Forum Replies Created
-
AuthorPosts
-
Dyanessakin alkoi Raid Mosquitolla röpöttämään kuskin puoleinen pakosarja. Posiolla laittelin pakoputkikittiä palaneisiin kohtiin, kiristin pakoimusarjan ja pääsin kotiin Nordkapin kierroksen jälkeen. Nyt olen vaihtanut kaikki neljä tiivistettä. Onkohan lyijyn puutetta tiivisteissä? 😯
Puhutaanko nyt 1-kurkkuisesta kaasarista, jos neulaventtiilin neula osuu suoraan kohoon? Vai onko minulta jäänyt jotain lukematta? 😯
Lainatakseni Manua, voisin minäkin tuotteeseen ryhtyä.
Kerrassaan hauska katsella ja idea oli hieman erilainen, kuin on totuttu 😆
Roberto on positiivisesti ajatteleva tyyppi. Hän jatkoi ruokapaikastamme Altasta vielä Lofooteille ruotsalaisten kanssa. Matkaa kotiin oli vielä pitkä matka, jonka Acadyanen pitää kestää. Kotiinsa oli ilmoittanut, että matkalla oli tullut vain pieniä kolhuja. Kaikki on suhteellista. Matkaahan Altasta Lofooteille on noin 600 – 700 km riippuen saarella olevasta kohteesta, jonne oli menossa.
Sepä hyvä, sillä hyvin usein tapaa pohjoisen baareissa melko mauttomia esityksiä. Jotkut käyttävät mausteeksi olutta ja kaikkea muutakin on tullut kokeiltua. Forsmak poronkäristystä hapansilakan kanssa on raja jonka yli ei ehkä tuunaamisessa mennä. Vaikka mistä sitäkään tietää.
29.7.2012 at 17:50 in reply to: Sätkälän Säpinöiden "Jatkot" eli Raid Mosqitoon törmääminen. #166700En tarkoittanutkaan ruokaa tosikoille. Kaikki loppui kuitenkin kesken. Kokitkin tuunaavat ruokaa. Olen pahoillani jos mielesi pahoitit. 😆
27.7.2012 at 17:28 in reply to: Sätkälän Säpinöiden "Jatkot" eli Raid Mosqitoon törmääminen. #166698Pohjoista kohti mennään ja Inarissa tarjoilimme pottumuusia ja poronkärtsää 35:lle hengelle. Kumpaakin tuli valmistettua noin 8 kg. Haastavaa meille amatöörikokeille, mutta saimme pelkkää kiitosta tarjoilusta, vaikka juomana tarjosimme vain Lapin kultaa. Jäisen kärtsälihan valmistukseen meni noin 2,5 tuntia. Onneksi olin tähän varautunut, vaikka liesi, jolla satsin lämmitin oli melko kepuli. Sipuli, kerma ja suolasilava kruunasi lihan maun. Toinen tiimi valmisti muusin ja salaatin ja kattauksemme tuntui onnistuneen. Inarissa kävin pienen porukan kanssa 15 km.n patikkaretkellä Pielpajärven erämaakirkolla. Jatkoimme matkaamme kohti Norjaa Angelin kylän kautta. Laulajia ja pieniä ihmisiä ei näkynyt. Karigasniemellä tankkasimme ja siirrymme Karasjoelle, jossa huokaisimme Norjan hintoja. Nyt olemme mökissä lähellä Lakselviä ja huomenna jatkamme kohti Nordkappia, jonne en haluaisi mennä, mutta porukan painostuksesta sinne mennään.
Nyt se on lähellä!!!!
Pakkaan juuri sätkääni ja lähden ajelemaan kohti Sulkavaa ja Säpinöitä. Siellä nähdään. 🙄 😆Kävin tiistaina alueella yksin katsastamassa paikkoja ja lauantaina olimme siellä Aila ja Erkki Rjalan kanssa katsastamassa viimeiset kohdat alueella. Saareen ei pääse kuin saappailla. Saimaa noussut melkoisesti keväästä. Alueella on jonkinverran puutavaraa, jotka on luvattu poistaa jo ensi sunnuntaina. Saniaisia ja muuta aluskasvillisuutta on rehottamassa, joten talkoolaisia tarvitaan ja siimaleikkurista ja mahdollisesti raivaussahasta olisi apua. Pelastustiet tullaan merkitsemään ja sammutusvälineistöä roudataan paikalle. Saamme isot roskikset, jotka täytetään vedellä ja viereen tulee värilliset ämpärit. Tupakoijille tulee isot vedellä täytetyt kurkkupurkiit, joihin tupakat tumpataan, jos on pakko polttaa. Maasto on erittäin otollinen tulelle, joten tulenkäyttö tulee olemaan valvottua. Uskon, että olemme saaneet satsattua turvallisuuteen. 😆 😆 😆
Tero! Tulle lainaamaan multa työkalu, niin saat tehdä homman ajan kanssa tai tehdään kimpassa.
Illalla päästään taas läpsyttämään käsiä – hyttyset kämmenten välissä. 😆
Ei pohjoiseen mitään tulvaa vielä ole, ja lisää mahtuu joukkoon. Uskoisin, että reitti tulee olemaan mielenkiintoinen. Aktiviteetteja on joka päivälle. Kannattaa siis vielä ilmoittautua hupimestarille.
Kyllä on. Kaksipenkkisessä ainakin erilaiset kuin yhtenäisessä penkissä. Kaksipenkkisen keskikiskossa kahdet säätöurat, kun taas yhtenäisetupenkissä vain yksi säätöura.
Wanhat muistelevat. Ensimmäinen Helluralli ajettiin 1974, jolloin tulimme kisassa viimeiseksi. Saimme isot muovitutit palkinnoksi. Olimme ymmärtäneet kisailun hieman väärin. Joltain oli hajonnut vetoakseli ja pitihän auttamaan jäädä. 1. maailmankokouksessakin tuli käytyä. Monta vuotta oli välissä. Kiitos tapahtumasta, vaikken kerinnyt olla lauantai iltapäivää pitempään. Tulipahan lossillakin käytyä muutaman kerran. Maisematkit mahtavat. Ja hyttysetkin muistuttivat olemassaolostaan. Tosin Sulkavalla niitä oli moninverroin enemmän perjantai-iltana Sepon kanssa siellä käydessämme. Tulee ensi kuussa jännä hyttysten keruukilpailu.
-
AuthorPosts