Forum Replies Created
-
Posts
-
Kiitos hyvistä vinkeistä.
Taitaa olla viisainta ottaa laatyikko pois nokalta. Olen muutaman kerran koettanut saada kolmosen vapaalle siirtopuikon päästä vipuamalla, mutta ei onnistu, siirtäjä menee vapaata kohti, samalla liikkuu myös 1-pakki -paketti. Tuntuu kuin ne olisivat yhtä puuta
Tuoreita kokemuksia aiheesta lähipäiviltä…
Vastaavat oireet, kävin katsomassa vielä vaihteisto paikallaan jos vaikka saisi osat asettumaan paikoilleen. Aikamme pyöriteltiin, ja lopulta lähinnä päitämme, ei halunnut osat lähteä oikeille suunnille ollenkaan. Kolmonen tukevasti päällä, ykkös-pakki -osat liiku mihinkään…
No, seuraavana päivänä vaihteisto olikin irti, ja suoritti siirtymän kotitalliin. Noin tuntia myöhemmin oli takaisin nipussa ja toimivana, eli vähemmässä ajassa mitä paikallaan ihmeteltiin. Siirtotangot kun otti pois edestä, niin näkyi että kakkos-kolmos kytkentäholkki oli päästänyt ykkös-kakkos kytkentäpakan taakseen, ja synkronikynnet sopivasti urien väliin siten että ei auennut ennenkuin oli siirtohaarukat poissa jolloin osat pääsi vielä vähän vapaammin liikkumaan, ja samalla näki paremmin missä mennään. Oli tuossakin tapauksessa lukittu lisää tehtaankin jälkeen, mutta silti oli päässyt irtoamaan. Nyt on lukittu vielä lisää, pistepuikolla vähän joka uran kohdalta, toivoa sopii että nyt alkaisi pysymään…
Ja joo, on kyllä enemmän kuin kertaluokkaa helpompi pöydällä, kuin keulalla ollessaan…
Näitä nyt tuntuu ilmenevän suhteettoman tiheästi. Alta pariin viikkoon talliin tupsahti yksi vaihteisto, joka oli jumittunut pihassa siirrellessä. On siitäkin kyseinen lukitus aika löysässä, mutta tällä kertaa jumituksen, aivan totaalisen, syynä on kytkinakselin laakerin kuulahäkin hajoaminen, kuulat yhdellä laidalla ja akseli sivussa keskilinjastaan. Vähän semmoista jälkeä on paljastunut että olisi ko. laakeri ollut jo tovin hieman huonona, mutta selvinnee kun kurkistaa syvemmälle…
Mikä näitä nyt sitten on lähtenyt aukomaan, sanoisiko että reippaasti tiheämmin kuin sillon kun aktiivikäytössä kulkimet enemmälti oli? Huonoa tuuria, vai sitä että on totuttu nykyautojen vaihteistojen sulavaan toimintaan ja ei malteta siirtää sitä kepakkoa rauhallisesti? Eikä malteta peruuttaessa pysähtyä kun on jo eteenpäinmenovaihdetta menossa pesään..? Tämä lukitusjuttu on tämän askin tyyppivika, ei mikään ominaisuus, joka korostuu mitä uudemmasta askista on kyse. Ei näitä Nelkuista auennut juurikaan, vaikka niitä pitikin käskyttää vaihteen osalta paljon rankemmin, Kutosen askien lukitukset on kyllä rumasti hentosemmat mitä Nelkuista on löytynyt…
Korpilahti on vissiin vähän matkassa Pirkanmaalta, mutta täällä onnistuu…
Jokunen Sätkän rengas(kin) on tullut tasapainotettua, eräälle kaverille rengasliikkeen yritysten jälkeenkin kun jäi heiltä täristämään tietyissä nopeuksissa, loppui ne tärinät siihen kun pyöräytettiin painot kohdilleen. Ei niihin isoja määriä tarvinnut, mutta enemmän mitä “wanhaan hywään aicaan” jolloin taisi olla parempilaatuista tuotanto kuin nykyään…
