Forum Replies Created
-
Posts
-
Kyllä mulla Dyanessa on ihan kutosen tekniikka, mutta ei se vedä vertoja 18-kaakkiselle! Hyvin meni reissu, sain ajaa menomatkan. JIPII!
No, olihan sitä matkalla pientä ongelmaakin: heti lähdettyämme ihmettelin “tahmeaa” vaihteistoa, joka sitten parin kilometrin ajon jälkeen ei suostunutkaan yhteistyöhön. Jäi ykkönen päälle risteyksestä lähtiessä. Mukavaa. Siihen sitten paikallsen Delta-Auton parkkiin ja kysymään kulkimen omistajalta työkalujen mukanaoloa. Olihan niitäkin.
Ottaen vaihteiston kansi pois, siirrellen rattaita, pyöritellen palikoita ja taas laatikko toimii. Ilmeisesti ykkös/pakkisiirtäjän perussäätö on hieman siirtynyt ja ykkösen synkroni(on se siellä, tästä en ala väittelemään!!!) pääsee hyppäämään hieman liian pitkälle, jolloin ykkönen ei tule pois. Mikkelissä asiasta keskustellessa eräälle kiltaveljelle oli käynyt samoin. Laatikko toimi kuitenkin koko loppureissun loistavasti… 😀
On tuota ollut kiire, ei aina ehdi heti etsimään konetta millä voi kommenttia heittää…
Dyane, tuo “2cv:n paranneltu” versio, väärinymmärretty ja vahvasti aliarvostettu laite! Omia kokemuksia vuosien varrelta paljon ja pidän sitä mallina käyttökelpoisempana kuin 2cv:tä. Tiiviimmät ovet(talvikäyttö), ylhäältä asti aukeava takaluukku, paljon korkeampi tuulilasi(näkee ulos).
On siinä jotain negatiivistakin: Kärkien säätö on tuskainen tehtävä 2cv:hen verrattuna, pura puoli keulaa… No on se tosin helpompaa kuin Amin, Méharin tai Bijoun kohdalla. Ja sitten se osien saatavuus, mstä jo aiemmin tässä mainittiin.
Niin, jos vertaa oikean automaalin sopivuutta miranooliin, niin ei se miranooli ainakaan voita vertailua. Eikä se nyt niin edullistakaan ole, kuten räppänä jo tuossa totesi.
Dyanen yläpuoleen meni muistaakseni rapiat 8 desiä, eikä kerrosten paksuudessa säästelty. Hyvä tuli,vielä se yrittää kiillellä(maalattu -96), tosin vahaamalla olis parantanu paljon nykyulkoasua. Pitäis varmaan tempoa itseeni turpaan kun muuten ei meinaa uskoa…
Pitää viellä onnitella toppoa kulkimen hankinnasta. Pikkupakussa on aina tyyliä!!!
Mitähän mahtaisi maksaa kohtuukuntoinen pikkupaku, mielellään vanhemmasta päästä, kun tuntuvat olevan parempia kuin uudemmat? Kutosen kone, hyväkuntoinen?
Näin niinkuin mielenkiinnon vuoksi kyseltynä, ja mikäli lopetan tämä ainaisen köyhtymisen, niin sitten ihan tosissani!
Kyllä ne on yllättävän hyvin pysynyt, kun on vierestä tullut seurattua. Kiilto vaan tuntuu häviävän varsin nopeasti, korkeintaan pari kesää on hieno ja sitten ollaankin jo mattapintaisena…
Niinpä niin. Kokemuksia tien päällä liikkuessa, sekä 18-kaakkisella että lähes vakiolla Dyanella: hyvin pärjää vanhallakin, eikä ole tien tukkeena!
Ainoa missä huomaa eron, niin kiihtyvyydessä vanha häviää. Mielestäni tuo 18-kaakkinen on mukavin ajettava kone mitä Citroenin tehdas on sätkään tehnyt. Eikä se edes kuluta paljoa…
Ja taas viikonloppuna pääsee ajamaan -67 sätkällä, Helluralli kutsuu, kaverin kanssa ollaan menossa eikä hän halua Dyanella liikkua, kun on mukavat 18-kaakkia tarjolla!
Acadianessa on jonkun verrarn pitemmät valitykset kuin missään muussa mallissa, koneen väännön pitäisi kyllä riittää hyvinkin pitkään ja matalaan pakuun jos se kerran Acadianeenkin riittää.
