Forum Replies Created
-
Posts
-
taitaa olla niitä ainoita osia joita ei ole käyty läpi 🙁
Tuosta voi päätellä, että kone kävi osina? Jos päätelmä osui oikeaan, niin muistithan linjata kannet keskenään, imupakosarjan avulla? Jos et, niin todennäköisesti imusarjan ja kannen välistä vuotaa ilmaa… Sama voi hyvinkin tapahtua jos “avaamattomaan” koneeseen laittaa “vieraan” imusarjan…
Kuvaus tuo hyvin elävästi mieleen oman ekan koneen kasaamisen. Tyhmäkäynti käyttäytyi juurikin noin, eikä vuoto alkanut asettua (kun ensin sen löysi) vaikka kansien linjausvikaa “korjasi” laittamalla vuotavan kannen puolelle tuplatiivisteet. Amatööri asialla, ja tottakai kone paikallaan lokasuojia irrottamatta Tiinassa… Tuo lopulta korjaantui kun löysäsi toisen kannen muttereita, asetteli kannen paremmin linjaan kiristämällä imupakosarjan pultit, ja vasta tämän jälken kiristi kannen…
Wonderi: Ykkösellä on synkroni, siitä huolimatta että se on suorahampaisilla rattailla ja vaihteen kytkentä tapahtuu hammaspyörää siirtäen jotta saadaan hammaskontakti syntymään. Kunnossa ollessaan, herkällä kädellä, vaihteen saa vauhdissakin ykkösellä ilman rutinoita, mutta välikaasun kanssa elämä on paljon helpompaa…
Vaihteiston “pysäyttäminen” vapaalta ykköselle vaihtaessa, käyttäen esim mainittua kolmosen kytkentää, on hyväksi havaittu toimintamalli…
Tietenkin jos kytkimen irroitus yhtään on huonoa, tai kampiakselin pään silmälaakeri kuiva, siinä ei lopulta auta mitkään temput, aina rutisee teki mitä tahansa. Paitsi laittamalla ykkösen/pakin kun moottori ei pyöri, mutta se ei kovin käytännöllistä aina ole…
On noin käynyt aika monelle muullekin, yleensä talven tauon jälkeen… Kun siihen sitten on oppinut, niin uudemmankin Sätkän vaihteistoa käyttää vastaavasti, eli kääntää oikealle heti eikä vasta vapaalta kun kolmoselta neloselle vaihtaa. Ja jostain syystä itsekin tulee niin käytettyä, vaikkei olekaan vielä ollut Wanhus-laatikkoa omissa…
Ihan pöljä kysymys, mutta onhan se muistilokerossa ettei nelonen mene vapaalta päälle, ei kepakko käänny nelosen linjalle, muualta kuin kolmoselta..?
Vaihteiston takana vaihdekepin juurella on tappi, joka estää kepin neloselle siirron, muualta. Se että esto menisi “täysin päälle” estäen nelosen käytön kokonaan, on mielikuvan mukaan aika mahdoton tilanne. Toisinpäin, eli eston katoaminen, on todennäköisempi. Mielenkiinnolla odotan mikä on syynä…
Jos keskipakokytkin ei irrota kunnolla, melko varmasti on tyhjäkäyntikierrokset liian korkeat. Mutta jos edelleen on vaikeata vaikka kytkimen polkaiset pohjaan, niin sitten tarkistaisin kytkimen silmälaakerin kampiakselin päästä, sen alkaessa jumimaan ei kumpikaan kytkin pysty kunnolla irrottamaan kun kampiakseli vääntää kytkinakselia kytkimistä huolimatta…
Gustav. Tuommoinen kalvojousella varustettu, mikä kuvissa on, on tarkoitettu käpälämallisen tilalle. Korvaava osa kun käpälämallista ei taida enää kukaan valmistaa, ilmeisesti rakenteen kalleuden takia kalvojouselliseen verrattuna..?
