Katsastuksen aatelia osa 2 ja vähän päälle

Tänään oli noin 30-vuotisen autokatsastusurani varmaankin paras päivä.

Pari päivää sitten kävin Nurmijärven A-katsastuksen konttorilla ottamassa sätkän liikenteeseen, koska tulkitsin talven viimeinkin menneen ohi, vaikka välillä jo tuntui että aina on ollut talvi ja tulee aina olemaankin, eikä mitään muita vuodenaikoja ole enää koskaan olemassakaan, shortsit saa käyttää vessanpesuun ja pilkkihaalari on uusi vähimmäisstandardi. Töistäkin on nyt lomaa 2 viikkoa.

Konttorilla vaikutti hyvin hiljaiselta, ja konttoristirouva vahvisti, että asiakkaita ei ole pahemmin näkynyt ja 4 ingenjööriä vaan pyörittelee siellä peukaloitaan että viuhka käy. Katsastusaikaa ei siis tarvitsisi varata, vaan pääsisi saman tien syyniin. Tässä vaiheessa tarkistin taas kerran, että saanko ajaa katsastamattomalla autolla konttorille, vaikka aikaa ei ole varattuna, ja konttoristi sanoi jälleen kerran, että katsastukseen saa ajaa, vaikka ei olisi aikavarausta. Täällä foorumillahan on tästä keskusteltu, ja lain teksti ei kyllä taida venyä koskemaan ”drive-in-katsastusta”, mutta näin tämä konttori aina vaan neuvoo.

Eilen sitten ilmasin jarrut, vaihdoin ajovalopolttimot eteen ja katsoin öljytikkua, ja siinä koko katsastushuolto ja myös koko tähänastinen keväthuolto. Tänään ajoin klo 10 aikaan konttorille. Jarruissa tuntui pahus vie olevan kuitenkin ilmaa. Ilmoittautumisen jälkeen tsekkasin valot, ja totta kai täytyi vielä avata toinen etulyhty ja ropeloida lähivalon johto kuntoon. Kone oli käynnissä, ja huomasin, että pakoputken alkukäyrässä on halkeama. Silloin insinööri jo astelikin paikalle. ”Jaahas, täällä sätkä jo tsutsuttaa”, sanoi mies ja lähti ajamaan lenkin. Töötti pelasi ja samoin pissapoika ja pyyhkimet. Tärytykset ja jarrutestit hyvin tuloksin. Kärry halliin ja pukille. Halli oli tosiaan typötyhjä. Ja sitten koitti tähtihetki. Inssi sanoi: ”Olen aina pitänyt rättäreistä, ajatellut hankkia omankin”. Henkinen minäni tanssi electric boogieta. ”Kotoisa peli, oletko reissannut tällä paljonkin?” Seuraavan tunnin ajan, sätkän ollessa edelleen pukilla, juttelimme mm. 2CV-harrastustoiminnasta, Prahan Teknisestä museosta, Nürnbergin rautatiemuseosta ja höyryvetureista yleisemminkin, interreilaamisesta, savuoluesta, matkailuautoista ja vanhoista moottoripyöristä ja vielä traktoreistakin. Kun jossain vaiheessa sammutin ajovalot ja mainitsin että akku ei enää ole parhaimmillaan, inssi alkoi etsiskellä ampeerimittaria, minkä seurauksena olivat lopuksi kaikki 4 inssiä sinä sätkän ympärillä juttelemassa. Missään ei ollut pientäkään ongelmaa, ei edes runkonumeron tulkinnassa (itse näen siinä lähinnä ruostuneen painuman pellissä). Lopuksi kouraan tuli katsastustodistus jossa nolla vikaa, eikä edes mainintaa pakoputkesta. Yli tunnin ajasta oli itse katsastustoimia ehkä 10 minsaa.

Vaan ei tässä vielä kaikki. Täytyy takoa kun rauta on kuumaa. Olen jo usean vuoden ajan ajatellut rekisteröidä -59 Velosolex 1700:ni, mutta en ole saanut aikaiseksi. Joskus kysyin juuri täältä Nurmijärven A-katsastuksesta, että hoitavatko vanhan mopon rekisteröintejä, jolloin vastaus oli että eivät, vaan pitää viedä isolle konttorille Hakuninmaalle. Nyt kun purteni kulki näin suotuisissa tuulissa, niin kysäisin asiaa. Insinööri käski tulla mopon kanssa puolentoista tunnin päästä. Hintatiedusteluvastaus oli ”192 euroa mutta voidaan sopia 120”. Minähän hurautin juuri katsastetulla sätkälläni himaan, tsekkasin että Velosolex lähtee käymään ja valot ja jarrut pelaa, ja köytin sen peräkärryn päälle ja takaisin konttorille. 4 inssiä hymyili leveästi kun ajoin halliin. ”Just sellainen kuin googletettiin!” Kaikki meni kuin Retinaxilla rasvattu. Kukaan ei ajanut tai kokeillut jarruja ja valoja, mutta kiinnostuneita kysymyksiä ja kommentteja piisasi. Ainoa ongelma oli vuosimallin määrittely. Rekisteröintitietokannasta ei löytynyt yhtään aiemmin rekattua Velosolexia, vaikka niitä tietenkin on olemassa paljonkin. Kuulemma järjestelmä oli juuri päivitetty. Kehitys ei ole aina edistystä. Näin vanhassa Velosolexissa ei ole edes runkonumeroa, joka tuli pakolliseksi 1964. Välillä insinööri soitteli hevosvoima- ja sylinteritilavuustietoja nykyiseltä Black ’n Roll -maahantuojaltakin, jonka monet foorumilaiset toki tuntevat. Ranskalaiselta Velosolex amis -sivustolta löytyi tarpeeksi vakuuttavia tietoja moottorin sarjanumerosta ja vuosimallista. Vielä 24 euroa uusista kilvistä, ja voittajafiiliksellä himaan.

Pitkän turinan tiivistys: olo onnellinen kuin pienellä oravalla!

Oliko yhtään kohtuuhintaisempi tämä uusi yritys?

Vaasassa ei ainakaan kilpailu toimi yhtään, taitaa pyöriä 50-70 eur / käynti pakokaasumittauksen tarpeesta riippuen. Tiedän eräällä itäisellä, joskin hyvin taantuneella paikkakunnalla jaoksen onnistuneen sopimaan 25 euron katsastushinnan. Sama firma täällä ei edes halua keskustella mahdollisista alennuksista.

EI KLE!

😆 normaalistihan näyttöaika on kuukausi sinä aikanaei mielestäni ei voi vierä muualle, mutta koska sulla loppuu ajoaika ni en ossa sanoo miten kahennentoista päivän jälkeen ja se olis kuitenkin uusi katsastus muualla ! 😳 Viisaat kertokoon !

Lasse1: jos pääset pakulla koukeroihin saakka, niin ei se rikki voi olla. 😆
Mikäli tarve vaatii, niin kyllä täältä apuva saapi… 😯

Dyaneni olen Joensuussa viimeksi katsastanut. Taisi maksaa silloin 25 € ja palvelu oli asiallista ja ystävällistä. En tiedä onnistuuko katsastus koukeroiden aikaan, kun tapahtuma on muistaakseni heinäkuulla ja mulla on viimeinen numero 5.

Kylläpä halvalla saatte katsastettua. Esim. Lakeuden katsastus 50€ + pakomittaus 23€. Mikähän on Oulun seudun halvin katsastuspaikka?