin käyttökytkimeksi. Toimii se näinkin.

Pohjapanssarista vielä sen verran, että ideana siinä on pitää se helposti käytettävänä ilma-kura-suolapaskan suojana. Kiinnittyy paikalleen kahden siipimutterin ja yhden kokoleveän pokkauksen ansiosta. Rungossa on yksi vinoon asennettu liuska kahdella pultilla kannattelemassa levyn pokkausta. Pelti irrotetaan edestä kahden siipimutterin alta ja tönäistään hieman taaksepäin jolloin pokkaus putoaa hyllyltä..simppeliä? Materiaalina 0.5mm alumiini.

Monta pientä ja isompaa juttua tuli taas tehtyä, askel ja päivä kerrallaan eteenpäin.

Mihinkä sitä vajaan puolviikkoisen syyslomansa käyttäisi…. ;)

Tehtyä: Äänieristystä on jatkettu eli viimeistelty. Konepeltiin liimailin alkuperäisen näköistä huoparäpellystä, samoin kuin takaluukkuun. Samalla tuli korjattua takaluukun vuotava tiiviste. Jos nyt vielä vuotaa niin sitten minä luovutan sen osalta! Lämmitystä parantelin Bilteman veneen konehuoneen puhaltimella, jonka onnistuin asentamaan suoraan sätkän lämpöputkeen ja tiinan muoviseen jakoräppänään (tuulilasille). Tätä toteutusta joutui jo hetken pähkäilemään, kun ei tuota tilaa enää konehuoneessa hirveän reilusti ole. Sisäpuolelle tein hattuhyllyn verhoilut valmiiksi ja vielä olisi tarkoitus verhoilla vaihdekepin loota ja jalkatila rintapellin osalta. Kattoon tein talvieristyksen retkipatjasta, siitä mittapiirros myöhemmin.

Koneeseen vaihdoin öljyt+filtterin, sekä asensin öljynlämpö- ja painemittarin. Siihenkin paloi yllättävän paljon aikaa, vaikka kabiiniin asti oli valmiit johdot.. Koneen alle askartelin “pohjapanssarin” alumiinista. Samaten öljynlauhduttimeen tukintalevyn nyt kun öl-mittari löytyy. Samaan tyyliin kuin 2cv:ssä talvisin…

Käsijarrulle askartelin varoitusvalon, tai siis valohan löytyy jo mittaristosta, mutta toinen pää puuttui kokonaan. Tässä päädyin mikrokytkin-ratkaisuun: Mikrokytkin on käsijarruvivustoa vasten jännitettynä käsijarrun ollessa pois päältä ja kun käsijarru nykäistään päälle, mikrokytkimen kontakti aukeaa ja samalla virta kulkee läpi. (=lamppu syttyy) Virta tulee virtalukon takaa, jottei lamppu pala aina kun kuljin on parkissa :D.

@jan sitikkamies wrote:

Väri ainakn komia orange.

Ja paremmat lukot ja kovat pellit tuossa vuosikerrassa. Eikä varmaankaan hinta päätä huimaa… ;)

@Jasu wrote:

Eikä tätä lie ollutkaan ajateltu suoraan alkuperäisen korvauskaasuttimeksi, vaan jonkun askartelijan moottorin kaveriksi..?

Jep. En minä tuota museovehkeeseen laittaisi :D

Ja se, että vertasin suoraan halkaisijoita, oli tarkoitukseni vain selventää, että varmasti saa soppaa menemään kurkusta läpi niin paljon kuin tarve vaatii… Ei ahdista nääs. Noin iso halkaisijamuutos on aika reipas lisäys pinta-alaan.

Näistä nyrkkipajarassailuista on aina se hyöty, että esimerkiksi sätkän 2-kurkkuisten saatavuus tiukkoina on jo huono, joten jos tuollaisen “korvauskaasarin” saa toimimaan hyvin viriviri-koneessa, ei muutostyö tavallisen koneen jatkeeksi ole enää suuri….?