Se mitä on näihinkin ennen tai jälkeen 1981 asennettu, on kovinkin viitteellistä, moneen on vaihdettu moottori yms jo useampaankin kertaan. Ei siis enää ole ns. abs. tot. hankkia varaosa vuosimallin perusteella…
Yksi kysymys tuolla oli, tai jotenkin niin sen ymmärsin, että minkälainen painelaakeri kuvissa esiintyvän kytkimen kanssa kuuluu. Tietääkseni on suunniteltu uudemman version painelaakerille, joka tuli kalvojousen yhteydessä, mutta itse en semmoista laittaisi mihinkään vaan pitäytyisin vanhassa versiossa jossa on leveyttä runsaasti verrattuna uudempaan, joka mieluusti kaivautuu kalvojousen päistä läpi…
Hannu, huoletta vaan vanhan tilalle. Tuntuma polkimessa muuttuu toisenlaiseksi, semmoiseksi mikä uudemmissakin on, osien sopivuuksissa ei pitäisi olla mitään ongelmaa…
Vappu 2020. Ei montaa vappua ole sitten kevään 1994, etteikö olisi vappuajoihin tullut osallistuttua. Nyt olisi sekalaista vanhaa kalustoa, mutta ajelut “kiellettyjen listalla”. Tai eihän ne ajelut, mutta ne kokoontumiset, mutta näillä mennään…
Tähän liittyen, tuli vastaan vähän vanhempi valokuva vappuaaton tunnelmista, kokeilen saada sen tähän…
Joskus nuorena ja hurjana, ei edes keli haitannut lähtöä rekisteröintikatsastukseen. Sain pitkällisten neuvottelujen jälkeen vaihdettua itselleni tuon IC:n, legendaarisesta Särkyneen Sitikan Majatalosta, kun lopulta löytyi jotain (RAS-Dyane ja osia) mihin Artsi suostui sen vaihtamaan. Muutenhan tuo kilpien noutoreissu meni kuten piti, mitä nyt latauksen toimimattomuus aiheutti sen että sähkö sitten loppui paluumatkalla, ja siinä kymmensenttisessä suojalumisohjossa parin kilometrin työntämisen jälkeen oli soittokynnys sen verran madaltunut että tilasin kaverin pakettiauton kanssa seitsemän kilometrin päästä noutamaan…
LGA:kin näkyy taustalla, oli ainoana ajoneuvona tuolloin, tai siis sen yhdeksän vuotta kesät-talvet, kun hetken hurahduksen eli Bx:n vaihdoin -56 projektiin, josta taas Pienempi Olli lopulta rodin teki… Ehkä tuo LGA saa ansaitsemaansa huomiota jossain vaiheessa, harmittaa kun ei vaan ole saanut aikaan noutaa sitä kotio (lievää suurempi tilaongelma, kalustoa kun vaan tulee tontille) ja naputella kuntoon. Ei siinä paljoa olisi, olkatappi sekä hieman kadonneen pellin metsästystä, vaan pitäisi saada ensin hitsauskipinä jälleen syttymään. Niin, ja hukattua ajatukset muista projekteista, priorisoida tarmo vain siihen…
Mikähän siinä on että mieli kehittää koko ajan lisää tekemistä, vaikkei entisiä ole saanut ainakaan vähenemään? Toisaalta se lie hyvä merkki, että vielä piisaa mielenkiintoa rakentelua kohtaan..? Se vaan, kun on noita muitakin ajankäyttäjiä siunaantunut, jotka huomiotakin vaatii, innokkaita apulaisia tosin mutta projektien eteneminen on kertaluokkaa hitaampaa noiden pienten sankareiden auttamana…
Kaikesta huolimatta, Hauska Vaappua, vai Hauskaa Vappua, tänäkin vuonna..!
leimata pitäisi 29. päivään mennessä, taitaa vaan jäädä ainakin pari viikkoa myöhäisemmäksi niin saisi kahden vuoden leiman.