Se laakeri. Jos vain löydät hyväkuntoisen laakerin niin mikä estää laittamasta. Tuossa viikonloppuna kuulin että eteläsuomessa olisi saanut Veholta(tai mikälie besti se nyt on)uusia laakereita laatikkoon! Se vasta olisikin hienoa. Ja kuulemma vielä ihan inhimilliseen hintaan. Otan selvää.
Tuollainen vika tuli itselleni Dyanen ollessa uusi tuttavuus kanssani. Olikohan Poho-ajot joskus vuonna -95? Laihialla pienemmälle vaihtaessa h*******nmoinen mekkala laatikon suunnalta, joka toistui aina ajellessa ykkösellä, kolmosella ja pakilla. Oli varsin kivaa ajella Vaasan keskustassa käyttäen vain kakkosta ja nelosta…
Vikaa etsiessä ekaks tietenkin katsen öljyt, jota oli riittävästi. Siitä ajaen kotiin(300 km) ja vaihtaen nelkun laatikko tilalle ja purkaen kutosen laatikko. Laakereitahan se laatikko pyysi, eritoten sitä “hyvin saatavaa” alemman akselin kaksirivistä laipallista laakeria. Jäi laatikko silloin korjaamatta.
Tuo vika voisi helposti liittyä ko. laakeriin, sillä kaikilla muilla vaihteilla voima siirtyy sen päädyssä olevan ratasparin kautta, mutta nelosella ei. Mikäli siellä on väljää, niin silloin “romut” pääsee liikkumaan vapaammin ja taas tulee ääntä. Voimaa välittäessä rattaat painaa väljät pois jolloin äänen muodostus on vähäisempää.
Nameone: Kierroslukumittaria? Sehän on jo niin vanha keksintö, että sellainen on ollut mulla mukana jo joitakin vuosia! Kyseessä on aivan muut ajatukset…
MikaVee: Tuossa esittämässäsi ajatuksessa on edelleen yksi asia joka kannattaa huomioida. Laturi saa myös sähköä ja jännitteensäädin tarjoilee sähköä laturille kuumentaen sitä. Jos kovin kauan niin tekee, niin laturille voi käydä hassusti! Nimim. Kerran laturin polttanut tuolla tavoin…
Juu, täällä kun näitä kokemuksia asiasta ihmisillä on, niin osaisko joku kertoa antaako 123 kipinän vai sarjan kipinöitä? Olisi aika oleellinen tieto pikku rakentelua ajatellen, eikä viitsisi käyttää vähiä rahojaan kokeiluun… (opiskelijabudjetti…).
Eli jos jollain on systeemi paikallaan ja omistaa oskilloskoopin, niin ei muuta kuin mittaamaan. Ainakin kavit tarjoan tiedosta, ehkä muutakin!
Tuohon savutukseen vielä. Pari kantta on tullut vastaan missä on ollut pakoventtiilin ohjariholkki irti. Savua tulee silloin kuin MacLaarenista. Kanteen tuleva öljyputki tuo öljyn siihen pakoventtiilin ohjarin ympärille, ilmeisesti jääähdytyksen takia. Öljyä tällöin kuluu kyllä aivan uskomattomia määriä, noin litra/5 min, pari litraa/10km…
Ekan kerran tuli vastaan tuo vika ostettua puolimoottoria testatessa, johon oli kansiremontti tehty, ihan asiantuntevassa verstaassa kuulemma. Oli vitsikäs tunne koekäyttää konetta, mikä käy todella hyvin, mutta pitäessä kättä laturin päällä ei kämmenselkää enää nähnyt savun takia! Hieman savutti… Naapurikin (n.200 m päästä) tuli katsomaan että mitä täällä oikein tapahtuu.
Eli jos savutus on edellä kuvatun kaltaista, niin joutuu kantta remppaamaan. Se kummalla puolella konetta vika on, on todettavissa jo pakosarjasta: Öljyinen puoli on syyllinen!
Veera1-2: Ideana olikin että kuvat olisi oman otsakkeensa alla, kuten muutkin täällä, esim. “yleistä, tekniikka, tapahtumat…”. Jos kuvia haluaisi katsella, niin klikkaa itsensä sinne, jos ei halua, niin on klikkaamatta. Lähinnä tuli miellen idea tuolta sitruunapatonki sivuilta, monesti tulee siellä käytyä, mutta harvemmin tulee kuvat katseltua!