Tuossa ohjainlaitteena MaxxEcu Mini, jota näkyy saatavan karvan yli kuuteen sataan, johtosarjan kanssa vajaa seitsemän satkua. Valmiita sarjoja (muunmerkkisiin) kahden tonnin kahtapuolta. Mitään kuvia en löytänyt miten on Sätkään sovellettu, ehkä niitä tulee joskus..? Monenlaista sarjaa moneen muuhun oli tarjolla, yllättävän yleinen ratkaisuna näkyy olevan “monopoint” eli kaasarin tilalle heitetään läppärunko missä yksi suutin. Tällöin pyttyjen välistä seosta ei käytännössä saa kunnolla kontrolloitu/säädettyä, toisaalta eipä kaasarikaan pyttyjä näissä erottele ja harvassa on kaasarin kurkku/pytty kuten vaikka Sm:ssä…
Hyvä että tämmöistäkin tulee, vaan paljonko näitä sitten nykymaailmaan saa menemään? Kun tuntuu tuolla “isossa maailmassakin” menevän suuntaus siihen että “vain alkuperäinen on hyväksyttävää”, se mikä on oleellisesti kuulunut sätkätouhuun eli personointi ja kaikenlainen rakentelu, saattaa hyvinkin olla äkkiä katoava luonnonvara. Siispä suosittelen, niitä joita rakentelu kiinnostaa, rakennelkaa vielä kun on sen aika. Se ettei jokaisella olekaan museokuntoinen alkuperäinen, ei ole semmoisten omistajilta mitenkään pois. Onneksi omalleen saa nykyään vielä tehdä likipitäen mitä haluaa…
Muutama Nyytinen taaksepäin, oli tarinaa Rampen ruiskusta, taitaa olla tuorein liikkuva rakentelu, jossa oli käytetty Speeduinon ohjainta. Hyvin vastaavantyylistä on se ympäristö, kuin se mitä Megaaquirt oli alkujaan, ja josta on lähtöisin ymmärtääkseni myös MaxxEcun tuotteet. Ikävänä noissa taas pidän sitä että halutaan myydä valmis purkki kaikille, eri ohjelma ja johtosarja sitten mallista riippuen, pahimmillaan ns. pohjakartta sisällä millä koneen saa käyntiin. Jää oleellinen oppiminen tapahtumatta koko systeemistä, kun ei tarvitse miettiä miksi mikäkin käyttäytyy ja miten kaikki toimii. Eikä kasvava hinnoittelu myöskään ole harrastajan kannalta kivaa, silloin 15 vuotta sitten kun tuli eka Mega hankittua, rakennussarjaa sai kaupasta 140€ hintaan, ja oli yleisesti hyväksyttävää suunnitella ja tehdä itse oma piirikorttiversionsa. Nykyään Megan kanssa on valmistajan kautta jyrkkä vastustus tällaiseen, MsExtran foorumille saa pysyvän bannauksen jos erehtyy näyttämään kuvan omavalmistepiirilevystä, ja nykyään on lisenssiehdoissakin semmoinen maininta ettei prosua saisi laittaa mihinkään muuhun kuin “virallisesti hyväksyttyyn” piirilevyyn kiinni. Entäs tämmöinen fossiili, joka on hankkinut prossuja yms aikaan kun lisenssissä ei tuommoista mainintaa ollut? Ei vaan uskalla edes kysyä suhtautumista, kun oletan että “häkki heilahtaa” siellä foorumilla jos tuommoista menee kirjailemaan…
Plug’n’pray, se on nykysuuntaus ruiskuissakin. Ja kun on asennettu, niin sitten autotunella säätöihin. On toki helppoa, jos vertaa siihen että ihan itte piti etsiä komponentit, miettiä miten ne sai imusarjaan kiinni, johtosarjan sai tekaista ihan alusta asti itte, ja aloittaa säätämisen yrityksen, erehdyksen kautta logia tulkitsemalla jne. Tiedä sitten kumpi tapa on se parempi, mutta veikkaan että kummallekin löytyy kannattajansa. Toisia kiinnostaa värkätä itte, toiset ostaa valmista kaupasta ja toivoo parasta toiminnalle…
PS. Jossian päin tätäkin blogia (ei. tämä ei ole foorumi) on tarinaa ruiskuksi muuttumisesta ja säätämisestä, saas nähdä jaksanko etsiä esille kun etsiminen on hitusen työlästä tällä alustalla…
Joo, nuo mainitut maaviat osaa kyllä sotkea latauksen myös. Laturissa tuskin on vikaa, kun lataa liikaakin, vika jää siis säätimeen tai muualle sähköihin…
