Forum Replies Created
-
Posts
-
Yllättävän kivasti kyllä tarkeni eilisellä reissulla, täysin talvivarustelemattomalla Dyanella jossa vain toinen lämmönvaihdin käytössä. Oleellista lie jälleen se että moottori oli edes jokseenkin lämmin, matka-ajossa lämmöt pyöri 75-85 asteen välissä, keula täysin avoimena sekä rungon alta puuttuu käytännössä kaikki. No, sen verran lisälämmöntuottoa on, ettei kyseisessä moottorissa ole enää ollenkaan öljynjäähdytintä, lähdöt tulpattu ja öljykanavasta poistettu “varoventtiili” joka jäähdyttimen tukkeutuessa päästäisi öljyn silti kulkemaan. Tätä venttiiliä ei ainakaan Haynesin oppaan mukaan voi irroittaa, siksipä sen irroitin, yllättävän helposti lähti kun tulppasi öljykanavat ja prässillä painoi sen irti… Ehkä voimansiirron lisähäviöt myös aiheuttaa moottorille lisäkuormaa, ja sitä kautta hitusen lämmittää myös..?
Routaeristemattoa on ollut katon lisäeristeenä jo pari vuosikymmentä, sopivaksi leikattuna pysyy käytännössä itsestään paikallaan. Monesti on kyllä ollut myös pari metallisoiroa (taitaa olla varastohyllyjen vinotukia), mutta nekään eivät ole millään kiinni vaan pysyy siellä katon poikittaisen tuen päällä kiltisti…
Noista kylmistä kokemuksista oli tuolla Akailen Sähkönsinisen topikissa juttua. Vähän kovempia lukemia on tullut koettua, viime talvenakin pakkasta oli yli kolmenkympin kun Tiinalla ajeltua tuli. Siihen asti tarkeni ihan kivasti, kunnes tuiskulumi tunkeutui Eberin lämpöreleeseen, suli sinne ja sittemmin jäädytti releen eli lopetti lämmittimen toiminnan. Keula sentään oli tukittuna, öljynjäähdytin tästäkin poistettuna, se pelti moottoritilan alla ja taas vain yksi lämmönvaihdin. Kyllä oli kylmää kyytiä, mutta niin näytti olevan nykyautoilijoillakin, ja aika yksinään sai isommillakin teillä ajella… Eberin kanssa sai kuitenkin jopa lasitkin sulamaan, vanha kunnon BN4 hönkii ihan tukevasti lämpöä, ja jatkossa jos se pysyy käytössä niin osaa ehkä tuon tuiskulumen osallisuuden välttää..?
Edellisellä “jääkaudella” joka oli 90-luvun puolella, tuli käväistyä joulunpyhinä korjaamassa sellutehdasta, eikä tietenkään mitään muuta kulkupeliä ollut kuin Tiina. Silloin oli sentään molemmat lämmömvaihtimet, pohja ja jäähdytin peiteltynä sekä jotain suojaa keulassakin. Lisälämpöä tuolloin toimitti Eberin BL-1, näitä uudempia sähköhapatuksella olevia pieniä puhaltimia. Äänikin on enemmän suihkuturbiinin oloinen kuin isommissa… No, silloin aamukuudelta kun lähti käynnistelemään Tiinaa, joka oli totuttu pitämään akkulaturissa koska lämppärille oli ajastin, ja sitä kautta käyntiinlähtö piti turvata lisäsähköllä, niin pakkasmittari sekä talonseinässä että Tiinassa kertoi karuja -36 lukemia. Päivään kun oli varautunut, että ulkonakin saa työskennellä, niin pukeutumisessa oli tällaiset otettu huomioon. Mitään ongelmia ei ollut käyntiinlähdön kanssa, ja lämmintä oli siedettävästi, mutta ymmärrettävästi ei öljynlämpömittari oikein enää noissa keleissä isommin liikkunut. Vaan entäpä sitten, kun oli pitänyt Tiinaa tuulessa ja tuiskussa päivän, aukealla paikalla jossa pakkasmittari väitti -42 kun käyntiä piti toivoa, niin eipä se enää omillaan herännyt. Varovaisia satunnaisia sytytystapahtumia