Akaile

Ja toinen rengasrikko! prrrrrrrrkle! Johan muuten ravisti kun satasen vauhdista laskeutui yhtäkkiä tyhjäksi rengas, oli kumi niin kuuma, että sormia poltti. Onneksi ei ruennut riekaleet lentämään.

Pakoputkisto tiivistetty ties monennettako kertaa, nyt piti ainakin 300km, saas nähdä pitääkö jatkossa. Mittariston ympärys vihdoin paikoillaan. Laturiksi tarjosin täyskorjaamaani, mutta ulkoisen säätäjän kera…ja fuck it, ei toiminut vieläkään. Menee uudelleen avaukseen. Sittenpä laitoin Kirkkonummelta löytyneen uuuuuuden Ami Super laturin ja elektroonisen säätäjän. No silläpä toimi siten, että ilman valoja yli 16 volttia ja kun laittoi valot päälle niin tasaantui 14 volttiin. Lähdin kotia kohti ja en päässyt kuin ensimmäiseen tienhaaran niin lataus heitti 19 volttiin ja sit kuulu poks konehuoneesta ja lataus loppui siihen. Onnekseni havaitsin, että säätäjähän se siellä oli antautunut ja laturi oli ehjä edelleen. Säätäjä siis oli joku, mistä en tiedä muuta kuin että päällä luki 14 v ja alla oli kytkentäkaavio. Tuli superin mukana, ja sen enempää en siitä tiedä. Roskiin meni. Sitten kaivoin pakista varasäätäjäni mallia Bilteema. No sepä oli sökö myös. Tässä vaiheessa oli jo hieman kylmää otsahikeä, että näinkö tässä joutuu jonkun random-mekaanisen säätäjän vielä kaivamaan..mutta onneksi tallin hyllystä löytyi vielä yksi Bilteman säätäjä ja sillähän se pelasi heti. Tarkkailin koko matkan erikseen kytkettyä volttimittaria ja kauniisti näytti lataavan. Mittariston volttimittari sensijaan näyttää aivan liian vähän mielestäni.

Tässä kun joku tietysti miettii, että onko mulla sähköt nyt ihan ok muilta osin, kun tuollaisia latausjuttuja on niin kerrottakoon tässä nyt vielä se, että asensin tuohon säätäjän “eteen” sen erillisen releen (josta on ollut puhetta) ja oman sulakkeen. Molemmat meni ikävä kyllä konehuoneen puolelle, kun oli muiden sisäsähköjen kanssa jo sen verran ahdasta. Mutta hyvään paikkaan istuivat, helppo tarkistaa, vaihtaa ja taatusti viileämmässä kuin entinen sisäinen säätäjä laturin kyljessä. Ei kyllä tullut mitään muutosta latauksen tasoon entiseen nähden, joten väitän pelkän virtalukon releen ajavan saman asian… Mutta onpahan nyt rakennettuna ja siitä on tietysti se hyöty, että nyt voin laittaa minkä tahansa g-mallin laturin koneen jatkeeksi ja johdotukset löytyvät valmiina.

Ja juositustakin hilasin ylöspäin, enää ei ota eturenkaat sisälokareihin kiinni mutkissa :lol: Mutta olipahan jousitusosat jumissa…käyttäkää ihmiset reilusti rasvaa tai kuparitahnaa niin on huomattavasti helpompi säätää jatkossa! Iskaritkin lähtevät nykäisemällä irti jos asentaessa viitsii sipaista vaseliinin väliin.

Eipä riittänyt omaan konehuoneeseen vakiovaijerin pituus… Siispä joutui askartelemaanpaskartelemaan.

Kuvassa lyhyempi on sätkän vaijeri, pidempi on muokattu geesun vaijeri. Pituuseroa ei kamalasti ole, mutta merkittävästi kuitenkin.