Enpäs malttanut odotella, vaan kävin kuitennii kokkeilemassa mitä tuumaisivat. Sillä varauksella, että jos olisi tullut uusintanäyttöä, niin sitten olisi voinut venyttää sinne toukokuun puolivälille. Vaan mitäpä vielä, huomautuksitta leimattu..!
Tai no, suullinen maininta että takavetarin kumi on tihkuvaa mallia, kerroin tietäväni, ja korjaavani asian kun saan haalittua lisää kumiosia. Kehuttiin sitten kilpaa nykyisten kumien kestävyyttä…
Nuo kahden ekan koneen kestot on normaalimpia, pari satkua Nelkulle on ollut liki aina tavoittamaton lukema… Ja jos oikeasti on noin paljon ajettu, niin se on maailman eniten ajettu AYA2 -moottori…
Näillä lämpötiloilla ei pitäisi olla mitenkään helppo saavuttaa ylikuumenemisia, ellei seos ole todella laihalla. Kuvatut oireet, pärskimisineen on kyllä vahvin näyttö laihasta… Ja tosiaan venttiilivälykset pienenee entisestään kun kone kuumenee…
Jos Nelkussa olisi öljynkierto-ongelma, vika olisi jo “ajettu ulos”. Omat kokemukset kun Nelkun elämä loppuu, ekasta kolahduksesta kammella ei enää pitkälle luovita. Joskus semmoisenkin määritelmään kuullut että Wanhuksessa kun kampi alkaa kolahtaa, menee vielä sata tonnia ennen loppumista, Kutosella kesän loppuun ja Nelkulle ehkä seuraavalle bussipysäkille… Muutama Nelkku tuli omatoimisestikin ajettua loppuun, ja tosiaan siihen asti veti entistä paremmin kunnes loppui elämä…
Morjes,
Nelkuuni on nyt muutamaan kertaan tehnyt oudon yskäsykohtauksen kesken ajon ja lämmöt nousee ( ei ole mittaria,mutta jalkatilassa alkaa lämpö tuntumaan jalkoja kuumentavana).
Koneella ajettu n.350 tkm
Koko kone naksu kuumuudesta ja odottelin hetken, jotta voi taas jatkaa matkaani.
Pärske ei loppunut jäähyttelyn jälkeen, mutta kulku parani ja ajoinkin sitten varmuuden vuoksi moottoritieltä Mäntsälän kohdalla pois ja moottorijarruttaessa rampilla alkoi Nelkku yhtäkkiä kulkemaankin ilman olematonta seinäänsä.
Mistä tämä mysteerinen kulkemisen ongelma voi johtua?Ensiksi, Nelkku ja tuommoinen lukema. Varmaan jo kolmas ellei neljäs kone menossa…
Toiseksi, yskähtely on yleensä merkki laihasta seoksesta, kuumeneminen ja menohalujen katoaminen samaten. Syitä tuolle voi olla:
-väsynyt bensapumppu
-roska kaasarissa (johon viittaisi se että moottorijarruttelun jälkeen kulkuhalut palasi)
-ilmavuoto bensaletkussa, yleisin siellä tankin päällä eli takapenkin alla oleva letkunpätkä
-tukossa oleva korvausilman reitti tankin korkissa. Kunnossa ollessaan pumppu osaa vetää tankin hienosti kasaan tuossa tilanteessaNelkku on kyllä siitä kiva että siinä huomaa heti jos on jotain pielessä. Kun liki aina pitää ottaa kaikki mitä koneesta irtoaa, niin vähästä kun ottaa vielä vähän pois, niin ei sinne paljoa jää…
Mites venttiilien välykset? Kuumetessaan voi alkaa tiukat välykset aiheuttaa venttiilin vuotoa, vähimmillään tehoja katoaa, pahimmillaan palaa venttiili…
Tuossa muutama viikko sitten tuli kummasteltua yhden moottorin öljyvuotoa. Vauhtipyörän takaa tuli, muutamaa vuotta aikaisemmin vaihdettiin öljypumpun kannen O-rengas, kun oli mokoma mennyt poikki, alle sata tonnia ajetusta -87 Saksantuonnista…
