Forum Replies Created
-
Posts
-
En ole vielä projektissa edennyt siihen vaiheeseen että koneeseen olisin kajonnut, mutta siinä (AM-M) on kytkinhaarukassa rasvaputki ilmeisesti painehiilen voitelua varten. Viisaammat kertokoot siitä lisää. Vaikuttaa kuitenkin pätevältä systeemiltä. Otan vaikka kuvan huomenna.
Tarttisin kyllä yhden etuakseliston, hyväkuntoisen ja iskarinkiinnityshässäköillllä. Mielellään myös kallistuksenvakaajan kiinnikkeillä Löytyisikös?
Ovia on joitakin, pitää tarkastaa kunto. Palaan asiaan.No siinäpä se kun en ole ennen sätkän runkoa avannut, niin en tiedä mitä sisältä pitäisi löytyä… 😯 .
Vaikea selittää.. Rungon etuosassa on sekä ulko- että sisäpuolella n. 2 mm vahvistuspalat. Kuvassa näkyy merkattuna tuo sisäpuolinen….
…joka jatkuu etuaisan ulkoreunan sisäpuolella. Ymäärisköhän tuosta kukaan mitään? Lisäksi on tuo kotelointi etuaisan puoleenväliin asti. Vaikuttaako tutulta?
@AK-65 wrote:
Mutta sitä ihmettelin vielä kun tuo ei mielestäni pakun runko ole, että miksi siinä on 350 AK:n pakoputkisto konehuoneessa. Johtuneeko tämä siitä, että tämä paketti on ollut pikkupakun alla???
Kyllä, pikkupakun alla on ollut. Milloin ja kenen toimesta tämä joskus on rakennettu, en tiedä koska ajoneuvossa ei ollut minkäänlaisia tunnistetietoja. Ilmeisesti kuitenkin melko kauan sitten, koska sähköt on vielä 6-volttiset. Aikoinaan kai noita kuitenkin rakennellessa muttettiin pääosin 12-volttisiksi. Ja pakoputkessa oli sellainen palikkatestimäinen ujutus korin alta. Ilmeisesti juuri niin kuiin AK:ssa.
Lattiapellit (tai mitä niistä oli jäljellä) oli pukamamalliset, eli juuri noille isoille jousipöntöille.
Poljinmysteerion kiinnityspaikka on ilmeisesti (ehkä?) jälkeenpäin asennettu.
Otan viikonloppuna kuvia yksityiskohdista, niin voi sitten asiantuntijat niitä zoomailla. Espoossakin saa piipahtaa, kunhan soittelee ensin.
Tavallaan minulle on aivan sama mistä nuo palikat ovat kotoisin. Alusta tuntui todella tukevalta mikä on tietenkin luonnollista jos se on peräisin amista. Selvitän tuon historian myöhemmin, nyt keskityn tuon (siis caramellin) liikenteeseen saattamiseen 😀@dago wrote:
HOO, en uskalla edes omaani katsoa 😯
Ehdottomasti helpoimmalla, ja mikäli vapaa-ajalleen asettaisi hinnan, myös huomattavasti halvemmalla pääsee kun menee runkokauppaan ja ostaa uuden.
Tämän homman mielekkyyttä koettelee se tosiasia että nykyään runkoja saa jos jonkinmoisia. Teen tämän vähän niin kuin oppimielessä. Ensimmäistä kertaa minä tuollaista operoin… 😯 Tänään homma jatkuu.Taas on muutama lisää:
http://kuvablogi.com/blog/1955/1/
Ehkä paras on vielä tulossa. Pikku vinkkinä että siihen liittyy nautaeläin.En sitten päässytkään niin helpolla tuon kanssa. Rapsuttelin hieman vielä alapuolelta, löytäen pikkuisia hapettumia sekä etuaisoista että etuosan pohjasta… Homma on vielä vähän kesken, mutta eiköhän tuosta vielä runko tule.
Tuli vaan mieleeni että kun noita kunnostettuja runkoja sinkitään, niin ainakin tässä nuo aisojen rungon päädyt on koteloitu niin hyvin, että en oikein jaksa uskoa että sinkki sinne asti päätyisi. Muutenkin sisäinen kotelointi on niin monimutkainen että en usko että edes tehdasuutta kannata sinkissä kylvettää, ainakaan ilman että tekee kunnolliset valuma-aukot. Ja sehän tietää rungon avaamista 😯 .
Luulenpa että kun seuraavan kerran pitää runkoon kajota, tapahtuu se uuden valmiiksisinkityn tarvikerungon muodossa.
Rungon vahvin kohta on heikentynyt.
Aisan sisäisestä koteloinnista puuttu pohja.@toppok wrote:
… täysin ulkopuolisen käteen joutuessaan tämä keskustelupalsta antaa melko kummallisen vaikutelman tälle keskustelupalstalle kirjoittelevista …
Joo, ihan tottahan tuo on. Aika kummallisiahan me ollaankin.