tuli, mutta sähkönpuutoskin iski aika pian kun ei tullut pyydettyä lämpötolppaa avatuksi. Tunnin yritin tehdä vaikka mitä, pakko myöntää että esim bensa näpeille polttaa noissa pakkasissa, mutta konstit tuntuivat loppuvan. Edes lisävirta Hi-Luxista ei auttanut käyntiin, mutta lopulta kun laitettiin naru tuon maasturin ja Tiinan välille niin jo toisella kierroksella sellutehtaan ympäri tuttu pörinä palasi… Seuraava ylläri olikin, kun vilautin valoja maasturikuskille, joka sitten hidastikin aika reilusti, niin kummasti oli DOT -neste jarruissa aika jähmeää ja usko meinasi loppua jarruja tavoitellessa. No, usutin sitten kyllä tuon maasturia ajaneen takaisin sisälle, ja sittemmin meinasin sipaista ko. väkkärän nelivetoluisua huoltotiloihin sisälle mutta se on toinen tarina se…
Kotimatka sitten olikin odotettua karumpi, Eberi tilttasi eikä herännyt ennen piirikortin elvytystä, eli kotiinpäin sen 50km ajelin vain kylmänä käyvän moottorin tuottaman lehmänhenkäyksen varassa. Ja kyllä paleli ja kunnolla. Vaan huumoria tuostakin sitten osattiin repiä, kun oli sovittu silloisen firman naapurin kanssa, että ovat hallissa että saan ajaa sinne sisään ja purkaa romut kyydistä. Matkalta viestittelin, ja osasivat odottaa valojen näkymistä pihassa, avasivat hallinoven ettei tarvinnut edes pysähtyä odottamaan ja sisään päästyäni hyppäsin välittömästi lämpöpatterin viereen kuuma kahvikuppi käsissä. Mutta mitäpä siellä ralliautoa rakentanut kaveri sitten teki? Samalla ovenavauksella hyppäsi Tiinaan sisälle, tarkistaakseen kuinka kylmä siellä sisällä on, vaan eipä tuo ilman ulkovaatteita kauaa siellä malttanut olla, kehui kylmäksi…
Ehkä tuohonkin olisi voinut varautua, vaikka varustelemalla paremmin, vaan kun käytännössä kaikki ajot oli lähiseudulla (poislukien tuo keikka) eikä pitempiä pakkasjaksoja ollut, niin sitä vissiin kuvitteli pärjäävänsä..?
Ainiin, olihan tuossa vuosituhannen vaihteessakin reippaammin kylmää, mutta tuolloin oli jo BN4 käytössä. Mutta silloin kävi yksi aika hupsu tapaus, paljon kaupunkiajoa pakkasen ollessa -30 kahta puolta, niin eiköhän uutta vuotta vastaanottaessa moottorin tuottama kosteus päättänyt jäätää kaasuläpät kiinni, eikä siitä selvitty ilman kuumailmapuhallinta. Hetki meni keksiessä miksi kaasupoljin liikkuu vain sen mitä vivusto joustaa…
Aloitin sit valmistautumisen talveen, eli vein Sm:n talvisäilöön ja ajelin Dyane 4×4:n kotiin. Lämpö just alta nollan, vain yksi lämmönvaihdin, moottorin alapuoli täysin auki (vielä, laitan kyllä alkuperäisen pellin kunhan ehdin) ja silti öljynlämmöt pyöri 80 asteen tietämillä eikä sisällä palellut. Talvikattokin pitäisi punoa paikalleen, ja talvirenkaatkin…
Voisi ehkä ottaa kuvan alapuolen pellistä, kun saa sen irti Tinskusta. Käsittääkseni Wanhukseen tarkoitettu “pohjapanssari”, ainakin siinä oli A -alkuinen osanumero kun sen aikanaan ostin 90-luvun puolella, taisi tulla “Espanjan varaosakasan” mukana Suomeen…
MSD-73
Sehän on Miss Dyane!
Numero kun ei osu vuosimallisesti yksiin, niin kai se pitää sitten jarrutella noihin pollelukemiin 
Miettikääpäs asiaa tältä kantilta; nykyiset pakosarjantiivisteet palavat herkemmin kuin entiset asbestia sisältäneet.