Pitkään kaveri ensin ihmetteli, kun missään ei selkeää vuotopaikkaa ollut. Kävin sitten katsomassa, ohi ajellessa, eikä tosiaan ihan helppo ollut diagnoosia tehdä. Kammen stefatkin vaihdettiin öljypumpun tilkitsemisen yhteydessä, joten stefa ei ollut ihan kärkipään epäilyjä. Lähellä oli etteikö lähdetty kaivamaan vikaa syvemmältä, vaan kun huomio sitten kiinnittyi vauhtipyörän kiiltävään pintaan joka oli hyvinkin samaa kokoa kuin stefa, semmoinen olkapäällinen versio Mehari-Clubilta. Kävi jo mielessä että olisiko jostain syystä pullauttanut stefan ulos, vaan kun se oli paikallaan…
Siinä sitten putsattiin bräkleenillä ja rievulla, kun silmäkulmaan näkyi outoa liikettä stefan pintaa pyyhkäistessä. Stefa pyöri kevyesti painamalla pesässään, ja tuli ihan liiankin helposti pois pesästään. Kivikovaksi oli mennyt, ja tosiaan pääsi liukumaan ees-taas, olkapäätä ja vauhtipyörän pintaa vasten, kampikammion paineen mukaan. Uusi alkuperäinen stefa paikalleen, oli semmoinen sopivan tiukka mihin on totuttu, ja kas kummaa, vuoto korjaantui…
Tuossa kohtaa tuli näemmä säästettyä ihan väärässä paikassa. Todennäköisesti se alkuperäinen vuodelta -87 olisi toiminut paremmin kuin uusi halpa tarvike, tuolla kertaa tuli korjattua ehjää, eikä olisi kannattanut…
On kovin kovettuneita stefoja ennenkin noista löytynyt, mutta ei vielä semmoista mikä olisi selkeästi kutistunut ulkokehältään että pääsi liikkumaan ees-taas. Tuskin olisin uskonut tuommoiseen, ellen olisi omin silmin sitä nähnyt…
Eilen sain sen verran aikaan että nyt on etummaisissa vetareissa uudet kumit ulkonivelissä. Sisäpäät edelleen ehjät, uutena tehtaalla asennetut kumit. Takaa näkyy toinen ulkonivelen kumi jo tihkuvan rasvaa läpi, toinen vielä ehjä, pitää nekin haalia uudet. Samalta puolelta toinen yläpään kumikin riekaleina, toinen lähinnä huolestuttavan näköinen, nämä nykytuotannosta jotka asennettu nelisen vuotta sitten ja ajettu joitakin satoja kilometrejä. Gummihaitari nivelen keskiosalla jokaisessa ehjä, joku Fiestan tms hammastangon suojakumi, laitoin semmoiset kun etenkin takana on tarve pitemmälle liikeradalla kuin ns. normaaliasennuksessa…
Samalla tuli tarkasteltua lattioiden kuntoa, ja sotkettua tököttiä pintaan, toiveena että sammunut hitsauskipinä pysyisi sytyttämättä…
Kesärenkaat tuli pyöräytettyä alle, ja heti luonto muistutti pudottaen kasan lumihiutaleita kiusaksi. Sen verran vähän kuitenkin ettei mihinkään kertynyt pysyvämpänä, joten jätin vaihtamatta takaisin…
Vielä pitäisi takapyörien laakerit vaihtaa, ja kuulosti olevan toisessa etupyörässäkin alkavaa kahinaa havaittavissa…
Muutenhan tuo taas on toiminut kuten pitääkin, leimata pitäisi 29. päivään mennessä, taitaa vaan jäädä ainakin pari viikkoa myöhäisemmäksi niin saisi kahden vuoden leiman. Vapuksikaan mitään paniikkia, kun taitaa kaikki kokoontumiset olla kiellettyjen listalla, ja on tuota muutakin vanhaa kalustoa millä pakolliset pöristelyt voi suorittaa. Vähän kelistä kiinni, viitsiikö Sm:ää kaivaa tallista ulos, vai lämmittääkö ilmastoa Rangella..?