Muokkauksen tein laatikon päähän. Porasin kuusiokolopulttiin 4mm läpireiän ja pujotin vaijerin läpi. Asensin paikalleen ja mittasin mihin kohtaan pitää pultti lukita. Pulttiin pientä kulman pyöristystä rälläkällä ja sen jälkeen viilapenkissä puristus merkattuun kohtaan. Sitten katkaisin ylimääräisen pois ja hitsasin vielä lopuksi kuusiokolon umpeen, jolloin siellä majaileva vaijerin pääkin myös hitsautui pulttiin kiinni. Tämä varmistaa sen, ettei puristuksen petettyä vaijeri karkaa omille teilleen. Ja kyllä keveni kytkin! Oikein hymyilytti kuinka hyvin vaihteen sujahtavat päälle kun sai ensimmäistä kertaa kytkimen viimeisen päälle säätöihin.

Missä lie jannu taas naamansa noennut… :roll: Ehkä kuvat selittää?

Jottain tarttis tehä?

Aavistuksen verran istuvuusongelmia parin viikon ajelun jälkeen, kun hauras pelti rupee pettämään liiallisista jännityksistä johtuen…

Josko sitä tukevampaa kehikkoa tekisi tukea antamaan:

Pultit törröttää tarkoituksella eteenpäin…Helpottaa kummasti kokoonpanoa ja kannatkin jäävät kivasti puskurin alle piiloon. Itse kehikko on rungossa kahdella M8 pultteroisella kiinni. Niistäkin kannat hitsattu suoraan kiinni putkeen.

Siitä se alkaa muotoutumaan…

…Mutta vielä ei näin helpolla päästä, vielä on vähän peltiä lisättävä:

Ja vähän hengitysaukkoakin:

Kummallisia nuo Citikan inssit, kun noista kutosmallin lisäaukoista tuntuu olevan oikeasti hyötyä; 20 astetta tippui öljynlämmöt tämän keulamuutoksen jälkeen. Vrt. lähtötilanne, vain maskin kohdalta happea ja konepelti raollaan josta pitäis tulla lisäilmaa myös. Maskipeltiä jatkoin sivulle hieman, mutta sinne se polkeentuu maisemaan nätisti. Lokareiden pulttien vastamutterit hitsasin myös maskipeltiin kiinni, eli koko tämä maskirakennelma lähtee irti yhdellä kiintoavaimella ja kuuden pultin irroituksen jälkeen. (Kuusi kuulostaa paljolta sätkään verrattuna, mutta laskekaapa Dyanen alkuperäisen rakenteen pultti ja peltiruuvimäärä! :shock: )
Konepelti pysyy nyt kiinni tuollaisilla rallityylisillä sokilla. Syy näihin sokkiin ei ollut rallilooking hakemisessa vaan tuon maskin kanssa pelleilyssä. Mietin jonkun aikaa, että miten sen toteutan. Nyt siis maskipellistä tulee maskin läpi m6 kierretankoa, joka menee konepellistäkin vielä läpi. (Tämä oli rusikoitu konepelti, joten ei säälittänyt pari lisäreikää :lol: ) Päihin porasin reiät sokille, mutta oli liian ohutta tavaraa siihen…murtui. Joten jouduin hitsaamaan pienet putken palaset vielä päihin, joissa sokat nyt majailevat. Ilman noita putken pätkiä maski olisi ollut irrotettavissa pelkästään nostamalla se kierretangosta erilleen! Ja kylläpä tuli yllättävän jämäkkä rakenne kaikenkaikkiaan. Ei ole tietoakaan entisestä ratkaisusta. Maskia joutui hieman ohentamaan hiomalla, mutta edelleenkään en ole koskenut moottorin tuulipeltiin, joten siihen voi jatkossakin vaihtaa pellin tai moottorin geesusta kuin geesusta ;) Paketti tuskin tästä enää pitenee, joten tilaa on nyt riittävästi.

Pakoputkistoakin jouduin hieman hitsailemaan tiiviimmäksi, mutta tietääpähän tehneensä taas yhtä jos toista. Kyllä se kotimatkalla jo mieltä lämmitti :) Paljon on tehty, ja paljon on jäljellä!

Jees kävin nuokin tänään katsastamassa ja ainakin paikallinen tarjoustalo tarjoili noita astioita kolmen paketissa reippaaseen kolmen euron hintaan, joten halvempia olivatten, mutta ostettava aina kolmen satsissa…