Ja tämä tuli taas kerran eteen, vuosi takaperin kun kasasin “uuden” moottorin Tinskuun. Kuskinpuoleista pakosarjan liitosta kanteen en vaan saanut pitämään. Nyt sitten, erinäisistä seikosta johtuen, otin tuon imupakosarjan pois, ja olettaisin syyn selvinneen. Semmoinen jännä lehtevä oli kummankin pakoputken liitos, ja vuotavasta puuttui pieni pala, olisiko irronnut herkässä ollut lastu kun imupakosarja oli viikkoja irrallaan..? Harmi kun kuva unohtui ottaa, siinä hätäisesti oli ennemminkin ehjääminen kuin kuvaaminen mielessä, teräsharjalaikalla kuitenkin sai lehtevät kerrokset irtoamaan, ja uuden tasaisen pinnan aikaansaanti oli yllättävänkin helppoa, eikä ainakaan eilisillä kuumaksi asti käytöillä näkynyt vuotoja… Ja niin, kyseessä on siis Visan Weberin sarja, vastaavaa ilmiötä en vielä ole kohdannut Solexin sarjojen kanssa…
Oli kyllä palanut tiivistekin huonoon kuntoon, uusi tiiviste oli muutaman sata kilometriä ajossa ja roskiin joutaa. Kansien vastapinnat plaanasin, enkä silloin joko huomannut tai edes älynnyt tarkistaa pakosarjan tilannetta, mutta vuoto ei ihan heti edes ilmennyt. Kumpi sitten oli syy, ja kumpi seuraus, pakosarjan pinta, tiiviste vai molemmat yhdessä..?
Ja paljon mieluummin olisi tosiaan ottanut vain sen yhden vuotavan osion pois kuin koko sarjan. Työmäärä on moninkertainen jälkimmäisessä, ja siksi ehkä onkin odotuttanut sopivaa motivaatiota. Toisaalta, kun se kuitenkin piti irroittaa, ja toinen Tiina odotteli imupakosarjaa ilman ahdinta, niin tässä sai sitten yhdistettyä asiat…
Tätä asennustapaa suosien on tullut vältettyä (ainakin toistaiseksi) imusarjan kierteiden korkkaaminen. Siis riittävän pitkä M7 ruuvi, jonka kaveriksi on kierretty mutteri, kierretään ensin ruuvi niin pitkälle kun kannessa kierrettä on ja kiristys hoidetaan sitten mutterilla tarvittaessa pitäen ruuvia aloillaan ettei lähde pyörähtämään mutteria kiristettäessä. Näin kierteen kuormitus pysyy vähäisempänä kun ruuvi ei kierry kannessa liitosta kiristäessä…Tässä maassa pitäisi olla ainakin yksi Visan Weber irrallaan, semmoisen imusarjan kun Jallulta ostin ilman kaasaria ruiskukoneen imusarjasovellusta varten. Kivasti kun kävi vain hitusen kahta ruuvia siirtämällä Bx:n kaasuläppärunko, joka sekin sattui olemaan Weberin tekeleitä…
Heti kun kiireet hellittää, ja jaksaminen tekemisten suhteen paranee, niin lupaan kokeilla DCNGV -Weberiä jossakin koneessa. Semmoiselle muokattu imupakosarjakin kun odottelee asennusta ja sitä kautta testeihin pääsyä. Pikkumuutos siihen sarjaan vielä pitäisi tehdä ennen testejä…
Vanha viidakon sanonta..: Weber on kaasutin, muut bensaputken pullistuksia
PS. Taas on pitkin kesää kuunnellut kolmen DCNF:n sinfoniaa, on niissä vain jotakin, vaikka olenkin vallan vankkumaton ruiskutekniikan kannattaja
Sitronen, Virttaa
2CV6 MUOVITANKIN TÄYTTÖPUTKEN LIITOSKUMI
13,70 Eur
Nyt kun kytken vielä irrallaan olleen maadoitusjohdon niin tuohan saattaa vaikka toimia.
Sen saa mitattua yleismittarilla. Olisko ollut 0-400 ohmia näyttämä? Ts. napoihin mittari kiinni ja anturia liikuttelemaan. Mikäli ei ole merkittäviä katkoksia missään asennossa niin ei muuta kuin käyttöön. Kuvassa ympyröity johdinliuska; se on monesti lähes poikki hapettunut. Ei hätää, lisää bakeliittia tai muuta eristettä palasen kiinnityspinnan alapuolelle ja taivuttaa liuskan palasta vasten. Siitä sitten eristettynä pitkä ruuvi pintaan ja siihen johto kiinni.