Liiaksi en luottaisi siihen alkuperäiseen mittariin, on niin suuntaa antava kuin vain voi olla. Yleismittarilla saa selkeämmin vikapaikkaa haettua. Maadoitukset vaihteistosta akkuun, koriin, johtosarjan maalenkki jne säätimen maadoituksen lisäksi. Sekä Kaapelimiehen mainitsema virtalukko, jääkö sinne jännitettä. Aina tutkittava pätkä kerrallaan, esimerkkinä maadoitus moottorin eli vaihteiston ja akun välitä, mittarin toinen piuha vaihteiston kuoreen ja toinen piuha akun miinusnapaan. Ei pitäisi koneen käydessä näkyä vakiolaturin tehoilla montaakaan (kymmentä) millivolttia. Samaten se virtalukko, siitä saa suuntaa sitenkin mitaten että mittarin toinen piuha akun plussaan ja toinen puolan plusjohtoon/säätimen syöttöön, ei tässäkään saisi näkyä just mitään jännitteitä…
Vaan jos kaikki on kunnossa, niin sitten taitaa jäädä enää säätäjän vikaantuminen jäljelle. Ja se ainoa sulake, jonka kautta kulkee sähköjä virtalukon kautta pyyhkijöille, vilkuille ja sille lataussäätimelle, tähänkin sulakkeeseen jos on kehittynyt jännitehäviötä, niin sekin kyllä osaa sekottaa latausta(kin)…
Piti ihan kuva etsiä Burtonin sivuilta, että pääsi käsitykseen mahdollisesta sisällöstä. Elektroninen laite, todennäköisesti ei säätöä ole rakennettu, ja jos lataa täysillä niin ei ole oikeastaan kuin kaksi vaihtoehtoa. Säädin itsessään sisältä rikki, joku komponentti pettänyt, tai säädin ei saa kunnolla maata. Tarkista ensin maadoitusruuvin tilanne, jos on hapettumaa tai huonoa kontaktia, niin se tuppaa elektronisen säätäjän kanssa tekemään tuollaista…
On kyllä katoavaista tämmöistenkin osien saatavuus. Ja sitä kautta laatukin tuntuu katoavan. Eikä se tunnu haittaavan, kun vähiin tuntuu ajotkin jäävän, kestää oletetun takuuajan ja vähän yli, vaikkei kilometreissä edes sitä mitä ennen vuoteen ajeltiin…
Onkos tämän selvittely vielä edennyt? Muistelin (maininneeni tässäkin ketjussa, mutta enpäs ollutkaan) ennenkin vastaavaan törmänneeni, eli jumittuneeseen mutta sennäköiseen että kaikki olisikin oikeilla paikoillaan, ja silti kolmonen sujuvasti kytkeytyneenä. Aikansa kun viestejä kaivoi, niin tuommoinen tuli vastaan..:
Pitää kyllä kuun asennot ja muutkin olla aika höpelösti, että saa osat ensin kiertymään auki, hyppäämään väärään järjestykseen ja vielä kiertymään takaisin kiinni. Enkä varmasti uskoisi, jos joku semmoista tulisi esittämään vaan kun on joskus hieman ihmetelty (kuvan päiväys vuodelta 2006, ratkaisu reilu vuosikymmen myöhemmin) niin pakko kai se on uskoa mitä on omin silmin ja näpein kohdannut…
Veikkaan että nyt kysytyssä, ja tuossa linkin tarinassa mainittu Jojensuulainen tapaus, ovat hyvinkin vastaavia. Ja joo, oli vallan haastava, ahdasta, huono asento metsästää osien asentoja, asentaja jumissa ja väsynyt sekä matkaan lähtevä kuski pienten lasten kanssa huolta aiheuttamassa. Mutta “pikkupatentilla” vain kolmosvaihteella kotiin asti ongelmitta kuitenkin pääsivät tuolloin… Ja jos en väärin muista, niin kyllä sekin aski akanaan palautui ajoon, kun pääsi irrallaan osat palauttamaan oikeaan järjestykseen. Olisi sen ehkä paikallaankin saanut tehtyä, mutta kun aikaa oli tärvelty jo tunteja, sekä kotimatkaa oli vielä enemmän edessä, niin jäi tuolloin “pikkupatentin” varaan…
Nimim. “mä mikään utelias ole, vaan tiedonhaluinen”
..jep, kustannukset ei päätä huimaa kunhan pitää normirekisterissä..
liikennevakuutus 6,41€ / kk
verot 18,74€ / kk
——————————
yht. 24,74€ / kkMitäs se mahtoikaan olla museorekisteröidyssä ?
