Akaile

Juu tässä topicissa hämmensin vähän liikaa kahdella eri mallilla, eli nuo eiliset viimeiset, jotka tilasin olivat ContiViking Contact 6 testivoittajarenkaat ja näitä otsikon renkaita olen ajeluttanut yhden talven ja yhden kesän. Ei mitään moitittavaa TS800:stakaan kummasssakaan käytössä, mutta katsotaan nyt paljonko ne nielevät kilometrejä kokonaisuudessan.

Kevät ale(mmuustila) jatkuu.
Nyt ennakkovaraajan etuna voit huudella itsellesi tuosta:
-Solex 21/24 kaasari ja imupakosarja, tarjoa
-kannet, tarjoa
-männät ja pytyt, jos ehjät, niin rengastamalla menevät (?), tarjoa
-kampiakseli, kokeillaan käsipelillä mun ja ostajan toimesta, tarjoa
-öljynjäähdytin, jos lähtee ehjänä, tarjoa
-nokka-akseli, öljypumppu ja lohko ilman muita osia lähtee yhtenä könttänä, koska malliltaan eroavat tavallisesta. 80e.
-pellit pidän itselläni.
Aikataulu avoin, ostohousujen määrä vaikuttaa ripeyteen.

Dodiin, silmäilin tämän viikonloppuna ja tältä se siis näyttää:

Vauhtipyörä ja vapaakytkin puuttuu, mutta kaasari näyttää räpelöimättömältä ja on malliltaan 21/24 kurkkuinen. Suht ruosteettomat pellit, eikä niitä loppupäään muovibitumisia halkeilevia…

Takautuvasti kuvien kanssa tuota yllä selostettua ja muuta. Näistä joku saattaa ajatella, että mahtaa olla hullua puuhastella pihalla näitä hommia talviseen aikaan. Niin onkin, mutta talviolosuhteisiinhan tässä oltiin menossakin 😀

R4AD-lähtöä edeltävänä sunnuntaina näytti kabiinissa tältä:

Monelle varmasti kaaos, mutta itselle tämä vaihe oli jo helpotus, sillä mittaritaulu on kuvanottohetkellä sujahtanut sijoilleen. Siinäkin on yllättävän monta metriä johtoa, kun arpoo kaikki asennusta vaille valmiiksi keittiönpöydän ääressä.

Ulkoisista varusteista lisävalot olivat tuossa vaiheessa vielä aloittamatta.

Niiden sisuskalut halusivat hieman rosterointia ja toinen kuuppa jopa lasikuitua vahvikkeeksi. Valoiksi valikoitui Sipoon romukuormasta kulkeutuneet Hellan H4:set, joihin laitoin vielä jalompaa kaasua polttimoissa ja ballastit kylkiäisiksi. Vähemmän kuormaa, enemmän valotehoa.

Jätettäköön mainitsematta minkä yrityksen mikä osa, mutta joka tapauksessa väärin kantattu ja hylkyyn mennyt rosterilevy, joka sai luovuttaa palasiaan 2cv:n hyväksi. Samalla, kun tein lisävalojen sisuksia niin nappasin myös takapuskuriin tarvittavat osat.

Nämä siis jäivät lasikuidun sisään, joten ne eivät saa hapantua siellä itsekseen.

Kiinnikkeet tuli leivottua tähtisädetikkuliimalla puskuriin kiinni.

Sama juttu takana; takasumuvalo ja peruutusvalo hollilleen. Tuon peruutusvalon osalta jään jännäämään onko leimamaisteri yhtä mieltä sen sijoittelusta. Molempien kohdalla idea siis, ettei esimerkiksi penkkaan peruutellessa valot ole ensimmäisenä puskuroimassa.

Siinä vaiheessa, kun sain ulkoiset asennukset valmiiksi oli noin puolitoistavuorokautta aikaa viimeistellä sähköt. En siis ajanut metriäkään ennen lähtöä. Ja kun sanon puolitoistavuorokautta niin se sisältää myös normaalia leipätyötä poissa tontilta…!
Mikäänhän ei voi mennä tuolloin pieleen, eihän?

Paitsi se, kun tulee melkein 27cm lunta vuorokaudessa ja Xantialla ei pääse eis kotipihaan työpäivän jälkeen 😀 Siinä meni sekin ilta…

Noh, kuten mainittua, niin sentäs vaimoke sai oviverhoilut tehtyä ja niistä tuli hyvät!