Jep, anturin arvot muistit oikein. Tankki tyhjänä n. 400 ohmia, tankki täynnä 0 ohmia elikkäs oikosulussa. Anturin piuhat oikosulkemalla voikin kätevästi testata sekä johdotuksen että mittarin toiminnan, ja jos hallussa on esim 1kohm potikka niin sillä voi testata mittarin koko toiminnallisella alueellaan…
Minkä ikäinen Dyane kyseessä, tai pikemminkin, muovi- vai metallikahvoilla..?
Muovikahvaisen lukon saa sisäkautta “taisteltua” auki, lukkoa käyttävä vipu on saavutettavissa ja sen löytää pienen jousen päästä. Kannattaa katsoa toimivasta lukosta mikä paikka siellä liikkuu, ja sitten vaikka ruosteenirroitusöljyllä käsitellen lähtee ongelmaa ratkaisemaan…
Metallikahvaisen kanssa, jos on tehnyt saman kuin tuo oma Wanhus, ei ole oikein oikotietä onneen. Lukon kieli jos on ruostunut tappiinsa kiinni, niin sitä et saa avattua muuten kuin sahaamalla vastakappaleen poikki. Näyttää muoviselta, mutta sen sisällä on metallitappi, hyvin pystyy oven välistä sen poikkisahaamaan, ja sitten korvaamaan poikkisahatun tapin vaikka M6-kuusiokoloruuvilla. Itse laitoin 12.9 kovan ruuvin, kun niitä sattui repullinen olemaan kotona… Itse lukkomekanismi oli vielä pilkottava, tapin niittaus hiottava pienellä laikalla pois jotta pääsi purkamaan mekanismin. Kun sitten saa kielen irti tapista, niin putsaa ruosteet pois ja asettaa osat takaisin, ja pienellä hitsauksella saa osat taas pysymään nipussa. Ja rasvan kanssa takaisin, toiminnassa ei huomaa mitään eroa alkuperäiseen verrattuna…
Harmittavasti jäi kuvat ottamatta, kasaamisen innossa…
Tänään toi posti tullessaan tiedon tuon sammaloituneen Tiinan ensimmäisestä rekisteristä. MSD-73. Eikä vaikuttaisi olevan käytössä, joutunee siis tilaamaan kilvet tuohon…
Tuon kanssa olisi voinut pitää tunnistuskisan, monenko ja minkä eri mallisen Sitikan osia siitä löytyi… Bonuksena ne vääränmerkkisten osat, joita niitäkin tuli sinne-tänne siroteltua…
Tapahtumassa oli kyllä kivaa, väsymyksestä huolimatta. Ja sunnuntaina oli hauska todeta Wanhusten olevan luotettavalla tekniikalla varustettuja, yhtään ei tarvinnut mistään lähteä noutamaan, olin siis ainoa joka kalustoa kärrykyydillä paikalle toi. Onneksi niin, ja tuo kertoo myös harrastajista, jotka pitävät kulkimensa toimintakunnossa. Pakollinen “tilastomerkintä” toki yhdestä yksilöstä kuultiin, joka joutui palaamaan lähtöruutuun polttoainepumpun lopetettua yhteistyö, mutta sekin pääsi omin voimin takaisin lähtöpaikkaansa…
Kyllähän sinne pitäisi lähituntien aikana saapua, kun aamun pakolliset jutut saa alta pois. Vähän vielä olis askarreltavaa Wanhus-Tiinassakin, että sen alueelle saa, vaan onhan noita tunteja vielä tänään kovasti jäljellä…
Tällaisissa tunnelmissa oltiin eilen, taas kärrykyytiä -55 Wanhukselle. Ajatuksissa omistajan kanssa oli että tässä kesän aikana pitkän tauon jälkeen katsastettaisiin. Tapahtumassa oli ajatus myös paremmin asiaa tuntevien kanssa katsoa vähän sillä silmällä että mitä mahdollisesti museorekisteriin saattaminen vaatisi…Kärry vetoauton kanssa on myös käytettävissä, mikäli matkalle jollain tulee ylipääsemättömiä ongelmia. Jotain korjaustoimenpiteitäkin pystytään tarvittaessa tekemään, monenlaista osaakin löytyy muutaman kilometrin päässä tapahtumapaikasta…
Eipä Jasu paljoo tienny tekemisestä…
Joo, lähinnä mentaalitasolla tuli tuohon rakenteluun osallistuttua. Enempi raportoijana, sekä kuvien välittäjänä. Säätöön sitten tulikin osallistuttua vähän enemmässä määrin, eikä oikein puhelinlaskua noilta ajoilta hyvällä muistele… Kivaa silti oli, jo projektin suunnitteluajasta alkaen…
Tästä tekniikastahan on muutaman sivun topikki jossain päin palstaa, en vaan osaa sitä tästä nykyisestä sekamelskasta enää löytää. Tuosta sitten saattanee se sekaannus johtua, että olisin tämän rakentanut, kun sitä topikkia päivittelin kuvien kanssa. Kaikki kunnia kuitenkin rakentajalle, ennakkoluulottomista ratkaisuista ja sitkeydestä sekä ennenkaikkea siististä toteutuksesta..!