Jossain vaiheessa elämää, vakuutus oli noin 30€/vuosi. Ei käyttömaksua eli sen pari satkua vuodessa vähemmän. Niin, ja tosiaan katsastus kerran neljään vuoteen…
Mutta, tuo rajaa sitten vakiosta muutetut pois. Eli ei sovellu yhteenkään kotipihasta löytyvään ajopeliin. Vaikka Wanhus-Tiinankin kohdalla tulee aika yhtenään kysymyksiä museorekisteristä, ne mustat kilvet hämää nykyihmistä, etenkin kun alkaa M-kirjaimella oltuaan Mikkelin läänissä uutena…
museorekisteröinnissä on puolensa, mutta sitä en sulata että tarkastajien (ja aika suuren yleisönkin) mielestä pitää olla jopa parempia kuin uutena. Menkääpä johonkin museoon, ja kysykää siellä intendentiltä että “miten ne museoesineet voi olla esillä, noin kuluneina”…
Kyltin väri kertoo vuosikymmenen, ja hataran muistikuvan mukaan neljäs numero sitten vuoden sille vuosikymmenelle. Musta on 80-luku, punainen 90-luku (muistaakseni taas, musta varmemmalla muistikuvalla)…
Joku joka paremmin muistaa, kertoo jos meni metsään. Tuosta kuvasta yritin tihrustaa neljättä numeroa, en näillä silmillä saanut selvää…
800 RPM
Kaksipyttyisessä kun on palotapahtumia puolet nelipyttyisestä, niin se äkkiseltään voi kuulostaa kovin hitaasti käyvältä. Eli se 1300 RPM kuulostaa nelipyttyiseen verrattuna 650 RPM eli siksi ehkä kuulostaa oikeammalta…
Oikein osaa enää korvaan luottaa, kun on pihassa 2, 4, 6 ja 8 pyttyisiä aktiivisesti liikkeellää sekä naapurin eli samassa pihassa olevat 5-pyttyiset…
Luulisi vielä autosähköliikkeestä löytyvän, tosin maailma muuttuu. Näkyy poistuneen Moponetin listaltakin mokoma…
2CV4-6 LATAUSRELE ELEKTRONINEN= GSA =GS (PISTOKE) 15,60
2CV4-HY-DS LATAUSRELE ELEKTRONINEN (RUUVI -MALLI) 15,60Sitronen näkyy listaavan tuommoiset, ja yleensä on hyllyssä ollut jos on hinta näkyvillä. Tänään ei ehkä enää liikkeelle saa, huomenna aamusta tilaat niin päivässä-kahdessa on Matkahuolto toimittanut perille…
Pitääkö näitä(kin) kohta alkaa väsäämään? Tai kokeeksi kaivaa löytyisikö Alilta Kiinasta halpoja vai hyviä kikkareita..?
