Forum Replies Created
-
Posts
-
Tällainen tuntuis passelilta 1976 punaiseen kutoseen
Nyt kulkimessa on edessä soffaistuin, liekö alkuperäinen? Soffamalliakin saa noilla päällisillä.
Täältä löytyy aika hyviä:
http://guillon2cv.free.fr/Mulla on noista joitakin PDF-muodossa sekä melkoinen liuta muitakin (isoja dokumentteja).
Tällaiset kaikki pitäisi kerätä keskitetysti Killan nettisivulle arkistoon ja sieltä halukkaisen ladattavaksi (ehdotettu Raadille). Vanhoja teknisiä julkaisuja kohtaan tuskin tehtaallakaan on suuria tekijänoikeusvaatimuksia, arvailisin. Kaupalliset julkaisijat asia erikseen.
Jukka
Eikös se AMI6/3CV ropelli ole muovinen, mutta vähän erinmoinen kuin kutosessa.
Tuolla on jollain yhellä belgillä kamaa tarjolla:
http://users.telenet.be/citrobe/garage.htm
Ei näy ko. ropellia, mutta kokeile. Kaverilla on tiämmä vaikka mitä.Asia on siellä päässä tiedossa vaikkakin ilmiö on kuulemma erittäin harvinainen. Todennäköisesti magneettien pitää pyöriä melko lähellä piirilevyä siirtääkseen ajoitustiedon “langattomasti”.
Huomasin muuten myös magneettien keränneen päihinsä hieman metallihiluja jostain ympäristöstään. Tälläinen ylimääräinen töhnäkin välissä voinee aiheuttaa raapiintumista.
Juuri 75-76 kohdilla tulivat kuvioihin nuo kangasverhoillut istuimet. Eri maissa sätkiä myytiin hieman erilaisilla varusteilla ja myös soffapenkillä ja muoviverhoilulla. Luulisin että 76 Suomeen tuotiin vain muutamaa värivaihtoehtoa, mahdollisesti punaista ei lainkaan. Koetan tässä nyt vain hankkia punaseen kutoseen todennäköisimmin kuuluneen istuinverhoilun. Minkä värinen oli muuten Kardemumma 2 aikoinaan. Eihän kuvia ole?
Löysin netistä aivan mainion 2CV-esitearkiston ja siellä ainakin 1977 on jo noita raitapenkkejä. Mukana on myös korpparin esite vuodelta 1976, jossa erinomaiset kuvat vihreästä kutosesta. Tuo yksivärinen beige on toinen vaihtoehto, joka sopii vaikka minkäväriseen koriin, mutta on hieman tylsä.
Esitearkiston aloitussivu (pääset siitä eri vuosikymmenille)
http://www.citrobe.org/folders.htm70-luku: http://www.citrobe.org/br70s.htm
@Akaile wrote:
Äidin sätkään laitoin 123 siten, että kierrelukitteen kanssa tökkäsin magneetit tappeihin. Tällä estän veljeni kohtalon: Magneetti oli ilmeisesti noussut tapistaan ja raapaissut 123 piirilevyn halki…
Havaitsin itsellänikin naarmuja 123:n takakannessa, kun tsekkailin nokka-akselin öljyvuotoa sen alla. Valmistajan mukaan syy on ylimääräinen päittäisvälys nokassa, itse tapit eivät nouse. Pidän selitystä uskottavana. Pitää kokeilla välystä käsin seuraavan kerran kun kohde on auki. Nyt laitoin lohkon ja 123:n väliin ohuet prikat etäisyyttä kasvattamaan.
Laitoin myös paperia tappien väliin, jotteivat teoriassakaan kykene nousemaan.
Pari kuvaa: http://picasaweb.google.com/jisomaki/123
Meikällä on ollut flippikeula Kallefaaraossa nyt 20 vuotta. Ehkäpä rakentamisen vaiva suhteessa helpottuneisiin huoltoihin alkaa olla jo voiton puolella.
Kyllä moni asia flipin myötä helpottuu ja kynnys huoltotyöhön ryhtymiseen alentuu. Tiinassahan tämä olisi aivan verraton.
http://picasaweb.google.com/jisomaki/KFFlippikeula
Edessä runkoon on hitsattu suhteellisen järeät saranat, joista voi liu’uttaa tapit irti ja nostaa koko keulan yhtenä palana syrjäänkin, jos haluaa.Rintapellistä avataan isot siipimutterit ja lokasuojia levitetään niiden väliin sovelletulla Dyanen takaluukun kannatinkepakolla. Kaikki keulan sähköt kulkevat alakautta runkopalkin syrjää ja edessä on avattavat moninapaliittimet.
Kolmiopellit on hitsattu konesuojaan, jota kannattelee ryppypeltimallinen tuki keskellä. Pelti pitää tältä kohdalta jäykistää huolellisesti.