Minusta olisi hienoa että joku heittelisi tännekin yhtä levotonta läppää kuin joissakin tapahtumissa on kuultu iltanuotion äärellä, esimerkiksi wanhojen partojen suusta. Ja tietenkin myös toisinpäin. Minä satun ihan oikeasti pitämään niistä jutuista. Ne on sekä viihdyttäviä että opettavaisia. Ihan omissa sfääreissään.
Täysin ulkopuoliset saavat puolestani ajatella porukoista ihan mitä vain, eikä uusien Kiltalaisten kannata näitä kirjoituksia säikähtää.
No niin, tää oli taas ihan turhanpäiväistä chattailua… 😀@Citikatti wrote:
Luulin, että Killassa vaalitaan perinteitä ja kunnioitetaan alkuperäisyyttä, mutta täällähän rakennellaankin itsemurhavehkeitä.
Kyllä kyllä, ja ei 😆
Kilta muodostuu Kiltaveljistä ja -siskoista, ja meitä on onneksi monenlaisia. Myös ns. keräilijätyyppejä, jotka omalta osaltaan huolehtivat alkuperäisten, muokkaamattomien 2CV-pohjaisten kulkimien kannan säilymisestä. On myös Wanhuksien waalijoita jotka osaavat pitää vaunut liikkeessä.
Sitten on meitä jotka rakentelemme itsemurhavehkeitä, ja kiljumme BANZAIIIIIII joka kerta ohitellessamme niitä karvanoppatojotoita jotka ovat meitä nöyryyttäneet niin pitkään
No ei sentään. Ajamisen ja roplaamisen riemusta ainakin minun osalta on kysymys.
Mitä tuohon alkuperäiseen kuva-arvoitukseen tulee, niin mielestäni koulutusta ja kokemusta ei voi juurikaan paremmin hyödyntää. Mikä voi olla parempaa (tai no joo, mutta jätettäköön mainitsematta) kun vuosien suunnittelutyön ja teknisen räpläämisen jälkeen suorittaa onnistunut koeajolenkki täysin omavalmisteisella nelivetosätkällä? Ei ole mikä tahansa sarjatuotanto-Voisin, vaan aito Turpeinen 😀No niin, eihän se nyt niin pelottavaa ollut. Rungon aukaisu, nimittäin. Oikeastaan tuota ei olis välttämättä tarvinnut tehdä, mutta nyt olen taas hieman viisaampi.
Kuvat kertokoon puolestaan. Ainoa hankala oli löytää reunan pistehitsaukset. Etsin ne “the hard way”, eli taltalla ja vasaralla kevyesti tunnustellen. Kannen ja sisätuen pisteet löytyi helposti, porasin ainoastaan kaksi reikää läpi (ns. harjoitushudit), kun oli niin julmetun pureva terä.
Lauantaina sitten nähdään saanko tuon mallikkaasti suljettua. Pala on kuitenkin jo valmiiksi tehty ja hapotettu. Pisteiden reijät pitää vielä merkata ja porata.Tuossa kuva ennen avaamista…
…ja avattuna. Ruostetta on, mutta ei läheskään niin pahasti kuin uskoin.
Eläköön tosipienet digikamerat! Lainasin töistä hieman tulitikkuaskia isomman digikameran, ja kas, sen linssinhän saa ujutettua naurettavan kokoisesta kolosta. Tämä kuva otettu etumaisen poikkituen ja kannen välistä. Kuten näkyy, runko näyttää sitä paremmalta mitä pidemmälle taakse mennään.
Ruosteensyöjää levitetty runsaasti…
…ja kymmenen minuutin kuluttua alkaa jo vaikuttamaan.
Ja vielä korjauspalan happokäsittely 30 prossasella fosforihapolla (alle 7 euroa litra biltemassa). Tämä on varmasti yhtä tärkeää ja hyödyllistä kuin ongella matoon sylkäisy :lol:.
Taidanpa tehdä juuri noin. Saas nähdä miltä sisältä näyttää. Yritänpä muistaa ottaa kameran mukaan tallille seuraavalla kerralla.
Caramelli kulki pohojammaalta kotiin mittarin mukaan parhaimmillaan 90 km/h, keskinopeuden ollessa siinä 80 kieppeillä. Ajoaika puoltaa lähes olematonta mittarivirhettä. Bensaa meni alle 4 litraa satasella.
Tämä siis 12 kaakkisella, parikymmentä vuotta seisseellä siirtomoteurilla. Tosin koko matka ihan oikeilla DIN-hevosvoimilla, koska laturi pyöri kuormittamattomana. Tuuliolosuhteet olivat hyvin kevyet, eli ei juurikaan tarjonnut tuuppausta, pikemminkin päin vastoin.