Niin, ja saahan se säätäjä maata? Ruuvilla rintapeltiin, mutta onhan siellä varmasti maatasokin kunnolla kytkettynä? Elektronisen säätäjän kanssa jos maa puuttuu, niin tuppaa lataamaan täysillä, releen kanssa en käytöstä nyt enää muista…
Mittasitko jo, että säätäjän syötöstä jännitettä löytyy? Saman sulakkeen takana kuin pyyhkijät, mittarit yms härpäkkeet, vaan näiden liitos on johtosarjassa puristusholkilla ja viimeksi toissapäivänä semmoisenkin tulin puristelleeksi uudelleen tiukaksi. Tämän nähdäkseen tosin pitää punoa suojateipit johtosarjan päältä pois, liitos on suurinpiirtein akun kulman ja huurteenpoiston läpiviennin tietämillä…
Vaikuttaisi olevan säätimessä vika. Nyt vahvalla mutulla, jos alkuperäinen latausrele niin molemmat liitännät kun on alapinnalla niin tuolloin vasemmassa on virtalukon kautta akkujännite ja oikeassa Exc. On näissä yleensä ollut pienet merkinnätkin, osassa kaiverrettuina metalliin liittimissä, osassa kuoreen valettuna…
Jos kyseessä on alkuperäinen rele, niin semmoinen on avattavissa. On moni muukin. Ja jos syöttöliittimeen tulee akkujännite terveesti, niin silloin releen kärjissä todennäköisesti on hapettumaa josta selvinnee puhdistamalla. Harvemmin on releen “paksusähköosat” rikki menneet, on toki semmoisiakin poikki palaneita tullut nähdyksi. Mutta kun kärkien hiomiseen tms puhdistukseen lähtee, niin sitä saa sitten uusia aika usein…
Tarvikemallin lataussäädin ei Moponetissäkään paljoa yli kympin viimeksi asioidessa maksanut, harvemmin 50 vuotiaalle releelle häviää. “Oikeasta” autosähkökaupasta löytyy laadukkaampia, antavat yleensä vähän vielä tasaisemman latausjännitteen, eikä sieltäkään haalittuna ollut mikään mahdottoman hintainen, nykytasosta paha mennä sanomaan kun viime hankinnasta on jo vuosikymmen ellei alun toistakin…
Ei ollut mun, vaan Akailen. Useammasta on tullut mitattua, ennen purkamista, ja on kyllä käytännössä samat mitat aina löytyneet, enemmän tuntuu tulleen mittauksen epätarkkuutta kuin mittaeroja laatikoissa…
On noita joskus tullut pyöriteltyä paikoilleen laatikkoa purkamatta, siirtotangot paikallaan, on jäänyt onnistumattakin. Jos vaan pystyt vaihteiston irrottamaan, niin sitten homma helpottuu runsaasti. Eihän askia tosin kauaa keulilta irrota, varmaan paljon vähemmän menee aikaa askin irrotukseen-asennukseen, kuin tusaamiseen ahtaissa ja hankalissa paikoissa. Reissussa ehkä eri tilanne mitä kotipihassa…
Tuolla linkitetyllä ohjeella kyllä pitäisi onnistua. Sekä tekniikka -palstalta löytyvällä laakeriremontti -jutulla. Ja jos ei meinaa onnistua, niin lisää kysymyksiä, mielellään kuvien kanssa, niin yritetään auttaa. Niin, ja kauankos sitä Pälkäneeltä ajelee aski kyydissä jonnekin missä apuja voisi saada, aikataulut jos saadaan sopimaan niin ehkä sitä täältäkin joku tunti löytyisi..?
Säätimen testaaminen on vähän hankalampi, mutta laturin testaaminen on helppoa. Magnetointipiuha eli Exc -merkinnällä irti laturista, kone käyntiin ja laturin Exc -liittimeen hyppylangalla suorat sähköt akusta. Tällöin laturi antaa täydet virrat, eli siksi tyhmäkäynnillä testaus kun isommilla kierroksilla latausjännite hyppää helposti jopa yli 20 volttiin. Jos ei tyhmäkäynnillä juurikaan jännite nouse, niin varovasti kierroksia (siis ihan oikeasti varovasti) koneeseen, niin pitäisi latausjännitteen nousta…
Säätäjää voi yrittää mitata, samaisen Exc -narun ollessa laturissa kiinni ja koneen käydessä, tässä pitäisi jännitteen muuttua latausjännitteen yrittäessä pysyä vakiona. Matalilla kierroksilla latausjännite putoaa, jolloin Exc -liittimessä jännitteen pitäisi nousta lähelle akkujännitettä, jos jännite ei nouse tai pysyy kovin alhaisena tai jopa nollassa, on säätäjässä tai sen syöttöjännitteessä vikaa…
Ainiin, ja jos on säätäjä rikki, ja on myös 123 tai vastaava kärjetön, niin sitten säätäjäksi elektroninen versio. Vanha, perinteinen, mekaaninen rele antaa turhan “epäpuhdasta” latausjännitettä, joka osaa häiritä elektronisen sytkän toimintaa… Mekaanista relettä tosin voi säätää jotta saa mieleisen latausjännitteen, voi toki elektronistakin mutta se vaatii vähän perehtyneisyyttä lajiin…