Niinpäs olikin, eli lisää purettavaa. Onpas tuo dementia päässyt jo pahaksi… Muistin sen akselin mahtuvan tulemaan paremmin, kun viimeksi olen rassannut vanhuksen laatikkoa…
Ja se mutteri siinä akselilla on luonnollisesti vielä vasenkätinen ja oikeasti todella tiukassa. Hyväkuntoinen lenkkiavain, akseli tukevasti ruuvipenkissä (itse olen käyttänyt alumiinisia suojaleukoja välissä), reilu veto avaimesta ja sopivaa voiman tarjoilua lekalla. Leka antaa kivasti hetkellisen suuren voiman, jolloin ei tarvitse kiskoa niin jumalattomasti siitä avaimesta. Eikä sitä lekaa tarvitse niin älyttömän lujaa paiskoa, se mutteri ei kuitenkaan ole laitettu momenttiin “vailla täyttä ymmärrystä”!
Uutta laakeria takaisin laitettaessa pitää muistaa laittaa laakeri samoin päin kuin entinen, että saa lukkorenkaan oikealle paikalle. Kannattaa vaikka piirrellä kuvia tallissa ollessa muistin virkistämiseksi. Sitä monesti luulee että “kyllähän mä ny tuon muistan”, mutta sitten kasatessa miettii taas että mitenkähän tuokin oli?
Kytkinakseli päättyy hieman kytkinkopan takapuolella, on laakeroitu yksirivisellä kuulalaakerilla jota löytyy jopa tavallisesta laakerikaupasta! Kyseisen laakerin vaihtaminen onnistuu, kun purkaa noin puoli vaihteistoa… eli alempi akseli saa jäädä paikoilleen.
Samalla tietenkin voi tarkistaa sen laakerin sieltä takapäädystä, niitäkin on joitakin joskus mennyt. Tätäkin saa kaupasta, tosin lukkorengasuralla, ei laipalla, kuten alkuperäisessä on.
Mikäli samalla tarkistaa päädyssä sijaitsevan alemman laakerin (kaksirivinen laipallinen laakeri), ja toteaa sen vialliseksi, on vaihtoehdot kovin vähissä. Laakeria ei saa kaupasta, sitikan tehtaalla löytyy pari kappaletta, ja uskon niiden sinne jäävänkin useamman sadan eurorahan hinnasta johtuen. Pelastus tuohonkin löytyy, purkamalla vanhasta laatikosta ehjän laakerin tai teettämällä uuden.
Teetin näitä laakereita pienen sarjan muutama vuosi sitten, ostamalla muuten vastaavan laakerin kaupasta, mutta ilman sitä laippaa. Koneistutin laakeriin lukkorengasuran laippaa vastaavalle kohdalle, jolloin mitoitus pysyy samana. Yksin kappalein (koekappale) teetettynä hinnaksi tuli satkun pintaan, sarjana teetettynä laakerille tuli hintaa 85€. Kotoa löytyy vielä yksi laakeri, jolle ei ole ostajaa tullut vastaan, on siis edelleen myytävänä tuohon omakustannehintaan. Kysyntä on ollut käsittämättömän olematonta verrattuna kiinnostukseen esim. JP-kokouksessa, varsinkin kun siellä on käyty jo parikin kertaa vaihteiston kunnostusta…
Niin, ja vielä tuo kysymys arvioidusta kestosta. Kyllä sillä voi varmasti ajella (varovasti) jonkun aikaa, mutta itse en pitkälle lähtisi. Vappuajeluun toki voit osallistua, siellähän ei niin kovia vauhteja pidetä (paitsi letkan viimeiset…). Samalla voit kysellä paikallisilta harrastajilta apua asiaan. Koko kesän ajoja tuo tuskin tulee kestämään. Lisäksi sillä aiheuttaa helposti lisää vahinkoa, jos vaikka ko. laakerin kuulat haluavat etsiä uusia paikkoja perän rattaiden välistä. Laakerikuulat kun ovat kovempaa tavaraa kuin rattaiden hampaat…
Jospa tämä taas vähän auttaisi eteenpäin???
Tarkoitin sitä, että jos on esim. etuakselilla kallistuksen vaimennin, niin etupyörillä on heikompi pito verrattuna etuakseliin, missä ei vakainta ole. Pienemmillä autoilla kilpaa ajaessa näillä vaimentimilla, niiden keskinäisillä jäykkyyksillä yms säädettiin auton käytöstä mutkissa. Mikäli halusi voimakkaammin yliohjaavan auton, niin taakse jäykempää vaimenninta, tai eteen löysempää. Olihan taas vaikeasti kerrottu…