Kommenttia DG-NITION -sytkästä. Se ei näemmä kestä ylijännitettä, vaan suojadiodin polttaa oikoseen ja sitten piirilevyltä syöttälinjan poikki. Tai ainakin tässä tapauksessa siten teki…
Tarinan mukaan, käyttämättömyyden jälkeen käyntiin laitettaessa, olisi lataussäätimen häiriön takia jännitteet nousseet “ihan reilusti”, ja kun tuon sisälle näki niin jälki kyllä selittyy ylijännitteellä. Mielikuvan mukaan myös 123-ignition on kytkennältään hyvinkin vastaava, eli sama varoitus lienee aiheellinen sillekin. Mekaanisella säätäjällä releen kärkien jumitus on täysin mahdollinen, elektroninen hajotessaan osaa vastaavan tehdä, vaan tekee se elektroninen vastaavan tempun myös silloin kun säätimen maajohto irtoamaan pääsee…
kirjoittamalla artikkelin uusille kotisivuille ja jakamalla sen sitten tänne varmistat pidempiaikaisen näkyvyyden. Tärkeät tapahtumailmoitukset hukkuu Facessa nopeasti muiden alle…
Kertonee kaiken oleellisen..? Myös sen minkä verran tämän palstan olemassaoloa arvostetaan ylläpidon osalta… Osaltaan myös sen, mikä sitä liikennemäärää palstalla lisää, kun kaikki linkitetään ristiin…
Jos tuonkin viestin olisi laittanut vaikka tälle palstalle, niin ei olisi ollut huolta sen katoamisesta. Otsikko näkyisi tapahtuma -osiossa luultavasti vielä kesälläkin… Tuo lainauksessa mainittu “tänne” tarkoittaa Facebookia, sieltä tuon huomasin…
Mahdollisia syitä etuliitteen käyttöön foorumin kauppapaikalla on seuraavia: (valitse paras)
Hyvä vitsi tässä vakavassa maailmassa.
Missä kohtaa tuossa oli vitsi? Ja jos siinä oli, niin se ei tainnut hyvä olla. Sarkasmi on sitten eri juttu
Ylläpidolla ei ole muutakaan tekemistä.
Hmm. Aiemmissa viesteissä ylläpito on kylläkin valitellut vähäistä käytettävää aikaa suhteessa tehtäviin. Vai oliko tämäkin sitten vitsi?
Niin muillakin foorumeilla tehdään.
Niin, semmoisilla foorumeilla missä on yksi kauppapaikka missä eri ilmoitustyypit on sekaisin, mutta ei semmoisilla foorumeilla missä on erikseen osto- myynti-. jne palstat
Ylläpitäjät ja käyttäjät voivat joskus tarvita moista ominaisuutta.
No, ihan samalla tavalla ne löytyvät sieltä “myydään” palstalta, kuin etuliitteen “M:” kanssa
Haettaessa eri kriteereillä haku toiminnalla tai listaamalla viestejä eritavoin erottuu myynti ja ostoviestit listalla muista keskusteluista. (haun heikko toiminta on tiedossa ja seuraavat panokset menee paremman palvelinympäristön hankkimiseen.)