Sähköjen kytkentä luisui vielä lähtöaamuunkin ja siinä vaiheessa, kun olin pakannut meidät ja tavarat kyytiin niin virta-avainta vääntäessä ei tapahtunut muuta kuin “räps” ja päävirtasulake paloi. Jos ei olisi ollut hiki entuudestaan niin tässä vaiheessa olisi saattanut valua kylmä hiki otsalla. Joitakin kymmeniä sekunteja mietittyäni tiesin, mitä erotan piiristä ja sen jälkeen pääsimme tienpäälle. Saavuimme Mikkeliin ajallaan tapaamaan muuta raidiryhmää. Poissa pelistä näytti olevan bensamittari, öljynlämpömittari ei mittarivaihdosta huolimatta osoittanut elonmerkkejä ja pitkien merkkivalo näytti palavan kaiken aikaa valojen ollessa päällä…Uusi vilkunrele ei pitänyt mitään ääntä ja sen merkkivalo jäi kytkemättä. Siispä muutaman kerran reissussa tuo jäi päälle näistä syistä. Pientä hienosäätöä näköjään vielä.

Maisemat vaihtui valkoisiin ja teiden puolesta nastoille todella tuli käyttöä. Alla uudet Ässärenkaan Hakkapeliittakuvioiset, eikä kyllä ole mitään moitittavaa näistä. Paitsi saatavuus, kun sitä ei enää ole.

Jossain vaiheessa puusto lyheni lyhenemistään, mutta matka sujui reippaasti.

Kunnes jossain vaiheessa ei enää puita ollut ja tietkin pelkkää jäätä.

“Äiti, äiti, mitä noi on?? -Ne on niitä rättisitikoita, oothan sä niitä ennenkin täällä nähnyt!”

Näin lähelle mantereen reunaa tuskin pääsee kesäaikaan, joten pelkästään moisen potretin takia kannati lähteä 😀

Noiden ym. lastentautien lisäksi ainoa tekninen murhe oli peilien hajoaminen Hetassa ja sekin oli omaa tyhmyyttä. Oli jotakuinkin 17 astetta pakkasta ja unohdin lämmittimet päälle liian pitkäksi aikaa. Kuului vain “poks” ja kuskin peili oli halkeamilla. Tulipahan tämäkin opeteltua kantapään kautta niin jäi lukijoille vähemmän kokeiltavaa 😀

Kabiinissa riitti lämpöä +25 ja +32 väliltä ulkolämpötilasta riippuen, sillä lämmönsäätövivut jäivät lähtöhötäkässä vielä rakentamatta. Ainakin lämpöputkien siirrot rintapellissä tuntui tuottavan tulosta ja puhaltimista oli hyötyä erityisesti silloin, kun elohopea oli niin alhaalla, että säätömaskin sieti pitää kokonaan kiinni. -27 taisi olla kylmin ajopäivä ja siihen vielä mereltä puhaltanut tuuli kylkiäisinä.

Varsin onnistunut reissu kaikinpuolin.

Tuossa yllä kirjailin noiden balanssiputkien/jalan lämmittimien poistosta. Nyt on jo riittävästi kokemusta kylmässäkin (-20-33c astetta tuulesta riippuen) ja voin todeta ainakin tämän kaasarimallin osalta, että ei, niitä ei tarvita.

Sen sijaan sillä, mitä tein tilalle, on suurtakin hyötyä kylmässä.
Eli, tuohon jalkaan saa pyöräytettyä tavalliset LVI-osista tutut tuuma-kierteet tai jopa hitsattua/juotettua jotkut nipat. Toiselle puolen nippaan kiinni kuulaventtiili, eli hana pienellä kahvalla varustettuna. Ja toiseen nippaan teräspunoskuorinen PEX-letku. Mitä näillä tekee? Kylmäkäynnistystä varten hanan voi sulkea ja lorotella putkea pitkin kuumaa vettä kaasarinjalkaan ja antaa hetken vaikuttaa. Sen jälkeen starttaus, joka onnistuu ilman ryyppyä kuin palmun alta. Sen jälkeen hana auki-asentoon, jotta vesi valuu kiltisti pois, eikä unohdu ja jäätyessään pullista jalkaa halki.

Tämä on erittäin hyvä systeemi senkin osalta, että varsin alkeellisissa oloissa saa kyllä vaikka trangialla kuumaa vettä keitettyä, mutta esimerkiksi toista tyypillistä kikkaa; kuumailmapuhaltimella esilämmittämistä ei välttämättä pysty tekemään. Kun käynnistyminen tapahtuu ihan ensimmäisillä pyörähdyksillä niin akku voi olla hyvinkin tyhjä, mutta haluttuun lopputulokseen päästään silti.

Vielä lopuksi muistutuksena, että “Miksei sitä vettä voi ihan yhtälailla lorotella kaasarin päälle?”. Kyllä voi, mutta siinä on riskinsä: Mikäli kammen takastefalle päätyy liikaa vettä ja se jäätyy köntiksi niin on vaarana aikaansaada merkittävä öljyvuoto. Toisaalta myös kaasarin vivuston jäätyminen tämän päälle kaatamisen seurauksena on melko ärsyttävää, varsinkin jos kuljin ei starttaakaan tämän tempun jälkeen…