Riittävästi tuli ilmeisesti riehuttua tuossa viikko takaperin, kun tuli haettua ensin renkaat Lantikkaan ja punottua ne vanteille, siitä pari päivää niin tuli haettua kahdet akselistot (Range ja Disco) ja siitä pari päivää niin vielä Lantikan akselit. Noita siirrellessä loppuu tämmöisestä vinkuheinästä vääntö, vaikkei nostoja tarvinnutkaan suorittaa -tunkilla päätä ylös ja rengasta kiinni, hyvin rullasi noinkin… On tässä kyllä tullutkin reuhdottua pitkin kevättä, pihassa puitakin pätkittyä, vaan hiljalleen saisi toipuakin että kestäisi taas askarrella. Lantikanpätkäkin alkaa olla pikkasta vaille leimakunnossa, isoimpana pariin pyörännapaan pyöränpultin vaarnan kierteiden korjausta Heli-Coililla, kunhan nyt tulisivat. Vähän meinasi mennä haasteelliseksi löytää korjaussarjaa 9/16″ hienokierteiselle Whitworthille…
Ja ideoita olisi jos-vaikka-mitä, kun saisi ittensä siihen kuntoon että voisi muutakin kuin haaveilla. Alkaa hahmottua miten saisi jatkuvan nelivedon lukittavalla keskitasauspyörästöllä Dyaneen, Geesun etuakselistoihin perustuva ehkäpä maastomöyrintä-Dyane, hahmottelua 6×6 Lantikan rungolle ja voimansiirrolle, ja pitäisi tuo kaasarikoneisen Rangen muutos ruiskuksi myöskin aloitella. On jotain muutakin kyllä tekkeentymässä ainakin mielikuvitus -osastolla, ehkä jotain joskus vielä toteutuukin. Vaan ei yhtään haittaisi vaikka olisi vähän lyhyempiä läpimenoaikoja projekteilla, kuin mitä 4×4 Dyane otti, sen 19 vuotta ideasta leimaan…
Eiköhän se ole Amin kanssa sama kuin Dyanen ja D-mallin kanssa. Niin kauan säädettävä kun kelpaa säätäjälle, sitten jatkoa ajatellen voi vaikka maalilla tms merkitä peltien asennusasennot, jatkossa on sitten helpompaa…
D-malli on siitä hauska, että keulapeltien säätäminen aloitetaan takalokasuojien asemoinnilla, jotka asemoituu takaluukun perusteella, se kun on ainoa peltiosa missä ei ole säätöjä. Siitä sitten ovi kerrallaan eteenpäin, hakien ovien raot kohdalleen, josta sitten etulokasuojiin, konepeltiin ja etuhelmaan käsiksi…
Joskus tuli Dyanen kanssa hierottua pitkään peltien kanssa, ja kun sain mielestäni riittävän hyvin, niin jatkossa otin keulan pellit irti yhtenä pakettina. Näin säädöt pysyi samana, etuloksu-hiekkapelti-varapyöräteline -paketti ei vielä liikaa painanut että olisi ollut liian painava nosteltavaksi. Sittemmin ison Eberin asennuksen jälkeen painoa olikin sen verran ettei enää ilokseen pakettina nostellut…
Masan maininta on ihan paikallaan. Etenkin hämärässä pumppua asentaessa, lipsahtaa bakeliitti helposti pois välistä, ja koneen käynnistyessä osaa pitää pahaa ääntä. Tuloksena tanko mutkalla, ei tullut pois enää kumpaakaan kautta, pumppu rikki ja nokan pumppua käyttävä pinta hieman huonona…
Kyllä se vielä vuosia pumppasi, vahingon jälkeenkin, mutta aika paljon piti bakeliittia viilata matalammaksi että sai riittävän liikeen pumpulla…