Tuo on ensimmäinen missä on jotain tolkkua. Mutta edelleen sitten jää epäselväksi, miksi meillä on eriteltynä nuo kaupan suunnat, kun nythän muutenkin ovat sujuvasti erillään myynti- ja ostoilmoitukset
Myöskin säännöt tulee aikanaan päivitetyiksi, nyt jo huomatut puutteet otetaan huomioon esim. juurikin myyjän yhteystiedot ja myytävän tuotteen tiedot sekä sijainnit pitää saada ilmoituksiin.
Mukava huomata että myös vanhat foorumin käyttäjät löytävät tänne kommentoimaan.
Siis se on mukavaa että käydään palstalla kommentoimassa palstan nykytilaa ja esittämässä kysymyksiä mihin ei koskaan vastata? Ei, se ei ole kivaa. Kenenkään kannalta. Pikemminkin näen tuommoisen tavan vastata vittuiluksi, ja sitten vastaamattomuuden ylimieliseksi suhtautumiseksi esittämiini asioihin. Kummastuttaa, halutaan kokemuksista tietoa, mutta niitä kun esittää niin niihin ei saa mitään vastakaikua. Siis sen lisäksi että tuodaan esille kaikkea muuta asian vierestä, sekä kehutaan valitsemanne toimintatavan ylivertaisuutta. Tulee sanonta mieleen, ei nähtä metsää puilta.
No, astia täyttyi. Ei noihin enää minulle vastata tarvitse. Tyhjän saa pyytämättäkin. Lopetan sanoihin, kiitti ihan vitusti.
Yksi asia jäi nyt vaivaamaan….
Onko foorumi olemassa kiltalaisia/2CV harrastajia varten vai pelkästään Raatia varten?
Jos kiltalaisia, niin miksi ei tehdä niinkuin useimmat tuntuu haluavan eli palataan takaisin toimivaan ja helppokäyttöiseen.
Jos Raatia varten, niin olkoon sitten niin…
Monikos raatilainen, Jimmin ja Sepon lisäksi täällä käy..?
Muutamaa sivua aiemmin, kysyin hyvin vastaavaa. Siis että ketä varten tämä palsta on, meitä harrastajia vai kerran-pari satunnaisesti palstalla kävijöitä? Ainakaan vielä en ole vastausta tähän nähnyt, voi toki saattanut silmien ohi mennä kun enää harvemmin viitsii täällä käydä…
..joku puoskari on näköjään muokannut..olisko unohtunut jotain oleellista ?
Otsikkoon pistin M:
Tämän “itsemoderoin” tänne, kysyäkseni että miksi. Ilmoitus kun on kuitenkin myydään -palstalla, niin normaaliälyllä luulisi ilmankin ymmärtävän että kyseessä on myynti-ilmoitus. Ellei sitten kyseessä ole ajatusmalli että halutaan lukea kaikki viestien otsikot samassa pötkössä, jolloin siitä puurosta erottuu myynti-osto-varastusilmoitukset helposti. Kysyin kylä sitten sitäkin että miksi meillä on eritelty osto-myynti-jne – osastot jos kerran halutaan myös otsikoissa sama erottelu lisäksi tehdä..? Ei pieni ihminen vaan ymmärrä, tätäkään…
Toivottavasti vastataan esitettyihin kysymyksiin. Pitänee käydä vaikka viikon-parin päästä katsomassa…
Raadille meinasin näitä kysymyksiä kevätkokoukseen myös laitella, mutta eihän sinne enää kuukautta ole, joten käsittelemättä varmasti olisi jätetty kun olisivat tulleet liian myöhässä. Jospa sitten syyskokoukseen ehtisi…
-Jasu
PS. Ajakaa Sätkällä, hyvin huomaa kun nyt taas on enemmän ajellut, niin mielenkiintoa löytyy harrastetta kohtaan aivan eri tavalla. Aivan luvattoman äkkiä unohtuu, ja kynnys lähteä liikkeelle kasvaa, mutta nyt kun pahimmat pakkaset pöristeli Tinskulla niin sitä vaan jälkeenpäin ihmettelee miksi sekin oli välillä niinkin pitkiä aikoja ajamatta…