Valojen säätötanko on viritelty katkaistavaksi. Puola on ilmanputsarin alla (startin yläpuolella).
Tuo on ihan normaali taikalaatikko-efekti. 2cv:n osat muuttuvat jopa kullaksi riittävän kauan varastoituina. 😉
Esim. 2CV SPOT oli tuohon aikaan 2-värisenä tehtaan mallistossa. Siihen voisi koittaa vedota, vaikka väriyhdistelmä olisi jokin muukin.
http://2cv-legende.com/2cv-spot.phpMinulla on sellainen tuntu, että yleisesti ottaen museoautojen kohdalla on tässä suhteessa oltu aika vapaamielisiä, kunhan ei ole käyttänyt jotain aivan silmille hyppivää yhdistelmää.
Täällä Vaasassa museoitiin joku 1900-luvun alun vaunu, jonka väreiksi tuli puna-keltainen. Muistan siitä käydyn keskustelua, että sellaista väriä ei tehdas tarjonnut, mutta olisi kuulemma ollut mahdollista maalata sellaiseksi jo tuolloin.
Keräilen tässä vain aluksi käytännön kokemuksia. Ottelen sitten itse museotarkastajiinkin yhteyttä kyllä. Tai ko. projektin tekijä ottaa.
Olen huomannut että tulkinnat/vastaukset hieman vaihtelee, riippuen keltä museomieheltä kysyy. Ilmeisesti samasta syystä museokatsastuksessa läpi päässeitä kulkimia tarkastellessa huomaa aikamoisia tasoeroja.
Itse toivoisin, että museokatsastuksen voisi läpäistä myös sopivasti ajan henkeen tuunatulla asiallisessa alkuperäiskunnossa kulkuneuvolla.
Pensselillä ajanmukaisella tyylillä v. 1968 koristestemaalattu hippi-2cv (vm. 1958) ei olisi kuulemma läpäissyt tarkastusta.
SA-HK lausuu näin:
Museoajoneuvoksi hyväksymisen edellytyksetMuseoajoneuvoksi hyväksymiseen ei riitä, että ajoneuvo on tarpeeksi vanha. Hyväksymisehdot määrittelee laki: siis iän lisäksi myös, että se vastaa alkuperäistä kuntoa tai on entistetty asianmukaisesti.
Alkuperäiskunnolla ymmärretään sitä, että ajoneuvo on säilytetty rakenteeltaan ja ulkoasultaan yksityiskohtia myöten alkuperäisenä, siis lähes sellaisena kuin se valmistuslinjalta tullessaan on ollut. Ajoneuvon korin, moottoritilan ja tavaratilan on oltava puhtaat. Maalausten ja muiden pintakäsittelyjen on oltava alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Korin ja tavaratilan sisustusmateriaalien on oltava puhtaat ja ehjät. Ruostevaurioita ei museoajoneuvossa saa olla.
Entistäminen tarkoittaa kunnostustyötä, jonka tuloksena ajoneuvo mahdollisimman
tarkoin vastaa alkuperäistä mallia rakenteeltaan ja ulkoasultaan.Poikkeuksena edellä mainittuihin vaatimuksiin on, että museoajoneuvoon saa asentaa hyväksyttyjä
liikenneturvallisuutta edistäviä laitteita (esim. turvavyöt, suuntavalot, heijastimet jne.).Niinpä, niinpä, alotteita on tehtykin… kärsivällisyyttä. Ehkä “Joku Muu” aikaa hommiin 😉
Viittaan aiempaan keskusteluun:
http://www.suomen2cvkilta.fi/forum/viewtopic.php?t=3104&highlight=Jees, epäilen ettei uusikaan huohotin mahottomiin pysty, jos esim. sylintereistä puhaltaa painetta ohi.
Kahdella käytetyllä (toimiviksi arvatuilla) huohottimella tulos oli samankaltainen samassa koneessa. Toisilla perheen kulkimilla tein myös vertailuimittauksia (niissä kiinni olevilla huohottimilla) ja aikalailla erilaisia oli tulokset. Enempi kuitenkin alipainetta niissä.
Olisiko tulkinta kuitenkaan niin jyrkkä; kyllähän varaosiksi purettavia autoja tarvitaan tulevaisuudessakin. Romutus = purkaminen osiin 🙂
Mittasin vesiletkulla ennen töiden aloittamista ja korkeilla kierroksilla meni ylipaineen puolelle. Vaihdoin toisen, tosin käytetyn osan tilalle. Yhä huippukierrokset menevät ylipaineelle, mutta normaali kierrosalue on lähellä nollaa tai hieman alipaineella.
Voihan siellä olla jotain ohipuhallusta, mutta muuten kone kyllä toimii mainiosti ja puristukset ovat mahtavat. Sylinterit on porattu 652 cc männille. Kilometrejä on takana toistasataa tuhatta. Jossain kohdassa lienee viisasta harkita männänrenkaiden vaihtoa.